lauantai 12. joulukuuta 2009

Pikkujouluissa

Olimme eilen pikkujouluissa, vietimme kunnon pitkän kaavan mukaiset pikkujoulut. Aloitimme aamupäivällä töissä nauttimalla ihanan raikasta salaattia, herkullista kinkkukiusausta, marenkeja ja joulutorttuja sekä kuuntelemalla mielenkiintoisia esityksiä. Eli ihan kunnon parin tunnin etkot, tosin ilman nautintoaineita.

Iltapäivää jatkoimme sitten Raatihuoneen kellarissa, jossa syötiin pitkän kaavan mukaan. Aloitettiin tujulla valkoviiniglögillä, joka nautittiin höyryävän kuumana. Alkupaloiksi oli juusto-päärynä salaattia. Olisi ihan oikeasti pitänyt olla kamera mukana, sillä niin kauniisti oli salaatti asetettu esille. Hauskinta oli se, että päärynä oli leikattu pyöreäksi ja viipaloitu kuten Hasselbackan peruna. Koska en ollut itse hoitanut tilausta, en muistanut, mitä oli tarkoitus syödä, joten suhtauduin perin epäluuloisesti lautasella olevaan kylmään perunaan. Onneksi en ollut porukassa ainoa, joka erehtyi. Lautasella oli siis pyöreäksi leikattu, viipaloitu puolikas päärynää, rapeaa salaattia, kasa fetajuusto kuutioita ja palanen patonkia. Kastikkeena oli jotain etikkapohjaista. Ja saatteeksi ritisevän kuivaa, jääkylmää valkoviiniä.

Pääruokana oli ihanalla aurajuustokastikkeella kuorutettua härkää, hunajamarinoitua punajuurta, rosmariiniperunoita, marinoitua punasipulia ja madeirakastiketta. Annos oli todella runsas ja äärettömän herkullinen. Kostukkeeksi punaviiniä talon suosituksen mukaan.

Sitten seurasi yllätys, nimittäin "välimalja" eli kuohuviiniä ja puheita erään työkaverimme eläkkeelle jäämisen kunniaksi. Maljojen jälkeen tarjoiltiin jälkiruokaa, joka oli karpalojäädykettä kuuman kinuskikastikkeen kera. Karpalojäädyke oli mukavan kirpakkaa ja kinuskikastike todella herkullista - sellaista tummanpuhuvaa ja täyteläisen makuista. Se vei kielen mennessään. Ateria viimeisteltiin kahvilla ja Amaretto-likäärillä. Olen tottunut saamaan ravintoloissa keskinkertaista kahvia, ylensä joko liian kylmää, liian väkevää tai liian laihaa, mutta tällä kertaa kahvi oli sopivan vahvuista ja ihanan kuumaa.

Jatkoiksi oli sitten tarjolla Loisto-konsertti, jota tähdittivät Maria Lund ja Yö-yhtye. Ensimmäistä ehdin kuulla muutaman biisin, eikä se oikein sytyttänyt. Toisaalta säälitti, sillä kovin paljon kiinnostunutta yleisöä ei ollut, kun sitten taas Yön aloittaessa sali hulmahti täyteen väkeä ja tunnelma tiivistyi. Eikä Yö pettänyt fanejaan, konsertti oli hieno. Konserttiin sain Herra Kirjoituksen mukaan, joten oli mukava harrastaa nojailujammailua ja nauttia yhdessä musiikista.

Ei kommentteja: