tiistai 21. marraskuuta 2017

Miten estän shoppailun

Se alkoi tyhjästä suojaruukusta, jossa joskus oli ollut kaktus. Kaktus oli kuollut ja tyhjä ruukku jäänyt ikkunalle odottamaan täyttöä. Kun tein siivousta ja putsasin ja puleerasin kyseistä ruukkua, niin samalla mieleeni hiipi ajatus, että haluan ostaa siihen kaktuksen. Eipä aikaakaan, kun huomasin toisenkin kaktuksen olevan huonossa hapessa ja tarvitsevan korvaajan tilalleen. Muutamassa minuutissa olin kehittänyt itselleni ostoslistan, jonka mitta oli 15 senttiä pienellä fontilla kirjoitettuna.
Välttämätöntä listalla ei ollut mitään, tarpeellista pari asiaa mukaan lukien tuo kaktus, joka ajatusprosessin käynnisti ja muut olivat silkaa "mutkun se olis niin kiva" osastoa.


Vedin syvään henkeä, jätin kaikki ostamatta ja pistin listan roskiin.


Mietin hetken, onko mitään keinoa, millä hillitä noita tavaran himoja, sillä niitä vaan tulee, halusi tai ei. Keksin kaksi keinoa, joita yritän jatkossa toteuttaa. Ensimmäinen on lista todella tarvittavista tavaroista ja ehkä sille voi jonkun "ihan kivankin" laittaa, mutta ei koko kauppaa ja kaikkia mielitekoja. Listalla oleville tavaroille voisi vielä määritellä tietyt rajat esimerkiksi mustat saappaat, nahkaa, korkea korko ja kaikkien kriteerien tulee täyttyä ennen kuin kyseisen tavaran voi ostaa. Toinen asia, mitä aion koettaa ostohimojen hillitsemiseen on siivoaminen, kyllä tavallisen tylsästi siivoaminen, täsmällisesti kaappien ja laatikoiden siivoaminen. Aina kun tulee mieliteko ostaa jotain, vaikkapa uudet kengät tai huulipuna, niin siinä vaiheessa voi mennä hetkeksi siivoamaan kenkäkaappia ja kosmetiikkaboxia. Siivoamisen voi lopettaa, kun ostohalua menee ohi. Kokeilin myös tuota kaktuslistan suhteen ja totesin, että se toimi yllättävän hyvin. Siivoaminen kun avasi silmät taas huomaamaan sitä, että sitä tavaraa on ja sitä himoittuakin tavaraa ihan tarpeeksi.

ideoita en osta - listalle

* kankaat
* langat
* askartelutarvikkeet
* kynsilakat
* huulimeikit
* silmämeikit
* muut meikit
* hiushärpäkkeet (pannat, lenksut, pinnit jne)
* suihkugeelit ja shampoot
* muu vartalokosmetiikka
* astianpesuaine
* pyykinpesuaine
* kodin puhdistusaineet
* alusvaatteet
* t-paidat
* sukat
* kengät
* housut
* paidat
* päällysvaatteet
* asusteet
* lautapelit
* kirjat
* lehdet
* laukut
* elektroniikka
* CD ja DVD-levyt
* kukkaset ja viherkasvit
* kynttilät
* lautasliinat
* kellot
* korut

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Punaisten ruusujen viikonloppu

Nyt kun "ruusutehdas" on avattu, niin seuraavaksi kokeilin punaisia.




Kuvissa ero punaisten ja oranssien välillä on huomattava, luonnossa pienempi. Antijouluihmisen jouluun varustautuminen on alkanut, aion antaa näitä muiden joulukukkien sijaan lahjoina.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Unelmaminälle shoppailemassa

Sorruin shoppailemaan kaiken ostamattomuuteni keskellä, Herra Kirjoitus ja Ievuskainen yllyttivät ja minä lankesin tekemään ostoksia unelmaminälleni.

Unelmaminäni on täydellinen päiväperhonen: kurvikas parikymmipiseltä näyttävä (todellisesta iästä viis) nainen, joka kulkee korot kopsuen ja helmat heiluen etelän rantabulevardeilla, poimii simpukoita valkoisella hiekkaranalla helmat hulmuten ja kahlaa turkoosissa vedessä sandaletteja toisella olkapäällä roikottaen lämpimän pasaatitullen pöyhiessä punaisia kiharoita. Todellinen minäni taasen muistuttaa enemmän yöperhosta pyöreän pullea, karvainen, harmaa ja lähes näkymätön otus, joka kiiruhtaa paikasta toiseen kovalla tohinalla ja touhulla (ja antaa välillä valon= päivän houkutusten sokaista itsensä).

Siinä missä unelmaminälläni on korkeakorkoiset kengät ja leveät helmat, uhkeat kurvit ja pörheät kiharat, pukeutuu todellinen minäni virttyneeseen tuulipukuun ja viuhahtaa hiukset lytyssä kotoa töihin ja takaisin.

Nyt sitten lankesin unelmoimaan reilusti, ostin näet kolme erilaista unelmamekkoa leveine helmoineen ja anteliaine kaula-aukkoineen. Koska hankinnat ovat peräisin Kiinasta, en odota niiden olevan mitään superlaatua, mikä tietenkin riitelee kovasti normaalien kulutustavoitteideni kanssa. Ne tuskin ovat tuolla hinnalla (kolme mekkoa postikuluineen 25€) mitenkään kovin eettisesti tai vastuullisesti tuotettuja, mikä sekin pistää omantunnon kolkuttamaan. Pahin isku kaikista on kuitenkin se, että tajusin ihan selkeästi, mitä näillä hankinnoilla oikeastaan ostin, ostin mielikuvia; unelmia auringosta, palmuista ja valkoisesta hiekasta, pehmestä merituulesta keventämään marraskuun pimeyttä. Jos ikkunan takaa olisi hyisen sateen sijaan ollut tarjolla vihreä maisema ja nouseva aurinko, olisivat mekot jääneet ostamatta. 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Entinen lempilaukku



Nyt on kuulkaa v-käyrä korkealla. Maailman ja muiden kannalta helpottavaa on se, että syy käyrän exponentiaaliseen nousuun on yksin minussa itsessäni. Yritän parasta aikaa ulottua polkimaan itseäni persuuksiin, mutta jalka ei ihan taivu kunnon jalkapohjapotkun antamiseen, henkisellä tasolla olen täräytellyt niitä takalistooni jo kymmeniä.

Lähdetään liikkeelle tosiasioista, kyseinen laukku on toki a) vanha b) halpa ja c) keinonahkainen, mikä jo sinänsä lupaa jäljellä olevan elinkaaren mitaksi kovin rajallista määrää. Veska kuitenkin oli ihan siistissä kunnossa, kun olin pakannut sen pois edellisen käyttökerran jälkeen. Tässä yhteydessä pakannut = tunkenut täyteen koriin, jossa on pari tusinaa muitakin enemmän ja vähemmän satunnaisella käytöllä olevia laukkuja. Laukku näytti suhteellisen siistiltä, kun otin sen käyttöön, mutta palveltuaan tunnin verran, se ei ollut enää kovin siistin sorttinen lainkaan...


Koska todennäköisyys uuden vastaavan laukun löytämiseen on häviävän pieni, olen päättänyt tehdä itse itselleni kierrätyslaukun, joka on mahdollisimman lähelle samanlainen kuin tuo nyt kärsinyt ja kelvottomaksi muuttunut rakas veskani. Materiaalina siis ihan oikea nahka ja lupaan myös värkätä laukulleni dustbagin. Materiaalien hankkiminen ei sinänsä ole ongelma, mutta kaksi isoa kysymysmerkkiä tuohon vielä liittyy. Ensimmäinen on se, että missä tuon ompelisin kasaan ja toinen se, että kannattaako ostaa uutta laukkua  varten uudet niitit vai yrittää kierrättää vanhasta ne palaset, joissa niitit ovat, ne kun ovat selkeästi paremmassa kunnossa kuin muu laukku.Vuorin voi käsittääkseni siirtää suoraan vanhasta uuteen, mutta hihnan haluan toisenlaisen tai jätän vallan pois, tuo nykyinen kun ei ole "miun maun mukkaan".

Tässä samalla tuli taas tehtyä mielenkiintoisia havaintoja itsestä ja hamstraamistaipumuksesta. Jälleen kerran voisi kysyä, että kannattaako hamstrata iso korillinen laukkuja, jos niistä valtaosaa käyttää kerran tai pari vuoteen. Tai jos ne hamstraa, niin voisiko kenties ajatella säilyttävänsä niitä vähän paremmin, jotta ne pysyisivät paremmassa kuosissa. Ainakin tällä hetkellä minulla on vahva tunne siitä, että olen tunkemalla ja lisäämällä saanut aikaan tuon efektin eli keinonahan kuoriutumisen. Tosi asiassa tuskin kyse on pelkästään siitä, ihan varmasti ajan hammas on myös tehnyt tehtävänsä, mutta hellemmällä kohtelulla se olisi ollut todennäköisesti vähemmän pureva.

Tehdylle asialle ei kuitenkaan voi mitään, laukku on suurimmalta osaltaan käyttökelvoton ja roskiskamaa ja minua harmittaa vietävästi muuten niin kivan ja juuri lempisaappaisiini sopivan laukun kohtalo.                                                                            

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Syyskauden ensimmäiset ruusut

Nyt kun olin saanut väännettyä pari kassillista valmiita ruusuja, piti ne toki myös sytykeasteelle valmiiksi saattaa. Niinpä sitten viikonloppuna väänsin syyskauden ensimmäiset sytykeruusut. 

                                      

Samalla kokeilin vähän uudenlaista värjäystekniikkaa. Kaikissa noissa on pohjana valitun värin värise kynttilät, joiden väriä tehostin vielä väriliiduilla, joita lisäsin soppaan 1-2 per väri. Lisäksi liuotin vesivärinappeja pieneen määrään vettä ja lisäsin vesi-väriseoksen tuonne kynttilöiden joukkoon. Värjäsihän se kyllä ihan tehokkaasti, mutta toisiin kynttilämassoihin tuo väri ei tahtonut millään seota, vaan pisaroitui ja kellui esimerkiksi keltainen käyttäytyi jostain syystä näin. Vihreään värivesi puolestaan sekosi oikein hyvin ja värjäystuloskin oli tasaisempi. 

Seuraavaksi alistetaan ruusut kokeiluun ja toivotaan, että ne toimivat niin kuin aiemmatkin. Normaalista poiketen annoin näiden kuivua sisällä pari päivää ennen kuin vein koekaniineille testattavaksi.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Pientä iltapuuhaa

Alkavan talven ruusukausi on avattu. Sain houkuteltua rakkaan puolisoni mukaan iltatalkoisiin, joiden tuloksena syntyi mukava määrä ruusuja kastettavaksi.

 
Samalla tuli revittyä taas valmiiksi myös biojätepussin pohjalle tarkoitettua silppua, jota on siis tuo oikealla oleva kaurahiutalepussillinen.

Taidanpa järjestää vielä toisenakin iltana talkoot, jos vaikka saisi vielä noi vajaat kassit täyteen. Materiaalia kun kyllä on vielä jemmassa. Sitten vain pitäisi jossain kohtaa ehtiä kastelemaan noi ruusut valmiiksi sytykkeiksi.