maanantai 21. maaliskuuta 2011

Tavara taivas ja elämän suuria valintoja

Mulle on tässä pikkuhiljaa selvinnyt, miksi tavaroiden määrä huushollissamme ei vähene, vaan lisääntyy huolimatta siitä, että koetan kovasti olla hankkimatta mitään uutta. Joku muu hankkii ne puolestani tai löytää minulle...

Nytkin viikonloppuna maalla äitini oli kaivellut taas vintin säilytyslaatikoita ja löytänyt vanhat shortsini, jotka sopivat yöhousuiksi kuin nenä päähän. Mikä sitten taas tarkoitti sitä, että raahasin ne tänne ja otin käyttöön, kun mamma oli ne jo valmiiksi pessyt. Viikonlopun saldona oli myös itse vintistä löytämäni kassi, jonka sisältönä mm. kaksi kierrätykseen menevää toppia ja kaksi hameen teelmää, joista toinen päätyy roskiin ja toisesta teen huivin sekä yhdet sukat, joista varret otan hyötykäyttöön ja terät hävitän.

Lisäksi äitini antoi minulle arpavoitoksi saamansa huivin, hän kun ei ole huivi-ihmisiä ja minä taas olen. Joten yhden viikonlopun aikana tavaramäärä kasvoi taas yksillä yöhousuilla ja kahdella huivilla. Sukat korjaan eli kudon niihin uudet terät ja kiikutan äidille takaisin. Paitsi että äiti oli lisäksi ostanut minulle pari paria uusia sukkia, mutta ne jätin maalle odottamaan käyttöä siellä.

Kun olin tajunnut, miksi tavarat meillä vaan lisääntyvät, jouduin miettimään yhtä isoa päätöstä, jota olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään. Kun en kerran osaa hävittää mitään vanhaa, on syytä jättää sitten uudet tavarat kauppaan eli ei uusia vaatteita minulle tänä vuonna. Kaappeihin ei kerta kaikkiaan mahdu enää lisää tavaraa eli jotain on saatava pois ennen kuin mitään uutta mahtuu tilalle. Voisihan tuota ainakin yrittää, sillä poikkeuksella tietenkin, että välttämättömät asiat voi hankkia, mutta nekin mieluiten niin, että vanha vastaava on puhkikulunut ja poistettavissa.

Ei kommentteja: