lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kaksinkertainen säästö

Tänään säästin oikein urakalla, tein vähintääkin tuplasäästön, mikä viimeaikaisten tuhlailujen jälkeen (joista kaikkia ei vielä ole edes esitelty täällä) minulle hyväksi laskettakoon. Minulla olisi ollut tänään valittavana kaksi tapaa kuluttaa päivää, joko mennä paikkakunnan kesätapahtumaan kiertelemään tai piiloutua vadelmapuskien varjoon. Ensimmäinen vaihtoehto olisi tarjonnut hyvän mahdollisuuden paitsi tavata vanhoja tuttuja ja päivitää kuulumisia myös päästä rahoistaan eroon, sillä kun on itse aikanaan useamman vuoden kaupannut niin kahvia, pullaa, voileipiä, arpoja kuin mitä milloinkin kaikille mahdollisille tapahtumassa liikkuville, on suorastaan jonkinlainen sosiaalinen pakko ja vastavelvollisuus vuorostaan käydä kaikkien mahdollisten yhdistysten, luokkien ja järjestöjen kojuilla ja jättää niihin vähintään se kahden euron arparaha. Lopputuloksena on sitten vähemmän tarpeellisia palkintoja, jos ylipäänsä mitään voittaa.

Ei siis liene yllätys, että epäsosiaalinen puoleni voitti ja painalsin ämpärit viuhuen nauttimaan vadelmapuskien mielyttävästä ja satoisasa seurasta. Vadelmien lähinpänä naapurina tosin asuvat nokkoset, jotka useissa tapauksissa olivat sitä mieltä, että minä olen häiritsijä ja koettivat karkoittaa minut pois pusikosta. Samaa voi sanoa auringosta, joka koetti toteutaa Raamatun kertomuksen sanoja "päivällä piinasi heitä helle..."

Tuplasäästöstä meinasi kyllä tulla korvaamaton vahinko ja ahneelle puolelleni se olisikin varmaan ollut ihan oikein. Käteni, josta en ole täällä tainnut mainitakaan sen keväisen jeremiaadin jälkeen (mutta käpälän suhteen tilanne on se, että sain tällä viikolla lähetteen eteenpäin, sellaiseen paikkaan, jossa niiden pitäisi tehdä ihmeitä puukoilla eli sinne päin aikaa odotellessa...vaivat pahenivat niin suuriksi ja olotila kävi niin surkeaksi, että minun oli pakko niellä vastentahtoisuuteni ja suostua tuohon. Mieluummin silti leikkaus kuin sen edellisen lääkärin ehdottama kortisonipiikki, jossa ranteeseen laitettuna riskit ovat niin isot etten mä missään tapauksessa suostu siihen, että joku lähestyy neulalla mun rannetta), pääsi nauttimaan voimaperäisestä kontaktista karun isänmään kanssa. Kaikki kävi jokseenkin seuraavasti, yksi osa tuosta vatukosta, jossa marjastin, oli pohjaltaan pienehköä kiveä, sellaista nykrkin, kahden nyrkin ja pienen melonin kokoista. Tiesin kyllä, että nuo kivet eivät olleet kovin vakaa alusta ja koetin tarkasti sijoittaa jokaisen askeleeni sijan. Siitä huolimatta kävi sitten niin, että yksi kivistä pyörähti jalkani alla ja sitten minua vietiin. Nappasin tietenkin perslaskua pehmentämään kätöseni, sen vaivaisemman tietenkin vielä, ja niin minä tömähdin käsi kipeästi kivenlaitaan iskien persuuksilleni kivikkoon. Omat toppaukset, lue persläskit, sekä pusikko vaimensivat putoamista niin, että käsi sai tuossa pahimmin siipeensä. Miten se aina sattuukin niin, että juuri sillä kohtaa, missä ei tarvitsi on joku sopiva kivenreuna, pullonpohka tai lasinsirpale, niin tässäkin kohtaa.

Pahassa paikassa oli kaksi onnea onnettomuudessa. Ensimmäiseksi se, että melkein täysinäinen litran sankoni oli vakaasti läheisen vanhan säiliön päällä eikä siis kaatunut onnettomuudessa. Voin vain kuvitella, miten nuuka-minäni olisi itkenyt verta ja karvaita kyyneleitä maahan kaatuineiden vadelmien perään. Toinen onni sattui olemaan se, että Herra Kirjoitus oli huutoetäisyydellä ja riensi apuun. Minä en yksinkertaisesti päässyt tuosta millään ylös, en voinut auttaa kuin yhdellä kädellä ja kivet jalkojen alla kierivät aina kun yritin ponnistaa jaloilleni. Olin ilmeisesti onnistunut potkaisemaan liikkeelle varsinaisen emäkiven, joka lukitsi koko systeemin. Pystyyn siis päästin vähän avitettuna ja kättä kokeillen, ei se niin kipeä ole, että se olisi rikki, kunnon mustelman siihen varmaan saan. Kädellä pystyi ihan hyvin marjastamaan vielä kaatumisen jälkeenkin, vaikka ahneus varmaan vähensi kipua leijonan osan.

Päivän saldo: reilut viisi litraa vadelmia ja kovasti särkevä peukalo. Vadelmat pakastin ja peukalon pistän yöksi lastaan, jos se siitä rauhoittuisi.

Ei kommentteja: