perjantai 9. tammikuuta 2015

Fatimasta vaatimattomaksi


Joskus teini-ikäisenä halusin itselleni haaremihousut, joita voisi käyttää ihan tavallisena arkivaatteena. Myönnetään, että olen aina ollut jonkin sortin outolintu näiden suhteen ja olisin varmasti pukeutunut todella erikoisesti ellei hyvin konservatiivinen äitini olisi leikannut siipiä näiltä kokeiluiltani. Hän oli näitäkin vaatteita vastaan oikein tosissaan, mutta onneksi isoäiti piti sillä kertaa puoltani ja auttoi toteutuksessa.

Materiaalivalinta ei ehkä ollut järkevin mahdollinen, sillä paksuhko trikoo ei välttämättä laskeudu kuten tuollaisten pussihousujen kuuluisi, mutta se oli sillä kohtaa edullisin saatavilla oleva materiaali (äidin varastoista) ja toisaalta eihän mikään sifonki olisi arkivaatteena palvellutkaan. Oman lisämausteensa soppaan toivat vielä kehittelemäni nilkkaosat, joista muodostui kaksinkertaisen kankaan ja kuminauhojen takia melkoisen paksut tollikat. Lisäksi toteuttaisin vyötäröosankin tänä päivänä hiukan toisin, mutta se on sitten jo toinen tarina se, sen verran paljon tekniikkatietämys ja materiaalit ovat tässä vuosien saatossa kehittyneet.

Tähän lumoavan fatiman asuun kuului toppi, johon olin suunnitellut irrotettavat nepparilliset olkaimet, jotka kylläkin myöhemmin muutin ihan kiinteiksi ilman mitään neppareita, ja nuo mainitsemani haaremihousut. Pidin asua jonkin verran, mutta en kovin paljon, koska nuo housujen nilkkaosat eivät tahtoneet kuivua pesun jälkeen käyttökuntoon ja vyötärön tukikangas puolestaan irtoili.

Olen kuljettanut pukua mukanani jokaisessa muutossa, mutta vasta nyt päädyin siihen tulokseen, että ehkä on aika antaa puvulle uusi elämä ja ottaa se käyttöön. Toppi saa kelvata sellaisenaan, mutta housut pistän uusiksi. Revin vyötäröltä tukikankaan ja ratkon sekä tarvittaessa lyhennän housujen lahkeet, jotta ne palvelisivat jokapäiväisessä käytössä vaikka yöhousuina.

Tähän kankaaseen liittyy kaksi mielenkiintoista ominaisuutta. Ensinnäkin se värjää ensimmäisissä pesuissa aivan tolkuttomasti ja toisekseen se venyy, venyy ja venyy... Minulla on perusmalliset kalsarit, jotka tein tuolloin samalla kertaa kyseisestä kankaasta eli kestävää se on, mutta niitä on jo kavennettu pariin otteeseen ja edelleen ovat mallia teltta, minä en kuitenkaan ole kutistunut vaan levennyt, joten kankaan on täytynyt levitä vielä enemmän.

Ei kommentteja: