perjantai 26. kesäkuuta 2009

Tervaa testaamassa

Auringon paistaessa suloisesti vielä illalla työpäivän jälkeenkin lähdimme rakkaan mieheni kanssa kutukävelylle (kyllä, kesä ja aurinko saa vanhatkin pariskunnat käyttäytymään kuin teinit konsanaan ja kuhertelemaan julkisesti hölmöissä paikoissa) ja päädyimme etelärannan jäätelokioskille.


Mieltäni on jo ensimmäisistä mainoksista alkaen poltellut ajatus Valiojäätelön kesäkuun uutuus mausta "Wanhan ajan tervasta" ja nyt kun sellaista sitten oli saatavilla, niin pakkohan sitä oli testata.

Ensimmäinen näköhavainto todisti jäätelön näyttävän suunnilleen tältä:

Väriltään siis vain hivenen tummempaa kuin toffee ja ehkä hivenen ruskehtavampaa, kuitenkin vaaleampaa kuin suklaa. Ei siis mitään suuria yes, yes, yes viboja heti alkuun - vaan kovin tavanomaiselta tuo näytti. Ensimmäinen nuolaisu synnytti sen saman tunteen, joka jäi jäljelle viimeisen nuolaisun jälkeenkin - en ole lainkaan varma, oliko se oikeasti ihan hyvää... Yleensä pidän poikkeuksetta kaikesta, mihin liittyy terva tai savu. Käytän mieluummin tervashampoota tai - saippuaa kuin tavallista, voisin syödä äärettömän määrän tervapastilleja jne., mutta tästä jäätelöstä en todellakaan tiedä.

Maku oli pehmeä, varsin mieto, sellainen kermaisen tervainen ja se ehkä oli se suurin ongelma. Minä odotin selkeästi jotain jytympää äijä-kamaa, kunnolla tervalle maistuvaa, mustaa jädeä ja saan vaalean hiekanruskeaa enemmän kerman kuin tervan makuista "löllöä". Mausta oli kyllä aistittavissa se tervainen vivahde, mutta silti se oli enemmänkin sellaista "kaadettu rasia tervapastilleja täyteen maitopurkkiin ja annettu liuta sinne ja sitten jäädytetty"- tyylistä.

En nyt ihan suoralta kädeltä voi sanoa, että ei koskaan enää, mutta tuskin koskaan enää on todennäköisempää. Ei se niin hyvä juttu ollut, annetaan kolme tähteä.



Ei kommentteja: