sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Se täyttää viisi



Kaloriinan kamari täyttää tänään viisi vuotta. En ikinä blogia aloittaessani olisi uskonut, että tähän asti päästäisiin, minä kun innostun helposti ja kyllästyn yhtä nopeasti. Tavallisia päiväkirjojakin olen aloittanut ainakin tusinan verran ja sinne ne ovat jääneet keskeneräisinä, mutta blogi on näköjään minun tapani ilmaista itseäni sillä kirjoituksiakin on kertynyt jo lähes 800. Tästä on hyvä jatkaa.



Viittä vuotta kun juhlitaan,
viisi kynttilää pannaan palamaan.
Viisivuotiaalle vaan
viisi kertaa hurrataan


Tänään kakkua syödään,
eikä juhlita suotta,
täytäthän jo 5 vuotta!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Lähes täydellinen onnistuminen

Vuoden 2013 alussa asetin itselleni tavoitteeksi, että selviäisin kuukauden ostamatta sitä-tätä-ja-tota, lähinnä kyse oli siis vaatteista, kengistä, kosmetiikasta ja laukuista. Ensimmäisen kuukauden jälkeen jatkoin toisen, kolmannen ja nyt on mennyt sitten puoli vuotta ilman "suurempia" shoppailuja. Nyt on sitten tilinteon hetki.

Blogi on siitä kätevä, että kun sinne huolellisesti listaa kaikki hankinnat, niin sieltähän ne sitten on helppo tarkistaa ne hankinnat, joita on tullut tehtyä. Samalla se on hyvä kannustin jaksamaan silloinkin, kun joku tavara huutelee hävyttömästi muuttohalujaan meille päin.

En ole juuri ostanut varsinaisia vaatteita tämän puolen vuoden aikana ollenkaan, lähes vaatteiksi laskettavat hankinnat ovat yksi pari mustia paksuja sukkahousuja (joita en tietenkään ole käyttänyt, miksi hitossa ylipäänsä ostin sukkahousut, kun en koskaan käytä niitä ellei ole aivan pakko) ja kahden parin paketti tukisukkia - näitä onkin sitten tullut käytettyä todella paljon eli loistohankinta hintaansa nähden. Ainoa varsinainen vaatekappale on Seppälän alesta ostamani  vihreä pusero, sillä hattujan ei voi laskea vaatteiksi, eihän?  Lenkkareitahan ei edelleenkään lasketa kengiksi, mutta siis sellaiset olen tämän puolen vuoden aikana ostanut. Muutoin kenkärintamalla ei mennyt niin hyvin, ensin Seppälän alesta nilkkurit ja sitten Spartoolta kahdet herrainkengät.

Kosmetiikkahankinnatkin ovat laskettavissa yhden käden sormilla, vaikka laveaa tulkintaa tehtäisiinkin: ripsikampa, kynsiviilat ja ohennussakset kun eivät kaikkein tiukammilla kriteereillä ole kosmetiikkaa. Hiuspuuterin ja muotovaahdonkin suhteen ollaan sikäli heikoilla vesillä, että ne voi tulkita maksetun synttärilahjalahjakortilla. Lisäksi vielä yhdet 50c hintaiset ripsentaivuttimet tuli hankittua. Jos haluaisi kaunistella, niin voisi sanoa, että en ole ostanut yhtään kosmetiikkaa, mutta kun ollaan rehellisiä, niin listataan kuusi hankintaa. Muut tarpeeseen, mutta kynsiviilat hankittu kauniin ulkonäön vuoksi ja muotovaahto siksi, ettei lahjakortista jäisi mitään käyttämättä ja koska edellinen pullo on vähentynyt niin, että sitä on jäljellä kolmannes.

No, jotain muuta on sitten tullut hankittua korvikkeeksi, nimittäin lautapelejä on meille muuttanut lähes yksi kuukaudessa: Heckmeck, Dixit-lisäosa, Catanin uudisasukkaat, Catan merenkävijät ja Wapi. Siis viisi uutta lautapeliä, wapi käytettynä, muut uutena (dixit ja catanit samassa paketissa).

Muut hankinnat ovatkin sitten olleet varsin kohtuullisia, enkä aio kaivaa niihin linkkejä. Hankittua on tullut kiharrin korvaamaan "sähköturvallisesti vaarallista" (Herra Kirjoituksen sanat) vanhaa, muutama kerä lankaa, jokunen säilytyslaatikko (kaksi kirjanmallista ja muutama muu), yksi kirja, tasapainotyyny ja muutama DVD, sekä uusi työtuoli, jota rakastan päivä päivältä enemmän sen sinisestä väristä huolimatta. Kun tätä listaa lukee, niin voi tosiaan miettiä, mitkä näistä ovat tarpeellisia ja mitkä lähinnä jotain muuta, mutta hyvät perusteet minulla on kuitenkin lähes kaikille.
 
Langoista osa on kudottu sukiksi itselle ja osasta värkkään lahjasukkia, kunhan käsi antaa periksi. Kirjanmalliset säilytyslaatikot ovat tulleet todelliseen tarvekäyttöön, sillä ne pitävät sisällään kännyköiden laturit ja heijastimet. Ne loput laatikot ovatkin sitten päätyneet jemmattaviksi jonnekin eli ihan turha ostos, vaikka halpoja olivatkin. Työtuoli on päivittäisessä käytössä, samoin tasapainotyyny, joten niiden hankkimista ei varmaan tarvitse sen kummemmin perustella. DVD:t ovat periaatteessa "turha" hankinta, mutta kun niillä sai niin mukavasti täydennettyä Disneyn klassikot kokoelmaani, samanlainen kokoelman täydennys oli myös tuo kirja.

Selviäisinköhän vielä toisesta puolesta vuodesta ja vieläpä niin, että vähentäisin kosmetiikkahankinnat nolliin ja vaateostot myös. Voisihan sitä yritää, eikös voisikin?

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Lisää tavaraa

Vaikka sitä miten ajattelisi ostavansa vain tarpeellista, niin joku muu pitää sitten huolen siitä, että niitä tavaroita kertyy nurkkiin. Tämän vuoden Nielsenin kuluttajapaneelin kesälahja oli sinänsä äärimmäisen tarpeellinen kännykkäkotelo - vaikka viimeaikoina (koputan maalaamatonta puuta) en olekaan onnistunut yhtään kännykkäkoteloa hukkaamaan, ei se tarkoita sitä, etteikö niitä olisi hyvä olla varastossa.

Ohennussaksien hankintaa olen pyöritellyt mielessäni vasta pari vuotta ja nyt vihdoin ja viimein sain ne hankittua. Taloudellisten syiden takia hankinta ei kyllä jäänyt tekemättä, sillä hintaa näille kertyi vain 8.90€.


Tulevaa ja yhtä nopeasti poistuvaa tavaraa edustaa hiusväri, jonka hankkimisen totesin välttämättömäksi nuhjaantunutta olemustani piristämään. Sekin oli tarjouksessa ja kustansi 10€.


Twiningsin teetäkin saimme maisteltavaksi, herkullista vaniljateetä suloisessa kotelossa, samoin Brazil-kahvia pääsemme testaamaan näytteen verran, epämääräinen musta läppä kuvan keskellä on työpaikan liikuntatapahtumasta saatu rannekukkaro, sille varmaan tulee vielä käyttöä, kun sinne voi lenkillä laittaa avaimet ja/tai kännykän.


Lisäksi tietenkin tämä jo aikaisemmin esittelemäni United color of Benettonin laukku, jonka sain ystävältäni.

Netin ilmaisnäytteiden tarjonnasta tilasin meille A.Vogelin Herbamare-näytteet. Kaksi mukavan pikkuista purkkia sieltä sitten tulla tupsahti.


Rakas puolisoni päätti hemmotella minua uusilla jumppahousuilla. Nämä ovat peräisin Lidlistä, maksoivat alta 7euroa ja tuntuvat jalassa tosi mukavilta.  Vyötärö on herkullisen pinkki ja muuten pökät ovat sitä perinteistäkin perinteisempää mustaa, toisessa lahkeessa on kiiltävän hopeinen painatus. Työkaverini ovat hehkuttaneet Lidlin urheiluvaatteiden hyvää hinta-laatusuhdetta jo pitkään, joten minäkin halusin kokeilla.


Kosmetiikkaosaston ainoa täydennys on Dermosilin näytepaketti, mustaherkukka suihkugeeliä, miesten shampoota ja hiusnaamio.


Sain Herra Kirjoitukselta lahjaksi viime jouluna koruliikkeen lahjakortin, josta käytin osan paikallisen koruliikkeen alennusmyynnissä - 60cm kultaketju lähti mukaani lohkaisten lahjakortista 13 ja risat euroa.  Kalevala korun vuoden 2012 vuosikoriste on lahja Herra Kirjoituksen siskolta.


Lisää ilmaistavaraa saapui vielä päivän postissa, jonka ehdin avata vasta blogitekstin julkaisun jälkeen, joten täydennetäänpä nyt vielä nekin tänne.

Teho-kofeiini jauheen tilasin Olvin kampanjasta ihan itse, kun kerran ilmaiseksi sai. Se on tarkoitus käyttää sitten kun menen loman jälkeen yövuorosta jatkotöihin. Pentikin voiveitsi on jo keväällä Oivariini keräilykampanjasta saatu, jostain syystä toimitus kesti toukokuun alun sijasta kesäkuun loppuun. Dermosilin näytteitä on tosiaan kahdet, toiset kuvattu erikseen, toiset tässä yhteiskuvassa.

Vaikka ei itse niin hirveästi ostaisikaan (mikä ei kyllä allekirjoittaneen kohdalla ole viimeaikoina pitänyt paikkaansa), niin kyllä sitä tavaraa vaan kertyy.

torstai 27. kesäkuuta 2013

MustaPekka kana

Olen julkaissut useampia kanareseptejä, mutta en muista onko tämä Ievuskaiselta saamani herkkuresepti koskaan päätynyt blogiin asti, joten julkaisen sen nyt.

Mustapekka kana

Tarvitset:
1 rkl öljyä paistamiseen
450g marinoimattomia broilersuikaleita
2 isohkoa päärynää
1 prk mustapekka ruokakermaa
1 rkl maitoa
1-2 tl suolaa
½ -1 tl chiliä
125g (½ pkt) perinteistä Koskenlaskija sulatejuustoa

Paista broilersuikaleet öljyssä. Kuori ja paloittele päärynät pieniksi lohkoiksi. Laita isohkoon uunivuokaan ensin kerros päärynälohkoja (1/3 päärynöistä) ja ripottele niiden päälle suolaa ja chiliä, kaada päälle ½ broilersuikaleista, lisää päärynälohkoja ja mausteista, loput broilereista ja loput päärynät. Sen jälkeen kaada ruokakerma vuokaan ja huuhtele purkillinen lusikallisella maitoa. Lopuksi laita päälle Koskenlaskijaviipaleita.

Paista 200 asteessa n. 35 min kunnes päärynät ovat pehmeitä. Tarjoile salaatin ja riisin kera.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Hyvä minä!

Päätin sitten seurata kuukauden ajan ostoksiani ja kirjata kaikki hankintani ylös.
Selvisin siitä kunnialla melkein kaksi viikkoa, sillä eilen tajusin hävittäneeni kaksi juhannuksen aikaista kassakuittia. Pistin ne ihan itse pienillä käsilläni roskiin ja ohjeistin vielä herra Kirjoitusta tyhjäämään paperiroskiksen.

Aplodeja minulle!

