lauantai 31. joulukuuta 2016

Otetaas uusiksi

Jos kerran harjoitus tekee mestarin ja heti satulasta pudottua pitää nousta takaisin, niin otetaanpa sitten tämäkin uudelleen. Älä osta mitään vuosi 2016 meni niin persiilleen kuin vain voi, joten toistetaanpa harjoitus ja yritetään uusiksi vuonna 2017.

Samalla ajatuksella siis taas liikenteessä, ei saa ostaa mitään sellaista, joka ei ole välttämätöntä. Siis ruokaa totta kai voi ostaa ja asumiseen, puhelimeen, terveyteen liittyvät kulut pitää maksaa sekä palveluja käyttää tarpeen mukaan, mutta tavarat ovat kiellossa. Niitä ei saa haalia lisää, ei ainakaan ostamalla eli jos välttämätön tarve jollekin tavaralle on, niin ensiksi pitää miettiä saisiko sen lainattua joltain tai vaihdettua jotenkin ja vasta sitten voi harkita uuden ostamista. Tarpeen tullen tietenkin myös  naamakirjakerjääminen on sallittua. Olen vakaasti edelleen sitä mieltä, että kaapeissa pitäisi olla riittävästi kaikkea - ja siis todellakin tarkoitan kaikkea, koska en juuri nyt keksi mitään, mitä puuttuisi - on astioita, on vaatteita, on pyyhkeitä, lakanoita, on pyykinpesuainetta, on kosmetiikkaa, on kenkiä joka lähtöön ja lukematon määrä nimeltä mainitsemattomia asioita. Jonkin loppuessa tai rikkuessa etsitään siis ensisijaisesti korvaavaa tuotetta omista kaapeista ja varastoista, sitten seuraavaksi edetään lähipiiriin ja siitä sitten laajemmalle. Mikäli kyse on kulutustavarasta kuten kosmetiikasta, yritän muistaa että se omasta kaapista löytyvä toiseksi paras on aivan kelvollinen vaihtoehto, vaikka joku muu olisikin se ykkössuosikki.

Ilmaistavarat, joita nykyään kohtuullisen paljon tuolla naamakirjassa on tarjolla, ovat tietenkin ongelma. Niidenkin saapumista pitäisi kohtuullisessa määrin rajoittaa, jotta koko kämppä ei ole täynnä tarpeetonta roinaa, mutta toisaalta ne ovat myös sellaisia, että niistä saattaa saada iloa pitkäksi aikaa ja ovat kovasti tarpeellisia, joten ihan kokonaan niiden hakemista en halua itseltäni kieltää. Eli erikseen perustellen niiden hankkiminen on sallittua ja hyväksyttävääkin, jos niiden avulla säästää jonkun kolikon.

Haaveenani olisi, että ainakin sukkakoriin ja kosmetiikkakaappiin tulisi edes jonkin verran koloa, kun vanhat rikkinäiset sukat päätyisivät kierrätykseen ja kosmetiikkapurkit tyhjenisivät. Lankavarastotkin voisivat jonkunverran vähentyä joko tehden tai kaupaten. Näiden lisäksi lahjakaapin voisin yrittää perata pohjalle asti ja yrittää löytää sieltä sopivat lahjat yhdelle jos toiselle (Tämä on paheeni, kun löydän jotain kivaa tarjouksesta, alennusmyynnistä tai muutoin hyvällä diilillä, ostan sen valmiiksi tulevia merkkipäiviä varten ja monesti ehdin unohtaa ko. tuotteen olemassaolon ennen kuin sille on tarvetta ja ostan uudet lahjat. Eli tähän voisi nyt sitten panostaa ja katsoa, että valmiiksi hankitut lahjat tosiaan menisivät sinne, minne ne on ajateltu).

Vaatteista en jaksa edes vouhkata enää, ei mitään poista x määrä vaatteita kuukaudessa, kun se ei kuitenkaan onnistu. Poistuu mitä poistuu, kunhan ei tule lisää.


Mikäli shoppailutarve iskee, aion palata seuraaviin ajatuksiin.

Ennaltaehkäisevää on miettiä ostohetkellä läpi seuraavat kysymykset (kirjasta John Naish: Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa, Atena, 2009):

– Tarvitsenko sitä? (vai haluanko vain?)
– Johtuuko esineeseen kohdistuva himoni taitavasta markkinoinnista?
– Tahdonko esineen tullakseni terveemmäksi, fiksummaksi, kiireettömämmäksi tai vain coolimmaksi?
– Voisinko saavuttaa päämääräni millään muulla tavalla kuin hankkimalla lisää tavaraa?
– Kuinka monta tuntia työtä minun tulee tehtävä saadakseni se maksettua? Voinko käyttää ajan johonkin tyydyttävämpään?
– Voisiko jokin jo omistamani esine korvata sen?
– Tahdotko todella pyyhkiä siitä pölyjä, kuivapestä sitä, maksaa sen huollosta tms.?
– Jos korvaan uudella esineellä jonkin omistamani, mikä vanhassa oikeastaan on vikana?
– Jos todella tarvitsen esinettä, voinko mitenkään saada sen ilmaiseksi jonkin kierrätyssivuston kautta tai lainata sen joltakin ystävältä, naapurilta tai sukulaiselta?

perjantai 30. joulukuuta 2016

Kosmetiikkapoistot 4/16

Vuoden viimeisen neljänneksen tyhjentyneet ja muutoin roskiin/kiertoon päätyneet kosmetiikat on taas koottu. Kolmen aikaisemman neljänneksen aikana tyhjiä/poistuneita purtiloita on kertynyt   99 kappaletta ja näytteitä 125. Eli periaatteessa yksi tyhjä purkki riittäisi siihen, että "tavoite" sadasta tyhjentyneestä purkista toteutuisi, mutta tiedän varmasti, että noita kertyy enemmän kuin 1 tämän kolmen kuukauden aikana.


Ensimmäisessä poistosatsissa on Yves Rocherin Ming shu-hajuvesi, loppuunkäytetty kulmakynä, tuttua Palmolive dödöä, Ceralan perusvoidetta, mustaa puuteriluomiväriä (jonka kanssa en jaksanut säätää, kun oli niin varisevaista, käytän sytykeruusuihin), Dermosilin Black Pepper  dödöä ja Oriflamen t-balance meikkivoidetta. Lisäksi Deep fresh kurkku ja vihreä tee- meikinpoistoliinoja, jotka olivat  aivan loistava ostos. 25 liinaa maksoivat euron ja toimivat äärimmäisen hyvin meikinpoistossa- poistivat myös vedenkestävän meikin ja iho jäi aivan uskomattoman pehmeäksi.

Lisäksi loppui Wet'n'wildin vedenkestävä mustan harmaa rajausväri, jonka otin käyttöön keväällä 2015 eli se kesti käytössä noin puolitoista vuotta. Siis suunnilleen saman verran, kuin edellinen, täällä esittelemäni, look by bipan rajausväri. Vaikka kyseessä olikin niin sanottu halpatuote, niin tässä tosiaan oli hinta-laatu-suhde kohdallaan; sivellin toimi loppuun asti, vedenkestävä väri ei levinnyt, mutta lähti helposti pois meikinpoistotuotteilla, väri pysyi tasaisena loppuun asti ja oli tosiaankin riittoisaa.


Tein siivousta kosmetiikkanyssyköissä ja tunnelmaa voi kuvata vain yhdellä v-alkuisella sanalla. Ennen turhautumistani perkasin vain yhden loodan ja tulos oli tämä. Ruusutehtaalle lähti 9 täysikokoista huulipunaa ja yksi huulirasva - kaikki sen verran epämääräisiksi vanhetuineita, etten aio ottaa riskiä. Kuvassa vasemalta oikealle Hotesse sävy nro 38, Oriflamen Nugget,  Oriflamen Blossom,  Oriflamen  Rosewood,  Oriflamen Allspice, Oriflamen Sahara, Oriflamen Frosty plum, Oriflamen Mocca shimmer,Yves Rocherin Rose Coucham ja joku ihan perus huulirasva. Tästä nipusta eniten harmittaa juuri tuo Hotessen huulipuna, maksoin siitä aikanaan itseni kipeäksi värianalyysin yhteydessä, enkä sitten syystä tai toisesta malttanut käyttää sitä kuin juhlatilaisuuksissa. Tästä ei voi oppia kuin yhden asian, jos ostat itsellesi jotain kivaa, se kannattaa ottaa käyttöön heti eikä pihistellä tulevaisuuteen, siitä kun ei koskaan tiedä.


Seuraavat poistot ovatkin sitten sitä tuttua peruskamaa eli ruusuntuoksuinen käsisaippua (joka tosin ei tässä vielä ole loppu, mutta halusin testata vaahtosaippuaa), Dermosilin vaahtoava kasvopesu, huulirasva (jonka siirrän ruusutehtaalle), Dermosilin BodyBrown vartalovoide, Sebamedin käsivoide ja Pepsodentin hammastahna.

Halusin testata vaahtosaippuaa, koska olin lukenut netistä, että vaahtoutuva käsisaippua on tavallista saippuaa vedellä jatkettuna (ja jokin säilöntäaine lisättynä) ja vaahtosuuttimen läpi pumpattuna. Kaadoin siis tuohon tyhjentyneeseen kasvopesuainepulloon noin 1/4 saippuaa eli sen, mitä tuossa ruusupullossa oli jäljellä, ja lisäsin loput vettä. Toimii, pesee hyvin eikä kuivata läheskään niin paljon kuin saippua raakana.



Dermosilin Challenger-dödö on Herra Kirjoituksen tyhjentämä, Oriflamen Milk and Honey kasvoputsari minun (toista ei onneksi ole, eikä tule, ei ollut minun juttuni), Dermosilin hiuspohjaa hoitava shampoo ja Yves Rocherin mimosan tuoksuinen suihkugeeli yhteisiä. Nivean huulipuna päätyi ruusutehtaalle kuvassa näkyvästä syystä, pudotin sen ja suojakotelo halkesi. En jaksanut ryhtyä teippaamaan, koska huulipunia on jemmassa liikaakin.

Hiusväriäkin tuli laitettua, värinä kastanja, mutta sävy oli aika tumma. Aika näyttää kestääkö värjäystulos käytössä.



Yhteensä 31 tuotetta.

Näytteitäkin on taas kertynyt kaappiin kuin huomaamatta, joten otin niitäkin taas käyttöön. Ensimmäisessä satsissa kaikki ovat Dermosilia, käsivoide, kaksi Winter Berries vartalovoidetta (käytin jalkoihin) ja kaksi jalkavoidetta.


Lisää tuttuakin tutumpia näytteitä. Ensiksi Dermosilin Winter Berries body lotionia, joka toimi jalkarasvana, samoin karpaloihovoide ja winter body lotionit, joiden mielyttävän tuoksun jäljille en päässyt. Sen sijaan Mocca body cream haisi keinovaniljalle enemmän kuin kahville ja sai aikaan pahemman luokan ällötyskohtauksen.  Winter fruits body lotion tuoksui ihastuttavalta ja toimi hyvin jalkavoiteena.  Veriappelsiinin tuoksuinen hand lotion Red kostutti mielyttävästi kutomisen kuivattamia käsiä ja  Pearly beach -sävyinen huulikiiltokin toimi huulilla oikein hyvin, sen sijaan näytepussista ei paljon positiivista sanottavaa ole; se kyllä sisälsi reilusti näytettä, mutta puolet valui hukkaan, koska pussi vuoti itsekseen  yli reunan riippumatta siitä oliko se pystyssä, vaakatasossa vai jotain siltä väliltä. Dermosilin Nature Foot palm oli erittäin mielyttävä ja riittoisa tuote, tätä voisin ostaa isommankin pullon käyttöön.

Yhteensä 15 näytettä.


Vuoden kokonaissaldo on siis 130 tyhjentynyttä/ poistettua kosmetiikkatuotetta ja 140 kappaletta kosmetiikkanäytteitä.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Sedätön

Olemme tänään saatelleet haudan lepoon yhden minulle todella rakkaan ihmisen. Kyynelistä ei vain ole tulla loppua, vaikka häneen liittyvät muistot ovatkin iloisia, aurinkoisia ja ihania, liittyvät kesiin, jouluihin, lauluihin, kauniisiin asioihin. Ehkä juuri siksi luopumisen tuska on niin rankka asia.

Hän lähti viimeiselle matkaan jalassaan kutomani sukat, joiden oli tarkoitus lämmittää häntä elämässä, mutta jotka eivät koskaan ehtineet hänelle asti. Ajatus oli siis lähettää nämä jouluksi, mutta setä nukkui pois joulukuun alussa. Näissä ajatuksena oli metsän vihreyttä, mökin auringonpaistetta, puutarhan kukkia ja metsän marjoja - asioita, joista hän nautti ja jotka olivat hänelle tärkeitä.


Uskon siihen, että kohtalo kuljettaa. Vaikka rakkaamme haudattiin oman valintansa mukaan kauas syntymäkodista, paikkakunnalle, jossa hän eli noin puolet elämästään, on se kuitenkin matkan varrella kummipoikamme luo. Voimme siis poiketa haudalla kun olemme menossa kummipoikaamme tapaamaan.


Valkoiset ja punaiset ruusut olivat kukkakauppiastuttavamme onnistunut valinta kukkalaitteeseemme. Värssyyn kiteytimme perheemme yhteisen ajatuksen poismenneestä:
Ei kipua, ei vaivaa enää,
Olet saapunut rannalle rauhan maan.
Muistoissa - vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan.

Vaikka hän ei ole täällä enää, me tulemme aina muistamaan hänet, iloisen, positiivisen, auttavaisen, laulavaisen ja taitavan miehen.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Kosmetiikkavarastojen täydennystä

Selvisin Dermosilin joulukalenterista suhteellisen pienillä ostoilla, mutta jotain oli pakko tulevan vuoden kuivan kauden (eli ajalle, jolloin ei tehdä kosmetiikkahankintoja) ostaa ja tietenkin käyttää niitä kuuluisia bonuspisteitä.

Kuvan tuotteista aika iso osa on bonuspisteillä hankittuja ja pienempi osa ostettuja, kaikki kuitenkin tarpeellisia, sillä näissä on vain peruskosmetiikkaa. Dödön kulutushirmu Herra Kirjoitus sai 9 kappaletta Sport&Sauna Man deoja, itselleni ostin kaksi limen tuoksuista dödöä. Myös puhdistusvaahdot (2 kpl), meikkivoiteet (2 kpl) ja micellar make-up removerit (2 kpl) ovat minulle. Samoin on hiushupun laita, edellinen varmaan 10 vuotta sitten kummitädiltä saatu alkaa olla niin käytetty, että oli pakko hankkia varakappale.

Viiden pienen suihkugeelin söpö setti oli tilauksen kylkiäinen, samoin huonetuoksu ja kasvovoide. Tuuheuttava shampoota ja koivunmahla shampoota ajattelin yhteiseen käyttöön samoin perussuihkugeeliä.

Kyllä tällä kosmetiikkamäärällä täydennettynä niillä, mitä kaapista löytyy pitäisi seuraava vuosi taas pärjätä. Eli tarkoitus olisi olla hankkimatta kosmetiikkaa vuoden 2017 aikana, kun näillä hankinnoilla täydennettiin akuuteimmat puutteet eli meikinpoistoaineet, kasvojenpuhdistusaineet ja meikkivoiteet sekä tietenkin dödöt, joita on pakko aina olla useampia varastossa.



maanantai 26. joulukuuta 2016

Pienestä kiinni

Olen saanut äidin haluamat neljä tossuparia melkein valmiiksi - täsmällisesti ottaen minulla on valmiina 7 ja 7/8 tossua. Jos kanervan väristä lankaa jäi vain metri, niin oliivinvihreän kanssa kävi sitten niin, että se loppui kesken, sitä olisi tarvittu vain pari metriä enemmän, sillä tossusta puuttuu 4,5 kerrosta. Kiroilen ja manailen sekä vakavasti harkitsen valitanko peräti lankafirmaan asti siitä, että kerän täytyi olla pienempi kuin muut, koska kaikkia lankoja on käytetty aivan yhtä paljon.

Yritin myös naamakirjassa huhuilla, jos joltain löytyisi edes pieni pätkä, koska en millään haluaisi ostaa uutta kerää vain parin metrin takia.


