Hullutuksia vuodelle 2014

Tahdon sitä, tahdon tätä, tuokin olisi kiva saada ja tämä ja senkin haluaisin...

 

Päästäkseni vihdoin itseni kanssa shoppailutasapainoon sovin itseni kanssa, että vuosi 2014 mennään muutoin minimihankinnoilla, mutta saan käyttää joulukuussa lisätöistä ansaitsemani 200 euroa niihin hullutuksiin joita haluan. Voin ostaa yhden kenkäparin tai 100, jos satun niin monta tuolla rahalla saamaan. Ostoshaaveistani kirjoittelin viimeksi lokakuussa, KLIK.

Haaveenani olisi hankkia tuolla rahalla haavelistaltani mustat korkeakorkoiset perusavokkaat (sillä uskokaa tai älkää, mutta sellaiset puuttuvat kenkäkokoelmistani), mustat balleriinat, mahdollisesti kalevala korun joulukoriste joltain aikaisemmalta vuodelta, kenties talvitakki - nämä kaikki sattuvat kummittelemaan huuto.netin muistettavat listalla. Noiden lisäksi haluaisin Cleanin Fresh loundry-tuoksun, mutta koen, että sen hankintaan pitää olla joku syy, se on ansaittava ennen kuin voin hankkia sen.

 

Tosin tehdessäni uudelleen tarkistusta huomasin haaveilemani talvitakin päätyneen jollekin muulle, sillä kohde oli sulkeutunut, kun joku oli sitä huutanut. Pitänee siis edelleen pitää sen suhteen silmät auki. Tuon suhteen ei ole kiire, talvitakkeja on kaapissa kyllä jokunen eli ei ole välttämättä paha asia, että uusi jää hankkimatta.

Kalevala Korun joulukoristeisiin rahat tarjosi haltia-kummitätini, jonka jouluksi lahjoittamat joulukukkarahat aion käyttää niiden hankintaan.

Koska kerran hankinnat näyttävät olevan kuosissaan, niin kirjoitellaanpa sitten mieluummin niistä muista tavoitteista vuodelle 2014. 

Ensimmäiseksi en aio asettaa minkään valtakunnan laihduta niin ja niin monta kiloa tänä vuonna tavoitetta tälle vuodelle. Kokemuksesta voin sanoa, että persiilleen menee ja lujaa tuollaisen suhteen. Jos ei muuta niin sitten käy joku käbä, joka estää liikkumisen, kuten esimerkiksi 2013 alkuvuonna nilkkavamma ja loppuvuonna käsileikkaus. Jos jokunen kilo katoaa sen suuremmin miettimättä, niin hyvä on, mutta mitään tavoitetta niistä ei tehdä.

Toinen missä epäonnistun yhtä säännönmukaisesti on "poista näin ja näin monta vaatetta/ tavaraa/ kirjaa/ levyä/ kynsilakkaa/ kissankarvaa" -haasteet, aivan samoin kuin ennakkoon raportoidut älä osta mitään - haasteet. Vaikka saattaisin olla kuukauden ostamatta mitään muuta kuin ruokaa, niin juuri tuollaisen "älä osta" - ajanjakson aikana vastaan tulee jotain sellaista, joka on aivan pakko saada ja lopun varmaan arvaatte. Miksi siis kiustata itseään moisella, kun se ei minun kohdallani toimi, niin ei toimi.

Tuossa on varmaan ihan sama asia kuin käteisen/pankkikortin/visan käytössä - joillekin sopii joku tyyli, jotkut eivät saa talouttaan ja kulutustaan hallintaan muutoin kuin käyttämällä pelkkää käteistä ja jättämällä visan täysin pois tai jopa leikkaamalla kortin kahtia, jotta sitä ei voi enää käyttää. Minä taas totesin, että mitä enemmän yritän rajoittaa, sitä enemmän kuluu. Jos taas annan itselleni vapaat kädet elää, niin kuukauden kulutus on parin kympin rajoissa samaa luokkaa maksoi ostokset sitten visalla, pankkikortilla tai käteisellä - sen testasin tässä vuoden 2013 aikana.

Samoin minun kohdallani tuntuvat toimivan haasteet, joista kerrotaan jälkikäteen, kuten vaikka muovipussiton marraskuu, joka toteutettiin kaikessa hiljaisuudessa ja raportoitiin vasta kuun loputtua. Onnistuisikohan, jos asettaisi jokaiselle kuukaudelle yhden hiljaisen haasteen ja kertoisi sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta sitten kuun lopussa. Täytynee miettiä asiaa.

Yhden haasteen uskallan tässä kohtaa jo heittää ilmoillekin: vuonna 2014 taloudestamme poistuu enemmän tyhjiä kosmetiikkapulloja kuin tulee uusia täysiä tilalle. Toisesta 100 tyhjää pulloa vuodesta en uskalla haaveilla (vaikka sen pitäisi sitten jo näkyäkin kylppärin varastoissa), mutta josko mentäisiin edes niin, että 50 tyhjää ja vain viisi uutta tilalle.

Vaatekaappien ikuisuusprojektin taidan tässä kohtaa jättää mainitsematta - se ei takuulla etene ensi vuonnakaan. Hamsteri ei muutu muuksi, vaikka miten yrittäisi muuttaa, en ilmeisesti ole vielä löytänyt sisäistä minimalistiani, vaikka olen kovasti koettanut etsiä - minä pidän edelleenkin hamsterin pesäkolosta runsaalla paperisilpulla lämmikkeenä enemmän kuin pesäkolosta yhdellä sanomalehden kappaleella varustettuana, ei voi mitään.