keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Heijastava perhonen

Olin jälleen naamakirjassa liikkeellä oikeaan aikaan. Sain lahjoituksena suttuiseksi menneen ja omistajalleen tarpeettoman heijastinliivin. Turha kai sanoakaan, että heijastinnauha on kallista ja että olen jo hetken haaveillut  erilaisten koristeheijastinten tekemisestä. Joulu lähestyy ja sitä rataa...

Kävin hakemassa liivin tuossa illalla ja ihan heti oli pakko kokeilla. Tiedän, että virallisissa ohjeissa suositellaan käyttämään korupiikkejä ja ties mitä hienouksia. Minulla nyt sattui olemaan valmiina askarteluun tarkoitettua metallilankaa, erilaisia helmiä ja ehkä enemmän intoa kuin taitoa.


Sain aikaiseksi sekä korennon että perhosen. Kuvissa niistä puuttuvat vielä kiinnityskoukut, tarkoitukseni on ratkoa sopivat pikalukot avainnauhoista, joita niitäkin olen jemmannut yhteen projektiin. Perhosen vartalona on kaksi hopean väristä helmeä ja pienempiä särmähelmiä tuntosarvina. Siivet ovat tuon liivin heijastinnauha koko leveydeltään ja vähän muotoiltuna ja rypytettynä. Korennolla on vartalo ja pää hopeahelmiä ja vain yhdet siivet.



Salama todistaa, että kyllä niiden pitäisi heijastaa.


Pistin kaikki heijastinnauhan leikkuujätteetkin talteen ja ajattelin koota niistä kukkasen tai pöllön, jolla on heijastavat terälehdet tai sulat.

Tehtyäni ensimmäiset viritelmät heijastimiksi, tajusin, että liivistä voi purkaa vähän muutakin kuin pelkät heijastinnauhat. Ensiksi testasin tarranauhat, ja kun ne olivat toimivat, päätin käyttää ne seuraavissa kestositeissä, niissä kun on ihan sama minkävärinen tarra niitä pitää paikallaan, pääasia, että pysyvät pöksyissä. Reunan vinokantin ratkoin myös talteen, sen pesen ja lahjoitan eteenpäin. Itse liivin meinasin heittää roskiin, koska se on aika likainen ja kulahtanut. Päätin kuitenkin kokeilla vielä yhtä perinteistä kikka kolmosta, pistän liivikankaan vähän rajumpaan 60 asteen pesuun. Jos se menee pilalle, niin sen voi heittää roskiin. Mikäli se puhdistuu kunnolla, tahratonta siitä ei tarvitse tulla, teen siitä herra Kirjoituksen farkkuihin taskut. Heijastinliivin kangas kun on todella tukevan tuntuista, enkä usko sen ihan heti kuluvan puhki. Tavalliset puuvillakankaasta tehdyt farkuntaskut rakas mieheni hinkaa puhki muutamassa kuukaudessa.

Yhtä vähän toisenlaista korentoa varten leikkasin jo siivet ja katsastin netistä mallin, mutta en ehtinyt valmistaa sitä vielä.

Ei kommentteja: