perjantai 15. elokuuta 2014

Elokuun nuukailuvinkki: erota halu ja tarve

Halu ja tarve ovat yleensä ne kaksi asiaa, jotka pyörivät ihmisen päässä hankintoja tehdessä tai harkittaessa. Halun ja tarpeen voi määritellä hyvin monella tavalla riippuen siitä, kuka määritelmää tekee ja missä vaiheessa. Kaikkein minimalistisimmillaan tarve tarkoittaa samaa kuin välttämättömyys, asia, jota ilman ei tule toimeen. Noita tuollaisia ovat näillä levysasteilla esimerkiksi ruoka, katto pään päälle ja vaatetus, niitä ilman ei vain selviä eli ne ovat ehdoton minimi. Toki myös huonekalut sen katon lisäksi lisäävät mukavuutta ja niitä voi kutsua välttämättömyyksiksi - ainakin patjaa, peittoa ja tyynyä. Vaatteitakin on ilmastostamme johtuen pakko olla eri vuodenaikoihin erilaisia, jotta olo olisi kohtuullisen siedettävä. Sitten kun lähdetään miettimään, niin toinen (musta) talvitakki voi sitten jo olla halu eikä tarve. Tuo musta nyt on suluissa sen vuoksi, että periaatteessa kaksi talvitakkiakin voi vielä olla tarve, erilaisista keliolosuhteista johtuen. Kun mennään siihen kolmanteen talvitakkiin, toiseen mustaan siis, se voi olla jo halua eikä tarve. Näin siis minimalistisimmillaan.

Itse en kuitenkaan ole minimalisti, joten lähtisin pyörittelemään asiaa vähän eri kulmasta. Kuten olen useaan kertaan maininnut olen hamsteri, joten minimalistinen halun ja tarpeen rajaus ei oikein ole minun juttuni. Olen sitä mieltä, että jos käyttää joitakin tavaroita usein, niille on tarve, vaikka ne eivät ehkä siihen kaikkein välttämättömimpään settiin kuuluisikaan. Koska näpertelen jonkin verran, pidän esimerkiksi kuumaliimapistoolia tarpeena, se on välttämätön monien projektien onnistumiselle. Ykköspistoolini on sellainen pienehkö leidiversio, joka pureskelee 7mm liimapuikkoja. Sen sijaan myönnän langenneeni haluun, kun ostin toisen kuumaliimapistoolin. Perusteena käytin sitä, että minulla oli jossain vaiheessa isompi pistooli, jota varten ostin kimalleliimaa, jotka jäivät käyttämättä (koska ei ollut sopivaa käyttökohdetta ja...), koska pistooli hajosi. Sen tilalle ostin tuon leidiversion, jota olen käyttänyt paljon. Kuitenkin taannoin tekemällämme shoppailukierroksella ostin siis kuumaliimapistoolin, joka pureskelee noita kimalleliimatuubeja. Estin, että sille olisi ollut tarve, mutta todellisuudessa kysymyksessä oli vain halu. Miten perustelen tämän. No ihan yksinkertaisesti sillä, että en ole käyttänyt tuota toista pistoolia kertaakaan ja sen hankinnasta on aikaa kohta kaksi vuotta. Enempää perusteluja ei varmaan  tarvita.

Samaan vinoutuneeseen "mä todella tarvitsen tätä" - katogoriaan menee patterikäyttöinen nukanpoistaja. Kuulin siitä kehuja monelta taholta, joten minunkin oli saatava sellainen. Se ostettiin samalla reissulla kuin tuo kuumaliimapistooli ja käyttökertoja on täsmälleen sama määrä - 0 kertaa. Mä siis tarvitsen sitä todella paljon!

Tällä perusteella voisin ehdottaa elokuun nuukailuvinkiksi sitä, että mieti siinä hyllyn kohdalla ennen ostopäätöstäsi, onko kyseessä todella tarve vaiko vain halu. Enkä nyt tarkoita sitä, että kaikki tavara olisi tarpeen jättää kauppaan, vaan mieti ihan oikeasti sitä, tarvitsetko esimerkiksi tosiaan ne kymmenennet erilaiset kuviosaket. Paljon askartelevalle lienee niillä oikeasti käyttöä, jolloin kyseessä on tarve, mutta satunnainen kortintekijä, kuten minä, pärjää varmaan yhdellä tai kahdella parilla eli niiden ostaminen olisi vain halu.

Minulla ainakin on usein innostuksessani vaikeuksia erottaa nuo kaksi asiaa toisistaan ja sen vuoksi lankean usein ostamaan samoja asioita useampana kappaleena. Otsikkoa voisi siis melkein korjata muotoon: erota halu ja tarve ennen ostopäätöksen tekemistä. Siis pysähdys ja miettiminen, onko kyseessä todellinen tarve vai vain halu... ja sitten toiminta sen mukaan. Olen säästänyt sievoisen summan, kun olen viime aikoina harkinnut (useimmat) ostokseni tuon mukaan - viimeksi kirppikselle jäi lautapeli, josta on olemassa kaksi lähes identtistä, joskin eri nimistä versiota ja meillä on jo se toinen. Koska peliä pelataan suhteellisen harvoin, ei toisen vastaavan pelin hankinta olisi ollut muuta kuin halua: mahdollisuus lisätä se pelilistalle "meillä on tällainenkin". Jos pelille olisi ollut tiedossa paljon pelikertoja ja se olisi ollut riittävän erilainen muihin peleihimme verrattuna, sen olisi voinut hankkia tarveperusteisesti.

Pitäisikö vielä kiteyttää nuukailuvinkiksi: osta vain tarpeeseen.


Ei kommentteja: