maanantai 29. heinäkuuta 2013

Mustasukkaisuusdraama

Tällä kertaa tämä ei tapahdu siinä keskikokoisen kaupungin keskikokoisessa kolmiossa keskustan lähellä, vaan maansydämessä, paikassa jossa honkien humina tuudittaa Herra Kirjoitusta ja Rouva Jälkikirjoitusta unten maille.

Oli mitä tyypillisin suomalainen lauantai-ilta, saunottiin, istuttiin hetki pihalla nauttien auringon viimeisistä säteistä - fiksu se ihminen, joka aikanaan on rakentanut kolmelta suunnalta avoimen pihan, jonne aurinko pääsee paistamaan aamusta iltaan. Tuon nautinnollisen iltahetken jälkeen kömmittiin tietenkin nukkumaan, eikä nukkumattia kovin kauaa tarvinnut houkutella.

Yöllä alan nähdä sitten hyvin kummallista unta, en normaalisti pidä itseäni mitenkään äärimustasukkaisena ihmisenä, mutta unessa saan pahemman luokan itku-potku-huuto-raivarin, sillä rakas herra Kirjoitukseni tuoksuu vieraalle hajuvedelle. Tuoksuu vieläpä äärimmäinen voimakkaasti. Raivostuneen naisen kiristä, purista ja tiristä keinoja käyttämällä saan selville, kuka tämä vieraan hajuveden lähde on, ja hyökkään tietenkin hänen kimppuunsa hyeenan tavoin: Herra Kirjoitus on minun herra Kirjoitukseni ja häneen ei ole kenelläkään hajuvedessä kylpijällä kynnen koskettamista. Herään siihen, kun olen iskemässä tämän kasvottoman vieraan naisen kimppuun kaikella petetyn naisen raivollani.

Herään täydellisen pöllämystyneenä oudosta unestani ja haistan edelleen vieraan hajuveden leijumassa ympärillämme. Miten se voi olla mahdollista? Ei kai unikuvani sentään ole niin voimakas, että se materialisoi huoneeseen vieraan hajuveden tuoksun. Istun sängyssä hetken äärimmilleni hämmentyneenä ja herättelen itseäni sekä nuuskaisen uudelleen. Kyllä, hajuvesi tuoksuu edelleen. Olen täysin typertynyt, kummitteleeko meillä ja mistä lähtien kummitukset ovat alkaneet haista hajuvedelle.

Lopulta päätän turvautua keinoista perinteisimpään, nenääni, ja selvittää hajun lähteen. Nuuskin ja nuuskutan kuin paraskin vainukoira. Lopulta hajun lähde paljastuu. Se on, uskomatonta kyllä, selällään, kädet pään takana nukkuvan herra Kirjoituksen kainalo. Kyllä vain, armas mieheni löyhkää pahasti ruusuille ja piooneille, jollekin aivan äärimmäisen vaaleanpunaiselle ja naiselliselle. Olen nukkunut pää herra-kultani kainalossa ja sieltä haju on tunkeutunut nenääni aikaan saaden mitä kummallisempia mielleyhtymiä ja outoja unikuvia.

Jäljelle jää siis enää yksi arvoitus, mistä ja miten moinen tuoksu on puolisoni kainaloon päätynyt? Tämäkin arvoitus ratkeaa aamulla kovin maallisella tavalla ja olen vähän pettynyt, meillä ei kummittelekaan. Olin jo hetken haaveillut pääseväni Guinessin ennätysten kirjaan ainoana tuoksua levittelevien kummitusten omistajana.

Aamun valjettua näet selviää, että huoneemme pöydällä on ylimääräinen deodoranttipullo, tuoksuna ruusua ja pioonia. "Ai toi, joo, mä käytin sitä illalla, kun luulin, että olit ostanut mulle jotain uutta dödöä, kun se oli siinä pöydällä" toteaa hajamielinen professorini hyvin ällistyneenä siitä, että häntä syytetään vieraaseen pulloon kajoamisesta. Kun sitten kerron, mitä seurauksia asiasta on ollut, ja miten vähällä on ollut se, ettei hän ole päätynyt vähintäänkin unisen raivottaren sängystä pudottamaksi, hän tyrmistyy hetkeksi ja alkaa sitten nauraa suureen ääneen. Jäljet johtavat sylttytehtaalle ja pullon jättäjä on helppo selvittää. Äitini, jolta asiaa tivaan, ei oikein tiedä nauraako ääneen asian saamien seurausten vuoksi vai pyydellä vuolaasti anteeksi, hän tosiaan on hakenut kiireessä huoneen lipastosta jotain tavaraa ja jättänyt pullon siihen pöydälle vakaana aikomuksenaan hakea se heti ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa pois, vaan siihen se oli jotenkin unohtunut...ja siitä sitten päätynyt puolisoni kainaloon ja sytyttänyt minussa mustasukkaisen raivottaren.

Pullo korjataan vaivihkaa pois sinne minne se kuuluukin ja herra Kirjoitusta valistetaan olemaan koskematta vieraisiin pulloihin - vaimo ei aina ole niin huomaavainen, että muistaisi ostaa hänelle uutta dödöä, jos edellinen on loppu. Mielessäni vannon, että pakkaan heti seuraavan päivänä reissukassiimme miehelle oman dödön loppuneen tilalle, jotta sen ei tarvitse koskea vieraisiin pulloihin siinä uskossa, että ne kuuluvat hänelle.

Mitä tästä opimme - seuraukset vieraaseen pulloon, mihin tahansa pulloon, kajoamisesta saattavat olla arvaamattomat!

1 kommentti:

Hra Kirjoitus kirjoitti...

Kyllä, Hra Kirjoitus myöntää, väärällä pullolla kävin :)

Tarviiko tämän jälkeen liittyä anonyymeihin dödön käyttäjiin ;)