Vanha sanonta siitä, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, on kaksiteräinen miekka. Siinä on näet vain puoli totuutta. Tietenkin kannattaa ostaa halpaa, jos tietää saavansa laadukasta ja kestävää edullisesti, mutta jos siitä ei ole varma, voi halpa tuote pidemmällä aikavälillä tulla huomattavasti kalliimmaksi kuin hintavampi, joka kestää kauemman.
Tästä minulla olisi tarjota useampia omakohtaisia esimerkkejä, jotka kaikki todistavat siitä, miten käy, kun tinkii periaatteistaan.
Aloitetaan pienistä asioista. Mainitsin ostaneeni kirppikseltä hienoja turkooseja ponnareita, jotka olivat halvempia kuin tunnetun valmistajan merkkiversiot, jotka esittelin täällä. Lopputulema oli sitten se, että nuo halvemmat turkoosit kestivät käytössä noin pyhättömän viikon, KLIK, kun merkkiversiot ovat edelleen uudenveroisessa kunnossa. Olisi siis alun alkaen kannattanut maksaa hiukan enemmän ja ostaa vallan noita merkkijuttuja.
Seuraavana hyvänä esimerkkinä ballerinat, jotka maksoivat uusina vähän ja menivät ensimmäisen käytön jälkeen tähän kuntoon:
Vastakkaisessa vaakakupissa on sitten se toinen ääripää. Maksoin aikanani itseni kipeäksi sekä tummansinisestä että mustasta klassikkobleiseristäni, toinen maksoi siihen aikaan 250 ja toinen 450 markkaa - se oli paljon rahaa silloin ja vielä enemmän rahaa se oli opiskelijabudjetilla elävälle, mutta molemmat ovat käytössä edelleen reilut 15 vuotta hankkimisensa jälkeen. Malli on niin klassinen perus, ettei siihen ajan hammas juuri pysty ja kankaat olivat niin laadukkaat, että ovat edelleen lukuisten pesujen jälkeen kuin uudet. Kestävät käytössä varmaan vielä toiset 15 vuotta, mikäli vaan kokonsa puolesta sopivat.
En toki suosittele ostamaan kaikkea kalleimman jälkeen, vaan miettimään sitä, mihin kannattaa panostaa, mikä on sellainen perustavara, jota tarvitsee kerta toisensa jälkeen. Väittäisin, että mustat perusavokkaat olisivat naisella yksi sellainen, samoin musta housupuku- tämä on makuasia ja tästä voidaan kiistellä tai olla kiistelemättä loputtomiin.
Kodinkoneet voisivat mennä myös tälle listalle, laadukkaan, kalliimman pesukoneen, hellan, imurin, vatkaimen jne, hankkiminen kirpaisee kerralla enemmän, mutta jos se kestää kaksi tai kolme kertaa sen, mitä halvempi versio, on se jo maksanut hintansa reilusti takaisin. Vanhempieni pesukone on merkkiä Miele ja se on palvellut raa'alla käytöllä kohta 20 vuotta. Koneen hirvittävän kallista ostohintaa aikanaan siunailleella naapurin rouvalla on menossa jo neljäs pesukone tuossa ajassa, joten kyllä se yksi kallis kone on kokonaisuutena halvemmaksi tullut kuin neljä vähän halvempaa.
Hankinnoissa kannattaa siis valita "kokonaistaloudellisesti edullisin", eikä aina elää sen hintalapun mukaan, sillä on tuotteita, joissa hyvää voi saada halvallakin, mutta myös niitä, joissa kannattaa maksaa vähän enemmän, jotta saa laatua. Valitettavasti tänä päivänä ei enää oikein mihinkään voi liittää määrettä "kestävää laatua", kaikki kun suunnitellaan hajoamaan niin kovin nopeasti - onneksi sentään joitakin poikkeuksiakin löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti