torstai 9. syyskuuta 2010

Pyttymäisiä terveisiä

Joskus tuossa aikaisemmin taisin nimetä meidät "ammattimaisiksi valittajiksi", kun olimme pienellä aikaa joutuneet tekemään valitusta/ reklamaatiota useammasta asiasta.

Nyt on pakko kertoa yhdestä erittäin onnellisesti päättyneestä valituksesta. Kuten jo tuolla aikaisemmin mainitsin, wc-pöntön kansi aiheutti meillä lähes aviokriisin, vaikka sen rikkominen ei ollut tahallista, vaan suurtakin suurempi vahinko. Olin siis etsinyt kylpyhuoneeseemme sopivaa wc pytyn kantta siitä asti kun tähän muutimme siis noin viiden vuoden ajan. Kuten yleensäkin, minulla oli elämää suurempi visio asiasta - tiesin täsmälleen, mitä halusin ja ennen kaikkea, minkä värisenä sen halusin ja tiesin myös sen, mitä en ollut siitä valmis maksamaan. Haluamani kaltaisia istumareiän peitteitä olisi kyllä ollut saatavilla, mutta minä en maksa 120-200e moisesta kapineesta - en ihan periaatteesta, vaikka siinä olisi mikä logo ja vaikka se olisi miten hienoa suunnittelutyötä tahansa.

Keväällä siis löysin Lidlistä juuri halaumani kaltaisen wc-pöntön kannen ja hintakin oli kohdallaan - vaatimattomat 20e. Iloiten kiikutin sen siis kotiin ja herra Kirjoitus asensi sen paikalleen. Kansi ehti olla paikallaan ja saavuttaa ihailua reilun kuukauden päivät, kunnes se valitettava vahinko sattui... Herra Kirjoitus istui sen päälle ja kansi halkesi. Paketissa ei missään lukenut, että älä käytä tätä istumiseen, valumuovi ei kestä vääntöä tai mitään vastaavaa varoituksen sanaa siitä, että kantta on kohdeltava silkkihansikkain. Vahingon jo tapahduttua oli helppo todeta, että siihen ei olisi kannattanut istua, koska yläkannessa oli tukitapit vain etu- ja takareunassa, ei lainkaan keskellä eli istuttaessa kannen keskiosaan kohdistui hurja vääntö ja se halkesi keskeltä kahtia. Jälki oli tämän näköistä.
Ymmärrettävästi oli vihainen ja harmistunut tilanteesta, en herra Kirjoitukselle, koska tapahtuma oli puhdastakin puhtaampi vahinko. Minua harmitti se, että kun vihdoin ja viimein löydän jotain todella haluamaani, menetän sen melkein samantien...

Koetimme liimata kantta - kahdesti. Aivan turhaan, ei ole olemassa sellaista liimaa, joka pitäisi painavan valumuovikannen koossa kosteissa tiloissa. Painonsa takia se olisi vaatinut tapit tai laattatuet tai jotain ja sitten sen ulkonäkö olisi ollut pilalla. Koska kannen koko näyttävyys perustuu läpikuultavuuteen. Suunnittelin myös lisäsimpukoiden liimaamista sauman peitteeksi, mikä oli turhaa pohdintaa, koska ei syntynyt mitään saumaa, jonka olisi voinut peittää.

Kuin vahingossa löysin vintistä kyseisen tuotteen laatikon ja olin äimistynyt. Laatikossa luki, että tuotteella oli kolmen vuoden takuu - kannattaa siis säästää kaikki alkuperäiset laatikot, niistä voi olla arvaamaton hyöty. Lisäksi piirongin perukoilta löytyi vielä ko. tuotteen ostoskuittikin.

Nämä löydettyäni suuntaisin Lidliin, jossa palautus otettiin vastaan ja luvattiin toimittaa eteenpäin tutkittavaksi ja korjattavaksi. Kesti kuukauden, eikä mitään kuulunut. Laiton sähköpostia, johon sain vastauksen, että he olivat vast'ikään vasta saaneet palautetun wc-pytyn kannen. Kului vielä viikko ja sain taas postia, uusi kansi toimitettaisiin minulle postitse seuraavan viikon aikana. Tuotetta ei toimittanut posti vaan UPS-kuriiri, joten uuden kannen saaminen oli luku sinänsä.

Eräänä päivänä, kun raahauduin kotiin neljätoistatuntiseksi venähtäneen työpäivän jälkeen, toi puolisoni minulle lapun, jossa kerrottiin kuriirin käyneen päivällä ovemme takana. Lapussa sanottiin myös, että tuotetta koetetaan jakaa kolmesti, jonka jälkeen sen voi noutaa lähimmästä varastotoimipaikasta (lähimmät olivat Tampere ja Turku). Samaisssa lapussa sanottiin myös, että jos haluaa muuttaa toimituspaikkaa, pitää muutokset tehdä ennen klo 19:ta. Siihen aikaan päivästä kello oli jo likemmäs kymmenen illalla eli tiesin heti, että toinenkin jakelukerta menisi oven takana käynniksi.

Seuraavana aamuna soitin heti kahdeksalta kyseisen firman toimistolle, että josko mitenkään sitä kolmatta jakelua saisi työpaikalleni, annoin osoitteen ja puhelinnumeron, mistä minut tavoittaa. Olin tosi yllättynyt, kun puhelin samana päivänä vähän vailla kaksi soi, ja kuriiri kertoi olevansa matkalla työpaikalleni tuomaan pakettiani. Firma oli kuin olikin saanut muutettua toimitusosoitteen jo samaksi päiväksi. Oli iki-iki-onnellinen...ja kävin noutamassa työpaikkani pääovelta uuden entistäkin ehomman ja aivan vastaavanlaisen kannen (työkaverit olivat jo ehtineet pelotella, että paketissa on kuitenkin vääränvärinen tai mallinen kansi).

Uusi kansi on edelleen paketissa, odottamassa kotiviikonloppua ja asennusta. Tässä kuitenkin koko kuvaa siitä rikkinäisestä, tältä sen pitäisi näyttää.

Ei kommentteja: