Avainnauhoja oli kertynyt erinnäisiltä koulutuspäiviltä ja yhteistyökumppaneilta jokunen odottamaan. Lisäksi suoritin kerjäämistä eli lähestyin tuttuja ja tuntemattomia firmoja ja järjestöjä ja pyysin heiltä nauhoja projektiani varten. Kollegani Krisse otti asian omakseen ja hänen varastoistaan kaikki ylimääräiset avainnauhat ja kaikki, mitä hän sai koulutuspäiviltä ja muualta koottua päätyivät minulle.
Loppujen lopuksi nauhoja oli kertynyt ihan uskomaton kasa:
Koska rakastan kierrättämistä, avainnauhojen pohjaksi päätyivät Herra Kirjoituksen farkujen lahkeet ja se, mitä minun ensimmäisistä farkuistani on lukuisten projektien jälkeen jäljellä, no ainakin vetoketju ja vyötärönauha.
Herra Kirjoituksen farkut lyhentyivät ensi kesää varten shortseiksi, koska olivat molemmilta polvilta pahasti poikki ja puhkikuluneet. Tässä kohtaa lienee syytä kertoa, että kyseessä ovat nämä farkut, jotka kuluivat siis toiseltakin polvelta puhki ja todettiin korjauskelvottomiksi noilta osin. Nuukana ihmisenä ratkoin tuon taskun talteen ja vaihdoin sen toisiin samanlaisiin farkkuihin, joista oli lompakkotasku kulunut puhki. Tässä kohtaa pitänee olla tyytyväinen, että mieheni ostaa aina kahdet samanlaiset farkut, jos löytää hyvät, niistä kun voi sitten vaihdella taskuja toisista toiseen tikkausten kavaltamatta tehtyä muutosta.
Vetoketju on tietenkin peräisin siitä uusiokäyttöön purkamastani laukusta.
Leikkasin farkuista suikaleen pohjaksi ja reunoiksi. Samanlaiset kappaleet leikkasin vuoria varten. Ajatuksenani oli tehdä pussukasta vuoritettu, jotta siitä tulisi riittävän tukeva.
Pussukan vuorin koristeeksi leikkasin noista vaaleista ensi farkuistani takataskun, jotka niissä vielä olivat jäljellä.
Seuraavaksi vuorossa oli nauhojen sovittelu oikeaan järjestykseen ja purkaminen käyttöä varten. Tarvittinpa jossain kohtaa pihtejäkin, sillä osa nauhoista oli koottu metalliniitillä. Jokunen noista niiteistä oli niin tiukka, että oli pakko käyttää saksia, mutta suurimman osan sai irroitettua pihdeillä.
Nauhat laitoin farkkupohjaan kiinni nuppineuloilla ja ompelin kiinni suoralla tikillä. Sitä mukaa kun sain nauhan kiinni, siirsin seuraavan oikeaan kohtaan, jostain syystä nuo nauhat ottivat ommeltuina millin pari vähemmän tilaa, joten ilman tuota siirtoa nauhojen väliin olisi jäänyt rako. Pääsääntöisesti käytin tikkauksissa harmaata lankaa, kaikkein tummimmat kiinnitin mustalla ja punaisissa käytin punaista. Mielestäni tikkaukset eivät pomppaa häiritsevästi esiin. Tosin tikkasin nauhat väärälle puolelle eli farkkujen oikealle puolelle, koska kuvittelin vuorittavani pussukan.
Tässä kuvassa on puolivalmiita raakileita ja ylimääräiseksi jääneitä pikalukkoja ja klipsejä. Pussukoista suurin on valmis, muut kaipaavat vielä vetoketjua tai yläosaa.
Saatuani nauhat ommeltua isoimpaan pussukkaan, totesin, että vuorin kanssa siitä olisi tullut aivan liian painava. Se oli nauhoitettuna todella tukeva ja jämäkkä. Niinpä päätin työstää vuoriksi ajattelemastani farkkupussukasta vielä yhden teelmän. Kiinnitin siihen toisenkin taskun ja ratkoin vaaleista farkuista vyötärönauhan, jonka käytin pussukan yläosaan.
Hiukan tuo pussukka jäi lerputtamaan, koska yläosa on painavampi kuin alaosa. Pohjan tukemiseksi leikkasin vanhan kalenterin kannesta sopivan sinisävyisen pahvin.
Kun sain yhden pussukan nauhoitettua, totesin, että Herra Kirjoituksen farkkuissa oli vielä lahkeita jäljellä samoin nauhoja. Päätin tehdä toisen pussukan Krisselle kiitokseksi nauhojen keräämisestä. Tähän pussukkaan en tehnyt erillistä pohjaa, vaan tikkasin nauhat yhdelle kappaleelle, jonka yläosaan kiinnitin vetoketjun. Saumat naamioin pystysuuntaisilla nauhoilla. Vetoketjukin löytyi vanhoista varastoista. Tässä kohtaa osasin olla jo kaukaa viisas ja tikkasin nauhat farkkujen nurjalle puolelle, jolloin oikea puoli jäi pussukan sisään. Alalankana oli tummaharmaa, joka katosi tuohon tummaan farkkupohjaan niin hyvin, että tikkauksia tuskin huomasi.
Kahden pussin tekemisen jälkeen valmiiksi ratkotuista nauhoista oli vielä pätkiä jäljellä, joten nappasin vaaleista farkuista palasen ja sommittelin viimeiset pienetkin nauhan pätkät tuolle kappaleelle. Tämän pussukan vetoketjun ratkoin noista vanhoista vaaleista farkuistani - kaikki hyötykäyttöön.
Tässä sitten valmiit lopputulokset. Suurin pussuka on molemmilta puolilta samanlainen, toisella puolella saumat nauhoissa, sillä ne eivät yksimittaisina riittäneet pussin ympäri. Vetoketju se laukusta purettu.
Kun kerran innostun asiasta, en osannut lopettaa ihan heti, vaan päätin koota ylijäämistä vielä yhden pussin ja sitten vielä yhden... Nauhoja jäi vielä jäljelle, mutta tyydyin vain kolmeen pussiin. Neljäntenä sitten tuo farkkukankainen teelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti