Pinkki ihme ja kultainen laukku

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, kun ostin kullankimaltavan olkalaukkuni. Se oli myynnissä kiteeläisessä kenkäkaupassa, kävin katselemassa sitä pari kertaa ja lopulta päätin, että kyllä se on minun. Ostin sen huolimatta siitä, että sen 129 markan hinta louhaisi melkoisen loven ensimmäiseen kesätyötiliini, minä halusin sen. Ja tuolloin elettiin siis kesää 2000.

Ostotapahtuma tapahtui viime hetkellä, sillä ystäväni Ievuskainen, joka ei silloin vielä ollut ystäväni, oli katsellut tuota samaa laukkua ja päättänyt ostaa sen seuraavalla kerralla kaupassa käydessään. Minä vain ehdin ensin. Tuossa tilanteessa on hassua se, että myöhemmin tuona samana kesänä me Ievuskaisen kanssa tutustuimme toisiimme paremmin ja ystävyys on jatkunut siitä pitäen.

Laukku on palvellut nyt sitten sen 13 vuotta ja se alkaa valitettavasti näkyä. Olin jo itse asiassa tehnyt päätöksen laukusta luopumisesta, koska se oli melkoisen suttuinen ja olkahihnat alkavat olla aikansa eläneet. Ajattelin kuitnekin vielä kerran kokeilla sen puhdistamista, koska laukkuun liittyy todella paljon muistoja se on vain niin ihana.

Tältä laukku näytti ennen pesua:

Tässä lopputulos pesun jälkeen. Laukku näyttää kuin uudelta. Pesussa käytettiin tietenkin pinkkiä ihme ainetta, vanish oxi actionia.

Mutta edes tuo pinkki ihmeaine ei kykene korjaamaan repsottavia olkahihnoja, joten koska laukku puhdistui noin hyvin, täytyy niiden varalle suunnitella muuta.

 

Itse asiassa minulla on ajatuksena ottaa kahvat tästä vanhasta mustasta laukusta, josta on vetoketju rikki. Irroitan olkahihnat mustasta laukusta noine metallisine lenkkeineen, leikkaan kullanvärisen laukun hihnat poikki jättäen niihin sopivat liimauskäänteet  ja liimaan nuo mustat tilalle. Kahdesta vailinaisesta laukusta tulee yksi toimiva.