Piposta rätiksi

Sain tuttavalta pipon, jonka hän oli saanut joltain ystävältään. Tuttavani ei kuulu käsityötä arvostaviin ihmisiin, joten kaunis pitsikuvioinen puuvillapipo ei sopinut hänen tyyliinsä eikä siis päätynyt käyttöön. Sovittelun jälkeen tuli todettua, että kauniista mallista ja ihanasta väristä huolimatta ei se sopinut minunkaan tyylini tai siis tyyliin olisi sopinut, mutta naamaan ei - eli ei käyttöä minullekaan pipona.

Tuttava törkkäsi pipon minulle todeten, että kun sä kuitenkin keksit aina kaikkea kierrätys- ja tuunausjuttuja, joten tee nyt sitten tuosta jotain. Minusta oli äärimmäisen sääli käydä purkumielessä käsiksi pipoon, joka tuollaisenaan olisi voinut lämmitää jonkun muun päätä, mutta koska meillä sille ei ollut kenelläkään käyttöä, oli asiaa oikeastaan turha vatvoa sen pidempään, koska en kuitenkaan kehdannut antaa sitä enää eteenpäin.

Pipon materiaalina Hanko, joka on siis kierrätyspuuvillasta valmistettua lankaa. Pipossa ei tokikaan ollut lappua mukana, mutta tuo lanka on sinällään niin erilaista, että se on helppo tunnistaa.

Pipon uuden käyttötarkoituksen saneli sitten käytännön tarve eli piposta muodostui tiskirättejä. Ensimmäinen pipon alkuperäistä mallia mukaillen kolme oikein kaksi nurin joustinneuletta, jos olisin ollut fiksu, niin kolme oikein yksi nurin olisi ollut parempi vaihtoehto, se kun ei olisi mennyt noin paljon kasaan. Väsäsin tuota kuitenkin automatkalla, joten mallin piti olla äärimmäisen helppo.

Toinen on sitten vieläkin yksinkertaisempi eli aina oikein neuletta, jota tehtiin sitten täsmälleen niin kauan kuin lankaa riitti. Tai oikeastaan vielä pikkuisen pidempään, sillä viimeisten kahdentoista silmukan päättelyn jouduin suorittamaan puolitetulla langalla, kun olin jos sitä ennen käyttänyt kaikki päättelyjämät varsinaisen langan jatkeeksi. Onneksi tuo ei kuvissa erotu, eikä käytössä haittaa.