perjantai 20. marraskuuta 2015

Pysyvät väliaikaisratkaisut

Usein käy niin, että jonkin asian on tarkoitus olla vain väliaikaisratkaisu ja sitten se vain jotenkin jääkin pysyvästi paikalleen. Tuollainen väliaikaisratkaisu ei välttämättä ole huono, mutta sellainen oikea ja tarkoitukseen sopiva saattaisi toimia vielä vähän paremmin.

Meillä on nyt vessassa näitä väliaikaisratkaisuja kaksin kappalein. Ensimmäisenä on vessan roskis. Vanha poljinroskis ei mahtunut tuonne uuden kaapin alle tai siis mahtuu se lavuaarikaapin alle, mutta se ei enää mahdu aukeamaan siellä eli siis käytännössä ei toimi.


Katselin kaupasta pienempää versiota poljinroskiksesta, mutta en löytänyt sopivan kokoista, joten piti keksiä joku muu ratkaisu. Seuraavaksi katselin kaupasta sellaista kannellista roskista, vanhanaikaisen roskatynnyrin mallista. Sellainen keskikokoinen olisikin ollut todella kiva, mutta sen hinta pisti miettimään hankintaa. Ja tietenkin harkitsin pikkuisen liian kauan. Siinä vaiheessa kun olisin ollut valmis maksamaan roskiksesta pyydetyn hinnan, ei niitä ollut enää kaupassa saatavilla. Oli siis pakko keksiä vaihtoehtoinen väliaikaisratkaisu. Minulla oli varastossa useampikin kukkien suojaruukkuina toiminut pieni sinkkisanko, joten siirsin yhden sellaisen lavuaarin reunalle roskikseksi.


Meillä on siis vessassa roskis, jossa on pari huonoa puolta ja yksi hyvä. Se hyvä puoli on se, että väliaikaisratkaisu oli ilmainen, huonoina puolina on se, että roskiksessa ei ole kantta ja että roskis on niin pienikokoinen, että sitä pitää tyhjätä todella usein.

Toinen väliaikaisratkaisu on herra Kirjoituksen parranajovälineiden säilytyslokero, jonka rakentelin koulutuspäiviltä saadusta paksusta muovipussista, pahvista, teipistä ja mustasta dc fixistä. Leikkasin kassista pohjan ja vähän reunoja. Koska kassin pohja oli liian pitkä ja leveä, leikkasin sen neljään kappaleeseen, jotta sain laatikon runkoa lyhennettyä ja kavennettua. Kokosin rungon kirkkaalla teipillä.




Teippasin laatikon kokoon ja vahvistin pahvilla ulkopuolelta. Siis käytännössä niin, että liimasin dc fixin pahviin ja kiinnitin tämän yhdistelmän sitten teipillä kasaamaani muovilaatikkoon. Vähän niin kuin kirjoja olisin päälystänyt, hiukan pienempi pahvin pala isomman dc fixin alle, jolloin reunat jäävät vapaaksi kiinnittämiseen.


Nyt herra Kirjoituksen partatavarat ovat kaikki samassa paikassa, mutta koska laatikko sijaitsee peilikaapin ylähyllyllä, joten se on jopa pitkälle miehelleni liian korkealla. Siis siinä mielessä korkealla, että hän en näe sen sisään koska laatikko on musta. Laatikkoa pitänee siis madaltaa vähän, jotta tavarat ovat paremmin nähtävissä ja käytettävissä. Yritän keksiä tuohonkin jonkun paremman ratkaisun, mutta siihen asti mennään tällä väliaikaisella.

Ei kommentteja: