perjantai 10. lokakuuta 2014

Ashes to ashes

En voinut sille mitään, että tuo otsikon lausahdus (jossa siis viitataan anglikaanisiin hautajaisiin, joissa maahan siunaamissanat ovat ”Ashes to ashes, dust to dust”. Kun meillä luterilaisessa maailmassa käytetään vastaavasti "maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". Nuo "omat" siunaussanat vaan tuntuivat vähän liian provokatiivisilta tämän aiheiseen kirjoitukseen.) tuli väistämättä mieleeni, kun katselin viimeisintä "luomustani" kakkurintamalla. Suuresta luovuudesta ei kyllä voi puhua, kun kyseessä on lisäpalakakku, joka jäi ylimääräiseksi, kun sitä ei tarvittukaan.

Meillä on tapana tehdä isoja kakkuja tai suuria määriä varten valmiiksi tuollainen pikkukakku, josta voi leikata palasen esimerkiksi tasoittamaan isompaa kakkua, jos pohja jostain syystä jää lontolle. Tällä kertaa sellaista lisäystä ei tarvirttu, joten kakku jäi täytettäväksi meille itselle, kun isommat menivät eteenpäin muualla syötäväksi.


Kuvissa kummittelee rikottu muovihaarukka, jonka ehdin tökätä kakkuun ennen kuvien ottoa. Se taas on sitä varten, kun grillitikut olivat loppu, eikä kakkua voi tuollaisenaan laittaa muovipussin sisään.
Tai siis voi toki, mutta sitten ovat kaikki päälyskermat muovipussissa eikä kakussa.


Huolimatta ruumisarkkumaisesta ulkonäöstään, kakku oli ihan hyvää. Kostutin omenamehulla. Täytteenä omenahilloa ja marianne crushilla maustettua rahka-kermaa. Samaa oli myös kakun päällä ja pikakoristelu suoritettiin raastetulla marianne-suklaalla. Lisäsin ja levittelin suklaata alkutilanteesta, sillä siinä vaiheessa se pääsi valahtamaan kolmeksi kasaksi kakun päälle ja synnytti heti tuon ruumiskistu ajatuksen.



Edes Herra Kirjoitus ei pitänyt kakkua liian minttuisena, vaikka minttua löytyi sekä täytteestä, päällyksestä että koristelusta, koska peruspohja ja mieto omenahillo tasaavat sitä hyvin. Koristelu oli pakko pitää äärimmäisen nopeana ja yksinkertaisena, sillä väänsin tätä ja niitä paria isompaa pyöreää kakkua kasaan samana aamuna, kun käteni leikattiin, silloin ei enää paljon pursoteltu tai kaulittu sokerimassaa...

Ei kommentteja: