perjantai 13. marraskuuta 2015

Työtön

Ei, kyseessä ei ole mikään perjantain ja kolmannentoista päivän vitsi. Se sitä paitsi olisi varsin huono vitsi. Näinä aikoina kun irtisanomisilmoituksia tulee melkein joka firmasta, on niillä aivan turha vitsailla. Kyllä tuo uutinen on minun kohdallani totisinta totta, toki tuota tietoa osasin odottaakin, sellaisia aikoja elämme.

Onnekseni kyse on niin sanotusta kolmostyöstäni, joka on ollut lähinnä persiljatupsu leivän päälle. Mikäli siis ajatellaan, että varsinainen työ antaa sen leivän, levitteen ja makkaran sekä kakkostyö tomaatin niin tuo kolmostyö on tarjonnut persiljatupsun siihen leivänpäälle koristeeksi ja makua antamaan.

Tuo loppuun tullut projekti on pyörinyt kahdeksan vuoden ajan ja niistä viisi olen ollut mukana, välillä enemmän välillä vähemmän innostuneena. Myönnetään, että olen toki omissakin ajatuksissani miettinyt sitä, että mikä on järkevää ja mikä ei, kannattaako viimeisenkin vapaa-ajan uhraaminen työn alttarille vai voisiko tehdä jotain muuta. Viimeisen vuoden aikana ehkä vielä useammin kuin tavallisesti olen joutunut asiaa miettimään, sillä kakkostyöni on kasvanut mittoihin, joita en siltä koskaan osannut odottaa.  Tähän asti työ ja pankin velkasaldo on ajanut muiden ajatusten edelle ja olen jatkanut hommassa. Nyt pääsen koko pohdinnasta, kun joku muu teki päätöksen puolestani. Sain viestin projektin loppumisesta eilen illalla ja tietenkin se on pyörinyt ajatuksissa - se on tarjonnut monta hauskaa ja ikimuistoista hetkeä, on välillä tainnut tulla itkukin, kun myöhään ja väsyneenä on päässyt taipaleelta kotiin vain tietääkseen, että seuraavanakin päivänä on jälleen työpäivä. Toisaalta se on tarjonnut hienoja haasteita, mahtavia työkavereita ja kannustavan esimiehen, jonka kanssa on voinut jakaa ilot ja surut. Onhan tuolta saatu bonus-palkintona yksi Tallinnan risteilykin, kaiken muun ohella siis. Viimeiset bonukset ropsahtavat tilille joulukuussa ja se on sitten siinä.

Koska kyseinen firma ei lopu, vaan vain tämä projekti, uskon sieltä löytyvän jotain pienempimuotoista kivaa haastetta jatkossakin. Lisäksi tietenkin toivon, että projektipäälikkömme muistaa entisiä alaisiaan siinä kohtaa, jos hänelle tulee tarvetta keikkatyöntekijöihin tässä uudessa tilanteessa. Hyvästellään siis vanha ja katsotaan avoimin mielin tulevaisuuteen, se kun voi tarjota vaikka mitä kivaa ihan nurkan takana.

Normaalitilanteessa itseni kaltainen suorittajat tietenkin buukkaisi vapautuvan ajan täpösen täyteen kaikkea mahdollista tekemistä. Tällä kertaa olen kuitenkin päättänyt olla armollisempi itselleni, sitä kun olen jossain vaiheessa peräänkuuluttanut täälläkin, ja antaa vapautuvan ajan täyttyä tai olla täyttymättä ihan ilman suunnittelua. Itsekseni voin hihitellä sitä, että nyt alan lähestyä normaaleja ihmisiä sen suhteen, että minulla ei ole enää kuin kaksi työtä; tavallinen työ ja harrastustyö.


Ei kommentteja: