perjantai 18. marraskuuta 2011

Maailman kirjat sekaisin

Tänään on tapahtunut yksi aikas suuri ihme, tosin kyseessä on ihme vain minun mittakaavassani. Jonkilaista esimakua aiheesta oli tarjolla jo eilisten ostosten muodossa, sillä niissä oli esillä jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen ostaut. Olen täällä blogissakin jo muutamaan kertaan tuonut ilmi sen, miten inhoan ja vihaan sukkahousuja ja käytän niitä vain välttämättömissä ja pakonsanelemissa tilanteissa ja silloinkin mietin vielä kahdesti, onko ihan pakko käyttää asua, jonka kanssa sukkahousut ovat pakolliset.

Tänä aamuna punnitsin sitten kädessäni viime talvena tuunaamiani kalsareita ja paksuhkoja sukkahousuja, jotka ovat pyörineet kaapissani jo varmaan viisitoista vuotta. Ostin jossain vaiheessa kolmet tuollaiset paksut sukkahousut eri värisinä kymmenellä markalla kappale ja se, että ne ovat kestäneet kaapissa tuon ajan kertoo, ettei niitä juuri ole käytetty. Inhoan sukkahousuja, mutta kun toisessa vaakakupissa olivat kuusinumeroa liian suuret kalsarit, ei houkutellut niidenkään tunkeminen vuoden 1994 amerikantuonti farkkujen alle. Kuvitelkaa tilanne, jossa 40 kokoisten farkkujen alle tungetaan 44 kokoiset löysät kalsarit -ei hyvä.

Noista kahdesta pahasta valitsin sitten ---tadaa--- sukkahousut. Töihin päästyäni muistin kyllä miksi en pidä sukkahousuista, sen verran kutisevat ja tuskanhikeä aiheuttavat ne olivat. Kaikesta huolimatta ne päätyvät jalkaani huomennakin, sillä pidän masokismista, enkä halua tapella noiden välihousujen kanssa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen mies, mutta käytän farkkujen alla mielummin sukkahousuja, kuin pitkiä kalsareita. Mielellään en laita kumpiakaan, mutta kahdesta pahasta mielummin sukkahousut. Sukkahousut on ohuemmat, liukkaammat ja istuvammat kuin kalsarit. Kalsarit on aina kurtussa, takertuu farkkuihin ja on liian kuumat. Pienenä inhosin, kun äiti pakotti laittamaan sukkahousut, mutta vielä enemmän inhosin sitä, kun piti siirtyä pitkiin kalsareihin.

rouva Jälkikirjoitus kirjoitti...

Toi on niitä makuasioita, joista ei sovi kiistellä. Epäilisin, että omat sukkahousutraumani ovat peräisin niistä villasekoitesukkahousuista, joita lapsena pakotettiin käyttämään ja jotka kutittivat vietävästi. Kun välihousut olivat puuvillaa, se tuntui taivaalliselta - ei kutinaa eikä kiristystä.

Mieluiten toki minäkin olisin vallan ilman täytettä farkkujen ja ihon välisää, mutta kun tässä ilmastossa on vaan pakko...