Mun aika mennä on...

Joskus vain tulee se aika, että on aika luopua jostain todella rakkaasta ja itselle tärkeästä. Enkä tässä tarkoita ihmisiä, koska läheiset ovat korvaamattomia, vaan puhun tavaroista, koska niihinkin voi valitettavasti kiintyä.

Minulle on tässä vuosien saatossa muodostunut suuri rakkaussuhde tiettyihin kenkiin, joten ei liene ihme, miten vaikeaa minun on hyväksyä se, että joudun tosiaan luopumaan niistä. Parhaani olen tietenkin tehnyt, jotta ei tarvitsisi niistä erota, mutta joskus se aika vain tulee.

Kun kerran on pakko luopua, niin luovutaan sitten oikein kunnolla. Ensimmäisiksi jouduin luopumaan kakkostyöpaikassa käyttämistäni työkengistä ja ihan perustellusta syystä, koska molempien pohjat alkavat olla entiset.

Myös vanhat sisäpelikenkäni ovat liimauksista huolimatta tulleet tilaan, jolloin niitä ei enää voi (eikä kehtaa) liimata kasaan, joten luovuttava on niistäkin. Herra Kirjoitus veisteli, että miten huonot kengät oikein olen ostanut, kun eivät kestä kahtavuosikymmentä. Kengät nimittäin ehtivät palvella minua vähäliikunnallisista välivuosistani johtuen vaatimattomat 18 vuotta. Tässä viimeaikoina olen niitä kuumaliimalla pitänyt kasassa, mutta ehkä on aika ottaa käyttöön kaapissa jo viitisen vuotta odottaneet uudet popot. Nämä siirrettiin maalle, josko ne siellä vielä hetken palvelisivat.

Keväällä tungin kaappiin mustat nahkaiset nilkkurit odottamaan syksyä sillä haaveella, että ne jotenkin kummasti kaapissa korjaantuisivat. Pakko se on kuitenkin uskoa, että eivät ne siellä korjaannu, joten kyllä noista on pakko luopua, kun molemmista ovat korot pahasti halki ja vesi virtaa kostealla kelillä sisään.
Suurin sydänveri valuu kuitenkin näiden mustien nahkaisten avokkaiden takia. Ostin ne kesällä 2004 Kiteeltä "hirvittävään" viiden euron hintaan. Hankintahetkellä hinta painoi vaakakupissa eniten, sillä kenkien ostotilanteessa plussat ja miinukset olivat muutoin melkein tasan. Plussana olivat ihanat pehmusteet kenkien sisäosassa, materiaali, joka hinnasta huolimatta oli aitoa nahkaa ja monikäyttöinen musta väri. Miinuksena taas kenkien kärjen ja koron muoto, en ole koskaan pitänyt neliönmallisista kärjistä kengissä ja korotkin olivat mielestäni aika tylsät neliöblokit. Plussat ja hinta olivat kuitenkin enemmän kuin miinukset ja niinpä ostin kengät - sen jälkeen ne ovatkin olleet lähes liimatuina jaloissani. Pohjallisia on pitänyt vaihtaa, kun ne kuluvat puhki, mutta nyt ovat alkaneet muutkin osat kulua niin paljon, että pohjassa on kohta reikä.


Kun luovun kolmesta parista rakkaita kenkiä, joudun miettimään, löydänkö koskaan mistään noille korvaavia. Erityisesti vastaavat mustat avokkaat täytyisi löytää jostain.