Toinen kuitti oli helposti muistettavissa, siinä oli kaksi tavaraa. Paprikoita ja ykis maitopurkki. Maito maksaa lähikaupassamme 1,09 purkki ja paprikapussi on vielä tallella, kun niitä kaikkia ei ole syöty. Tuon voi siis helposti korvata käsinkirjoitetulla kuitilla ja summan tarkistaa yhteenlaskusta ja tiliotteelta. Vaan entäs se toinen kuitti, silloin kun tuli ostettua sipsipussi, karkkia, jäätelöä ja jotain muutakin. Nyt olen sitten epätoivoisesti koettanut muistella, mitä kaikkea tuolloin tuli ostetuksi ja kirjoittaa niistä kuittia. Tänään poikkean kaupassa katsomassa jäätelöpaketin hinnan ja katson visalta loppusumman - katsotaan paljonko arvioni heittää todellisuudesta eli montako tavaraa olen unohtanut ostaneeni.

En voi uskoa, että olen taloudenpidossa todella näin luotettava ja tehokas, etten selviä kotikirjanpidosta edes kuukautta!

Toinen ongelma on muodostunut lahjakorteista, joilla on tullut maksettua mm. vaatteet ja kengät. Miten ne kirjataan menoihin, kai senkin jossain pitäisi näkyä, että vaatteita on tullut ostettua vaikka rahaa ei olekaan liikuteltu mihinkään suuntaan.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juhannusmietteitä

Kauas pilvet karkaavat

Juhannuspäivänä päädyimme Herra Kirjoituksen kanssa takapihalle, hän keinuun ja minä nurmikolle. Tarkoitus oli nauttia rentouttavasta hetkestä luonnon helmassa. Alkuun tunnelma olikin idyllinen, mutta sitten jostain luoteen suunnalta valui auringon eteen pilvi, joka pimensi maiseman ja viilensi ilman heti hyytäväksi. Se sai meidän suuntaamaan katseemme taivaalle ja siellä ne sitten melkoisen hetken pysyivätkin, sillä jäimme tuijottelemaan pilviä. Maatuuli tai oikeampi termi taitaa olla alatuuli, sillä maatuulihan viittaa maalta merelle käyvään tuuleen, kuljetti pieniä pilvilauttoja vauhdikkaasti taivaan kannen poikki katselusuunnassani vasemmalta oikealle. Samaan aikaan ylätuuli puski valtavia isoja pilvimassoja horisontista ylöspäin. Sellaisissa aukkokohdissa, jossa näkyi taivasta, se muuttui pilvien kohdatessa ikään kuin kiehuvaksi valkoiseksi höyryksi, jossa pilvet pyörivät hurjasti muodostaen yhä uusia jännittäviä kuvioita. Siinä me sitten istuimme kumpikin tahollamme ja tuijotimme sanattomina, niska kenossa taivasta.

Lopulta ennen kuin niskat aivan jäykistyivät tuohon ylöspäin suunnattuun asentoon, totesimme pilvien muuttuneen valkoisista taivaan lampaista uhkaavan mustan harmaiksi jättiläisiksi ja päätimme, että on aika varjella itseämme ja omaisuuttamme kastumiselta ja siirtyä takaisin sisätiloihin.

Kamerakin olisi ollut mukana, vaan eipä tullut otettua yhtään kuvaa, suu auki vaan tuijotettiin tuota näkyä.


Paratiisi

Juhannussunnuntaina aivan hirveä työyön jälkeen raahauduin pihalle nauttimaan auringosta siinä iltapäivä kahden maissa. Levitettyäni mattoni ja asettauduttuani takapihalle, tajusin saapuneeni todelliseen vehreään paratiisiin. Vaikka lempikoivuni ja pihlajani uhrattiin julmasti autoilun hyväksi ja jyrättiin laajennettavan parkkipaikan tieltä, jäi minulle jäljelle sentään vielä yksi pihlaja ja lehmus  sekä pensasaita reunustamaan ykstyisen paratiisini nurkkia ja tarjoamaan varjoa sitä haluaville - minä en sitä kyllä halunnut, näillä leveysasteilla aurinko paistaa muutenkin aivan liian vähän. Niinpä iloitsin suunnattomasti hohtavan siniseltä taivaalta täydeltä terältä paistavasta auringosta ja parista pienestä pilven hattarasta  jossain sivulla. Todellinen Suomi-Filmi idylli.

Nautin paratiisini tarjoamasta täydellisestä rauhasta ja hiljaisuudesta lähes tunnin, lepuutin silmiäni ja vain olin. En olisi ikinä ajatellut olevani keskellä isoa kaupunkia, niin täydellisen rikkumaton tuo hiljaisuus oli. Oikeastaan ainoa ääni oli lehtien havina, mitään muuta ei kuulunut. Ensimmäinen merkki vierasolioiden invaasiosta hiljaisuuden saarekkeeseeni olivat linnut, jotka aivan yllättäen kolmen aikaan heräsivät laulelemaan ja lentelemään. Luonnonäänet ovat kyllä ihania, mutta olisin silti arvostanut enemmän hiljaisuutta tai satakielen laulua kuin lentelevää räkättiparvea, joka minut haavemaailmastani palautti todellisuuteen.

Seuraavaksi sitten saapuikin todellinen rauhanhäiritsijä, nimittäin kaiutin neljällä pyörällä pumputteli ohitse ja pian sen jälkeen alkoi kuulua muidenkin autonovien pauketta, kova äänistä jutustelua, korkokenkien napsetta ja vielä kovaäänisempää puhetta. Ennen kello viittä minun oli pakko hylätä autiosta ylikansoittuneeksi muuttunut paratiisini ja suunnistaa sisälle.  Silti olo oli uskomattoman rentoutunut ikään kuin olisin ollut pidemmälläkin lomalla.


Rice and curry

Juhannuksen onnistuminen liittyy siihen, ettei sitten kertaakaan käyty ulkona syömässä. Vaikka ei se kotiruokakaan niitä kaikkein terveellisimpiä ollut ja karkkeja ynnä muuta herkkua tuli syötyä, oli tuo sentään edistystä. Normaalisti juhannuksena olisi käyty vähintään kahdesti roskaruokailemassa.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Vogelin kasvis-vuohenjuustogratiini

Sain kaksi Herbamare-yrttisuola näytettä ja niiden mukana mitä mielenkiintoisimma reseptin. En ole vielä ehtinyt kokeilla tätä, mutta vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että haluan sen tänne talteen.


Vogelin kasvis-vuohenjuustogratiini

4 hengelle

Raaka-aineet

1kg vihanneksia: porkkanoita, kesäkurpitsaa, parsakaalia
1 oksa rosmariinia
1 rkl sitruunaoliiviöljyä
½ tl Herbamare yrttisuolaa
200g tomaatteja
300g vuohenjuustoa
2 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Ohjeet

1. Leikkaa porkkanat ja kesäkurpitsa noin puolen sentin viipaleiksi. Lohko parsakaalin kukinnot, viipaloi myös varsi. Höyrytä vihannekset rapean kypsiksi (ei ylikypsiksi). Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta vesi pois.

2. Silppua rosmariini, lisää öljy ja Herbamare, sekoita. Lisää seos vihanneksiin, sekoita hyvin. Leikkaa tomaatit ja vuohenjuusto mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Lado vihannekset, juusto ja tomaatit suureen uunivuokaan. Valuta päälle hunajaa ja öljyä.

3. Laita kypsymään uunin yläosaan 200 asteeseen noin 15 minuutiksi kunnes juusto on sulanut.

Vinkki: Gratiinin voi valmistaa hyvin eri satokauden vihanneksista esim. keitetyt perunaviipaleet sopivat hyvin reseptiin. Lämmin vuohenjuusto tai pieni kypsä pehmeä juusto (Tomme, Camembert) hunajalla, pähkinäöljyllä, pähkinöillä ja timjamilla maustettuna on tyylikäs ja maukas jälkiruoka. 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Lahjakortti = ostolakon loppu

Alkuvuodesta asetin itselleni haasteen olla ostamatta vaatteita, kenkiä tai kosmetiikkaa. Melkein kuusi kuukautta selvisin ostamatta yhtään vaatetta tai yhtään paria kenkiä, mutta sitten tuli lankeemus. Selasin piironginlaatikossa säilyttämiäni lahjakortteja ja tajusin niistä muutaman menevän umpeen aivan tuota pikaa. Nuukana ihmisenä en tietenkään voinut jättää niitä käyttämättä, sehän olisi kuin olisin heittänyt rahaa roskiin, joten suunnistimme Herra Kirjoituksen kanssa kauppaan. Tarkoitukseni oli olla ovela ja ostaa lahjakorteilla jotain puolisolleni, jolloin ostolakkoni ei olisi rikkoutunut. Valitettavasti vain sopivia miesten vaatteita ei löytynyt, mutta sitäkin enemmän ihania naisten tavaroita.

Rakas puolisoni tosin kommentoi osaa hankinnoistani toteamalla, että sä olet taas käynyt omalla vaatekaapillasi - olen siis ilmeisen ennalta arvattava hankinnoissani.

Seppälän alesta mukaan päätyivät ihana vihreä pusero, beiget nilkkurit ja kaksi hattua. Nämä viimeksi mainitut lähinnä hullu päähänpisto, jota ei ehkä tule koskaan käytettyä, mutta hankintahetkellä ne tuntuivat loistoidealta. No tuskinpa se kolme euroa, jonka noista yhteensä maksoin vie minua konkursiiin, vaikka en noita koskaan käyttäisikään. Sen verran jo mallasin, että molempiin löytyy sopiva huivi - violettiin tuon nauhan värinen ja vaaleaan tuollainen samanlainen nude.

Pusero on tosiaan tutun oloinen, koska minulla on joskus ollut lähes samanvärinen silkkipusero. Tämän tajuaminen herätti ajatuksen, että missähän se oikein on. En ainakaan muista poistaneeni sitä vaatekaapistani tai lainanneeni kenellekään, tuunaamisesta nyt puhumattakaan. Puseron ehdoton juttu olivat 3/4 hihat ja kaula-aukon leikkaus, joka ei ole ihan tavallinen, vaikka kaulukset normaalit herrainkaulukset ovatkin. Pusero oli alennuksen alennuksessa ja kustansi 6€. Näyttää muuten kuvassa sinisemmältä kuin todellisuudessa on, oikea väri on sellainen lähes smaragdimainen.


Nilkkureiden materiaalina on mokkajäljitelmä, korot tukevat, koroissa korkeutta n. 7 cm kiitos piiloplaton.  Kengät ovat sekä malliltaan että väriltään nekin tuttua minua - nämä on tarkoitus ottaa työmatkakäyttöön syksymmällä ja pakottaa vaurioitunut nilkkani pikkuhiljaa sietämään korkokenkiä.  Nämäkin oli alennuksen jälkeen vielä alennettu ja maksoivat kympin. Koko 19 euron  Seppälä shoppailuni kuittasin lahjakorteilla ja vielä jäi yksi kortti, johon jäi jokunen euro käyttämättä, mutta nyt on sitten taas kaksi vuotta aikaa miettiä, mihin sen käyttää.



Kun sitten oli saatu shoppailu hyvälle alulle, poikkesimme myös paikallisella kirpputorilla ja sieltäkin tuli tehtyä löytäjä ihan euron edestä. Hiuspanta, jonka koristeena on pieni rusetti ja pinta nahkaa, maksoi 50c ja käyttämättömät ripsentaivuttimet toisen 50c. Molemmat olivat kyllä ihan tarpeellisia hankintoja - erityisesti nuo ripsentaivuttimet, sillä vanhoista alkaa olla silikonit aikansa eläneet ja uudet vaihtokappaleet maksavat paljon enemmän kuin 50c.


Jospa nämä hankinnat nyt sitten riittäisivät hetkeksi.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Iloista juhannusta!

Se on sitten jälleen keskikesänjuhlan aika, jota tällä kertaa mitä ilmeisimmin vietetään sekä aurinkoisissa että perinteiseen tapaan työllisissä tunnelmissa.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein iloista, aurinkoista ja ihanaa juhannusta.

 Ensimmäisen kuvan tunnelmat ovat kuin kotinurkilta.







P.s. tajusinpa juuri, että tämä on sitten neljäs juhannuksen toivotukseni blogin kautta ja blogi on aivan karvaa vaille viisi vuotias - niin se aika kuluu.

Budjettivisakuu

Olen useampaan kertaan maininnut, miten hankala minun on pitää kirjanpitoa ja seurata menoja ja tuloja muutoin kuin sillä karkealla "vähemmän pitää mennä, mitä tulee" asteikolla. Nyt kuitenkin päätin, että kyllä minä aikuinen, tavoitteellinen ihminen yhden kuukauden jaksan menoni kirjata ja katsoa, miten paljon ja mihin poltan rahaa.

Aloitin kesäkuun tilipäivästä, koska satuin saamaan kuningasajatukseni juuri tuolloin. Epärealistinen alku, koska lomarahat maksetaan kesäkuussa, hyvänä tasapainottajana kuitenkin autovero ja auton vakuutukset koko vuodeksi, ne kun menivät maksuun samaan aikaan. Samalla päätin kokeilla myös kerran elämässäni visan käyttöä, luottokorttien kirouksista kun kirjoitetaan paljon ja todella monet kertovat, miten leikkaavat korttinsa kahtia tai piilottavat sen piironginlaatikkoon. Niinpä minä periaatteellisena vastarannan kiiskenä päätin toimia toisin ja kaivoin sen oman käyttämättömän visani sieltä piironginlaatikosta. Tarkoitus olisi toimia inhimillisenä koekaniinina ja katsoa lisääkö tai muuttaako visalla maksaminen kulutustani mitenkään. Varmistaakseni sen, että käytän pääsääntöisesti visaa jätin "kuukausirahan" siirtämättä pankkikorttitililleni, sillä ajatuksella että saahan sinne sitten muutamalla klikkauksella siirrettyä rahaa, jos tarve vaatii.

Tarkasta budjetoinnista oppia ottaneena suunnittelin myös perheemme juhannusostokset huolella. Kävin läpi työmatkani varrella olevien kauppojen tarjoukset ja laadin kauppalistan, jota piti kaupassa noudattaa. Onnekseni matkan varrella on kolme isoa kauppaa, joissa on eri tarjoukset ja useampaan poikkeaminen ei kuluta lisää bensaa vain aikaa. Herra Kirjoitus sai oman kauppalistansa ja yhden kaupan, jossa poiketa.

Ei mennyt tuo kaupoissa käynti minun osaltani niin kuin Strömsössä, Herra Kirjoitus sen sijaan pysyi täsmälleen listassaan ja toi vain pyydetyt tavarat. Ensimmäisen kaupan ostoslistalla oli jauhelihaa, rypäleitä, hapankorppuja ja kermaviiliä. Noiden edellä mainittujen lisäksi koriin päätyivät myös jäävuorisalaatti, tomaatteja ja pullollinen juoksevaa Floraa, joista viimeksi mainittu tarjouksessa ja kotoa loppu. Ylitin arvioidun budjettini kolmella eurolla. Seuraavan kaupan listalla oli maitoa, pekonia, sipsipussi ja jäätelöä. Kaikki muutkin olivat tajunneet, että jäätelötarjous oli huumaavan hyvä, joten jäätelöt olivat loppu. Niiden tilalle koriin päätyivät sitten ruukkurucola (jonka olen ajatellut istuttaa maahan kun se on kertaalleen tyhjätty ja kasvattaa siitä toisenkin sadon) ja kurkku sekä Ciabatta leipä, joka oli samanhintainen kuin toisen kaupan tarjouspatonki (päätin siis jättää patongin ostamatta ja ostaa leivän sen sijaan). Tässä kaupassa budjetti alittui melkein kahdella eurolla. Sipsit olisi kyllä voinut jättää ostamatta, mutta kun sentään on juhannus...

Kolmas ja viimeinen kauppa, jonka listalla oli patonki (joka siis vaihdettiin tuohon vastapaistettuun ciabattaan), maissi, rooman salaatti, kesäkurpitsa, perunasalaatti-duo, kuivahiiva ja pöytämargariini. Lopputulos oli sitten seuraava: rooman salaatti, perunasalaatti, kuivahiiva, tarjous margariinit, kesäkurpitsa, maissit ja 1 kg juustoa. Mistäs se juusto yhtäkkiä tuohon tupsahti? Tokihan juusto oli tarjouksessa, mutta silti... Ylitin budjettini lähes kolmella eurolla, vaikka olinkin laskenut kuivahiivalle ja kesäkurpitsalle huomattavasti suuremmat hinnat kuin mitä ne todellisuudessa maksoivat. Tässä kaupassa tosin tili ei juuri vajennut, koska osa laskusta maksettiin pullopalautuksilla, osa lahjakortilla ja vasta loput rahalla. Kaikkiaan ostokset tekivät n. 40€ budjetoidun 36 euron sijaan, normaaleilla karkkiostoksillamme lisättynä tuo summa tosin olisi varmaan ollut 45€.


Herra Kirjoituksen tuomisina olivat grillimakkarat ja tuore ananas, kaikki tarjouksesta.

Noilla eväillä ja kaapeissa valmiina olevalla sisällöllä olisi nyt sitten tarkoitus päästä kuun vaihteeseen asti. Osan jo kokkasinkin ruoaksi, josta osan pakastin.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Netissä roikkumisen vähentäminen

"Nyt sä olet kyllä lukenut pari blogia liikaa" totesi Herra Kirjoitus yrittäenssäni esittää hänelle uusinta minimalismilöytöäni eli tietokoneen seurassa vietetyn ajan vähentämistä. En ole oikeastaan koskaan sen tarkkemmin miettinyt sitä, miten paljon aikaa kulutan koneen vieressä. Nyt asian tiedostettuani, ymmärrän, että se on todella paljon aikaa: paljon päivässä, vielä enemmän viikossa ja valtavasti kuukaudessa.

Yritän houkutella Herra Kirjoituksen mukaan datailun vähentämiseen, koska se on oikeasti tosia hankalaa "olla katsomatta koneelta paria juttua", jos toinenkin istuu koko ajan netissä tai puuhastelee jotain muuta koneella. Jospa pääsisimme sopuun sellaisesta järkevästä n. 90min per ilta kiintiöstä ja sittenkin se on ihan hirveästi aikaa. Tuossa reippaassa tunnissa ehtisi tsekata lempiblogit, kerätä pisteet, täyttää mielipidetutkmukset, kirjoittaa sähköpostit ja vielä päivittää bloginkin. Ei toki ihan kaikkea tuota yhdessä illassa, mutta harvoinpa niitä ihan kaikkia juttuja on samana iltana tehtävä, vaan yhden asian voi hoitaa tänään, toisen huomenna jne. Sitä paitsi takaporttina toimisi tietenkin se, että kummallakin on pääsy koneelle ja nettiin töissä, jos vieroitusoireet ihan kamalan pahoiksi kasvavat, niin siellä voi sitten käyttää palasen kahvi- tai ruokatauosta netissä seikkailemiseen.

Ensimmäinen askel tätä kohti otettiin jo eilen illalla, kun sen sijaan että olisimme istuneet koko illan koneella lähdimmekin kaupunginosa kävelylle. Noita järjestää joku innokas nainen, joka kokoaa porukan noin kerran kuussa kiertämään milloin  mitäkin osaa kaupunginosamme kortteleita ja mukana on aina "vanhoja partoja", jotka sitten muistelevat, mitä milläkin tontilla on joskus tapahtunut ja millaisia ihmisiä siinä on asunut. Hyvin mielenkiintoista kuultavaa ja hiukan erilailla tulee tutustuttua näihin asuinkulmiin tuota kautta. Hupaisaa tuossa on se, että tosi monet noista vanhemmista kävelijöistä ovat asuneet koko ikänsä tai lähes koko ikänsä samoilla kulmilla, ilmeisesti tuossa vanhassa puutalokaupunginosassa on jotain niin kiehtovaa, ettei sieltä vaan pysty muuttamaan pois.

Yritän kuitenkin tosissani houkutella Herra Kirjoituksen mukaan tuohon kokeiluun ja vaikka keksiä hänelle jotain pientä puuhaa illoiksi, jotta koko aika ei menisi koneen vieressä. Kaikkea pitää kokeilla, kokeillaan siis tätäkin.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Nukkumatti kynnet

Pläjäytetäänpä sitten kesän kunniaksi pitkästä aikaa eetteriin uudet kynnet.

Olin tässä taannoin Ievuskaisen kanssa shoppailemassa ja mutisin himostani siniseen kynsilakkaan - ilmeisen outo riivaus, sillä en edelleenkään ole mikään sinisen ystävä. Jotenkin vaan ne näyttivät kumman kutkuttavilta ne siniset pullot.

Olen edelleen ostolakossa kynsilakkojen suhteen, mutta ystävät ja sukulaiset ovat päättäneet pitää huolen siitä, että lakat eivät lopu kesken. Tällä kertaa asialla ei ollut Ievuskainen, vaan äitini, joka halusi ostaa minulle nimipäivälahjaksi lakan.

Pääsin sen sitten itse valitsemaan,  koska paikallisen lähikaupan valikoimiin eivät kynsilakat kuulu, ja joku hassu mielleyhtymä sai nappaamaan Tokmannin ale-korista euron lakkapullon. Äiti meinasi tukehtua nauruun ja väitti minun ylittävän nuukailussa itseni jälleen kerran. Nyt kun olisi ollut mahdollisuus hakea kalleinta Dioria toisen piikkiin, niin minä ostan yhden euron hintaisen lakkapullon.

Tuohon valintaan oli kyllä ihan perusteltu syy, joka ei ollut se väri, koska muistin itse asiassa omistavani Lumenen tummansininsen kynsilakan, jonka nimi on Avaruus tai jotain sinne päin. Kyseinen lakka kun sattui olemaan elämäni ensimmäinen magneettilakka.

Nuo magneettilakat ovat siitä erikoisia, että ne näyttävät lakatessa aivan tavallisilta metallinhohtoisilta kynsilakoilta, mutta kun märän lakan päällä, ei kuitenkaan niin, että se koskettaisi lakkaa, vaan hyvin lähellä, pitää lakkapakkauksessa ollutta magneettia lakka muuttuu kuviolliseksi.  Tässä tapauksessa siis raidalliseksi.


Lakka ja magneetti myydään yleensä yhdessä ja paketissa oleva kuvio kertoo, miten lakka magneettikäsittelyn jälkeen asettuu. Muistan nähneen raitojen lisäksi ainakin ympyröitä ja kiemuroita kuviovaihtoehtoina silloin  joskus, kun näitä jossain liikeessä katselin. Tässä siis pakkaus, itse lakka ja magneetti.


Otin kuvat ihan hirveessä  kiireessä ennen töihin lähtöä ja sen kyllä valitettavasti näkee kuvanlaadusta.


Kynsissä on siis oikeasti kolmea sinistä sävyä raitoina: aivan vaaleaa sinistä, tummaa sinistä ja keskisinistä, mutta kaikista epätoivoisista yrityksistäni huolimatta en saanut värejä toistumaan järkevästi, vaikka miten yritin.


Hauskat nämä kaikesta mahdollisesta epämuodikkuudestaan huolimatta ovat. Tuskin mikään firma myy viimeisintä huutoa olevaa lakkaa tuohon hintaan, joten nämä varmaan ovat "so last season", mutta eipä tuo ole ennenkään minua haitannut.



Kynsien väri tuo mieleeni nukkumatin, joten lienee aika luonnollista kutsua niitä nukkumatti kynsiksi.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Lamput vihdoinkin valmiit

Jo aikaa sitten esittelin huuto.netistä hankkimani lamput, jotka oli tarkoitus tuunata uuteen uskoon. Tuunauksen aloituksesta löytyy juttu täältä, KLIK. Kyllästyin laskemaan maalauskertoja jossain neljännen ja viidennen maalauskerran välillä, sillä sininen väri ei ottanut peittyäkseen.


Kyllästyminen maalaamiseen näkyy valitettavasti maalausjäljessä, sillä se ei ole niin siistiä kuin toivoisin. Lampunvarjostimetkin ovat nuo väliaikaiset lastunauhasta tehdyt edelleen.




On äärimmäisen raivotuttavaa huomata muutenkin pieleen menneessä kaupassa vielä yksi vika tässä vaiheessa. Toinen lampunvarjostimen kehikoista on vääntynyt, eikä pysy suorassa vaikka miten asettelisi. Ehkä nuo johdotkin olisi pitänyt maalata, mutta kuten todettu, into ei riittänyt.

No ehkäpä nämä eivät tulleet meille jäädäkseen - olen päässyt kokeilemaan tätäkin ja se riittää. Olkoot nyt tuossa kesän ja katsotaan kutsuuko niitä sitten syksyllä uusi muokkaus, roskakori vai kierrätys.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Säästövinkki: hiukset

Tämä säästövinkki ei ole annettu mitenkään minimalismin hengessä ja se tuli mieleeni tänä aamuna, kun laittelin hiuksiini kirpunkokoisia hainhampaita. Nuo taisivat olla muodissa joskus kymmenen vuotta sitten, mutta toimivat paikassaan edelleen ehjiä kun ovat.

Päivän säästövinkki liittyykin noihin lukemattomiin erilaisiin hiuskoristeisiin, joita useimmilta naisilta löytyy. Pitkähiuksisella noita on yleensä enemmän kuin sellaisella, jolla on lyhyet hiukset. Tällaisilla päättämättömillä kuin minä, jotka ovat useita kertoja soutaneet ja huovanneet suhteellisen lyhyiden ja täyspitkien hiusten välillä useampia kertoja, tuota krääsää on sitten sitäkin enemmän.

Jos et ole aivan varma, että lyhyiksi leikkaamasi hiukset pysyvät lopun elämääsi lyhyinä, kannattaa säästää ainakin joitakin perusjuttuja pitkien hiusten tarvikkeista esimerkiksi pantoja, hainhampaita, linnunnokkia ja donitseja. Tavalliset keskileveät peruspannat ovat aina muodissa, vaikka extraleveät tai topatut eivät olisikaan, samoin perus-linnunnokat käyvät monen mittaisiin hiuksiin kuin myös hainhampaat.

Moni hävittää ensimmäisessä lyhyiden hiusten innostuksessaan kaikki nuo pitkien hiusten tarvikkeet ja pitkiin hiuksiin palatessaan ostaa jälleen uudet samanlaiset. Yksi pieni (tai vähän isompi) laatikollinen hiuskoristeita jemmassa ei vie mahdottomasti tilaa ja sitten ne kaikki ovat valmiina, jos päätät kasvattaa hiukset pitkiksi. Tarkoitus ei toki ole säästää kaikkea mahdollista, mutta pari pantaa, pari rakkainta linnunnokkaa, muutama donitsi ja muutama erikokoinen hain hammas auttavat aika pitkälle. Vain jos on aivan varma siitä, että hiukset pysyvät ikuisesti lyhyinä, kannattaa luopua kaikista hiuskoristeista.

Hiusdonitsit taisivat olla suurin hitti joskus 90-luvulla, jolloin oli muotia, että hiusdonitsi oli tehty samasta kankaasta kuin pusero tai ainakin se oli vähintäänkin samaa väriä kuin vaatteet. Käytetäänhän noita edelleenkin, joten säästövinkin kakkososa liittyyköön sitten niihin. Jokainen ompelutaitoinen tekee itselleen hiusdonitsin parissa minuutissa, eivätkä tarvikkeetkaan ole kummoiset. Tarvitaan n. 15 x 75cm kokoinen kankaansuikale, 20 cm (tai omien hiusten paksuuden mukaan sopivan mittainen) pätkä napakkaa kuminauhaa. Kuminauha ommellaan tai solmitaan renkaaksi, samoin kangas ommellaan renkaaksi. Donitsin voi toki ommella putkiloksi ja yhdistää, mutta minusta tulee kauniimpi niin, että ensin ongellaan rengas ja sitten sen reunat yhdistetään, jolloin sauma kiertää koko ulkoreunaa. Eli kun donitsin tekele on ommeltu renkaaksi taitetaan reunoista noin sentin verran sisään, pujotetaan kuminauharengas paikalleen ja käännetään reunat vastakkain, ommellaan valmiiksi. Kankaat ja kuminauhat eivät maksa paljon, varsinkaan jos ne valitsee esimerkiksi palalaarista tai tarjouksesta, sen sijaan valmiista donitsista saa maksaa useita euroja. Koristeluksi sopivat esimerkiksi helmet tai nauhanpätkät, joita on jäänyt muista projekteista, jos haluaa tehdä koristeellisempaa kuin perusdonitsin.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kebab-kasvispaistos

Jälleen kerran reseptejä tarjolla, koska minulle blogi on se luontevin paikka säilyttää suosikkireseptini, sillä täältä ne nopeasti löydän.

Kebab kasvispaistos

1 pkt valmiita kebablastuja pakkasesta
5 dl keitettyä riisiä
1 kesäkurpitsa
1 tomaatti
1 paprika
chiliä
yrttisuolaa
öljyä paistamiseen

Keitä riisit suolalla maustetussa vedessä. Paista kebabliha pakkauksen ohjeiden mukaan. Siirrä lihat sivuun ja paista pilkotut kasvikset pienessä määrässä öljyä. Kun kasvikset ovat kypsiä lisää mukaan liha ja riisi, sekoita. Mausta. Valmista syötäväksi.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

"uusi" laukku

Edellisessä postauksessa esittelin 13 vuotta vanhan kullanvärisen laukkuni, joka tosin ei näytä kuvissa lainkaan niin pahalta kuin se oli todellisuudessa. Se siis oli todellakin samean likainen ja tahrainen olihan sitä käytetty säälimättä noiden vuosien ajan. Pesun jälkeinen uudistus oli niin merkittävä, että puolisoni kysyi pestyn laukun nähdessään: "onko sulla noita kaksi, kun tuo näyttää ihan uudelta?"

Kun kerran laukku oli saatettu noin hyvään uusiokuosiin, päätin myös uusia ne olkahihnat todellisella tuunausmenetelmällä. Tarvitaan siis kaksi vanhaa laukkua: yksi, josta olkahihnat ovat rispaantuneet pahasti, mutta joka muuten on kunnossa, ja toinen, jonka vetoketju on rikki, mutta jossa on hyvät, ehjät, olkapäällä pysyvät olkahihnat. Tuo olkapäällä pysyminen on yksi tärkeimmistä kriteereistä, sillä harvoin, todella harvoin löytyy sellainen laukku,  jonka olkahihnat pysyvät pulloharteillani.

Leikataan rikkinäiset olkahihnat pois huomioiden tarvittava liimausvara.


Leikataan olkahihnat irti myös siitä toisesta laukusta. Tällä kertaa liimausta helpottaa se, että noissa toisissa olkahihnoissa on metalliset lenkit, joiden kautta ensimmäisen laukun olkahihnojen "töpöt" saa kulkemaan.

Alla olevissa kuvissa suunnittelua ajan kuluksi, sillä juuri sillä kohtaa kun olisi pitänyt saada kuumaliimapistooli kuumenemaan, iski päälle ukkoskuuro ja pamautti sähköt poikki. Odottavan aika on todella pitkä.



Tässä sitten valmis laukku. Olisin antanut aika paljon, jos nuo olkahihnat olisivat olleet tumman ruskeat mustan sijaan, mutta en omista yhtään ruskeaa laukkua, josta olisin voinut nuo hihnat varastaa (ruskeita laukkuja kyllä on, mutta ei yhtään sellaista, jonka olisin malttanut silputa). Värivirheestä huolimatta uskon laukun saaneen paljon uutta käyttöikää - ei nyt ehkä toista kolmeatoista vuotta, mutta paljon kuitenkin.


Nyt jäljellä on pohdinta siitä, mitä tehdä tuolla lopulla mustalla laukulla. Se olisi aika sopivankokoinen siis reilunkokoinen meikkilaukku, joille tietenkin olisi aina käyttöä. Pitäisikö siis vaihtaa siihen uusi vetoketju tai kehitellä joku toinen kiinnityssysteemi vai tyytyä käyttämään vain sellaisenaan. Vaiko tehdä se radikaalein ratkaisu ja heittää tuo roskiin.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Pinkki ihme ja kultainen laukku

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, kun ostin kullankimaltavan olkalaukkuni. Se oli myynnissä kiteeläisessä kenkäkaupassa, kävin katselemassa sitä pari kertaa ja lopulta päätin, että kyllä se on minun. Ostin sen huolimatta siitä, että sen 129 markan hinta louhaisi melkoisen loven ensimmäiseen kesätyötiliini, minä halusin sen. Ja tuolloin elettiin siis kesää 2000.

Ostotapahtuma tapahtui viime hetkellä, sillä ystäväni Ievuskainen, joka ei silloin vielä ollut ystäväni, oli katsellut tuota samaa laukkua ja päättänyt ostaa sen seuraavalla kerralla kaupassa käydessään. Minä vain ehdin ensin. Tuossa tilanteessa on hassua se, että myöhemmin tuona samana kesänä me Ievuskaisen kanssa tutustuimme toisiimme paremmin ja ystävyys on jatkunut siitä pitäen.

Laukku on palvellut nyt sitten sen 13 vuotta ja se alkaa valitettavasti näkyä. Olin jo itse asiassa tehnyt päätöksen laukusta luopumisesta, koska se oli melkoisen suttuinen ja olkahihnat alkavat olla aikansa eläneet. Ajattelin kuitnekin vielä kerran kokeilla sen puhdistamista, koska laukkuun liittyy todella paljon muistoja se on vain niin ihana.

Tältä laukku näytti ennen pesua:



Tässä lopputulos pesun jälkeen. Laukku näyttää kuin uudelta. Pesussa käytettiin tietenkin pinkkiä ihme ainetta, vanish oxi actionia.




Mutta edes tuo pinkki ihmeaine ei kykene korjaamaan repsottavia olkahihnoja, joten koska laukku puhdistui noin hyvin, täytyy niiden varalle suunnitella muuta.


Itse asiassa minulla on ajatuksena ottaa kahvat tästä vanhasta mustasta laukusta, josta on vetoketju rikki. Irroitan olkahihnat mustasta laukusta noine metallisine lenkkeineen, leikkaan kullanvärisen laukun hihnat poikki jättäen niihin sopivat liimauskäänteet  ja liimaan nuo mustat tilalle. Kahdesta vailinaisesta laukusta tulee yksi toimiva.