Tossujen valmistuminen viivästyy siihen, että saan jostain tuota lankaa. Sillä välin yritän ommella muut tossut kasaan. Niidenkin kanssa joudun kikkailemaan, sillä langat ovat todella vähissä. Punaiset pystyn kyllä korvaamaan sillä Svarta Fåretin kirjavalla Frost-langalla, josta tein ne viidennet tossut ja vaaleampaan vihreäänkin löytyy kohtuullisen lähellä oleva "korvikeväri", mutta tuo oliivi on ongelma.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joululahjat

Jälleen kerran on aika julkaista tieto siitä, miten kiltti olen kuluneen vuoden aikana ollut eli miten paljon sain/ saimme joululahjoja.

Lahjakasasata päätellen tontut ovat olleet taas suosiollisempia kuin pitäisikään. Saimme kasoittain  herkkuja kuten monenlaista suklaata, karkkeja, teetä, kahvia, glögiä ja ikkuleipiä. Pari lautapeliä, kosmetiikkaa ja melkoisen määrän leffalippuja. Kuvasta ei ehkä oikein kunnolla erotu, mutta saimme myös koottavan puun, se on tuo Lovi-paketti tuossa.


Kuvasta puuttuvat terveysvalmisteet, yksi Star Wars-kirja, Sarpanevan teräslautanen, osa karkeista ja rahalahjat.

Muut ovat toistaiseksi saaneet olla koskematta, mutta pikkuleipiä ja Blossan variksenmarjaglögiä jo maisteltiin ja hyviä olivat molemmat. 

torstai 22. joulukuuta 2016

Kirjavat tossut

Äidin tilaamat tossut ovat edelleen kesken, mutta päätin kaiken hulinan keskellä kuitenkin pyöräyttää joululahjaksi vielä yhdet. Lankakaupassa käymiseen ei ollut aikaa, joten täytyi ottaa omista varastoista sitä, mitä oli tarjolla. Tällä kertaa se "jotain" oli Svarta Fåretin kirjava Frost- lanka, myönnetään, että kauniimpaa jälkeä olisi tullut jos lanka olisi ollut tasaraitaista, mutta sitä en tiennyt aloittaessani eikä yhden valmiin tossun jälkeen ollut aikaa etsiä uutta lankaa ja aloittaa alusta.

Yritän jälleen kerran lohduttautua sillä, että tossukat ovat ainakin lämpimät, vaikka ne eivät tossujen missikisoissa palkinnoille pääsisikään.



Eikä näidenkään valmistuminen mitenkään tipalla ennen joulua ollut. Tulivat tikuteltua valmiiksi 21.12., kun nämä piti toimittaa vastaanottajalle 23.12.



keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Miten niin viime tipassa?

Joku voisi sanoa, että olen auttamattoman myöhässä, kun askartelin joulukorttini vasta 21.12.Tiedänhän minä, että ne olisi pitänyt lähettää jo varmaan viikkoa aikaisemmin. Siinä vaiheessa ei vain tuntunut siltä, että kirjoittaisin tai tekisin yhtään ainoaa joulukorttia ja minä kuulun niihin kukkoihin, jotka eivät käskien laula. Jos ei huvita, en todellakaan saa tehtyä - olen pikku hiljaa oppinut hyväksymään tämän.

Kun kadonnut inspiraatio sitten löytyi, päätin puuhastella joulukortit valmiiksi, ihan jo senkin takia, että niistä vain yksi oli tarkoitus pistää postin matkaan ja muut toimittaa käsijakelussa saajilleen.

Kortti-idea on sellainen, että olen pyöritellyt sitä mielessäni jo vuosia, mutta toteutuksen aika tuli vasta nyt. Koska suurin osa materiaalista oli valmiina, voidaan puhua nuukailijan korteista; korttipohjat työpaikan roskikselta pelastettuja pahveja, langat omista varastoista niitä, joille ei oikein ole muuta käyttöä, tarrat omista jemmoista . Ainoastaan cocktail-tikut ovat ostotavaraa juuri tätä askartelua varten.

Töppöset tein siis virkkaamalla ja jokainen on hiukan eri näköinen, lankoina oli tummaa lilaa, kirkkaan puinaista, pinkkiä hileillä ja harmaata. Kun oli sukanvarrenmittaan tyytyväinen, nostelin silmukat, joihin laitoin cocktail-tikuista puikot. Lopuksi kääräisin pätklän lankaa keräksi.

Koko komeuden tosiaan liimasin sitten korttipohjalle, johon lisäsin vielä hyvää joulua toivottavan tarran. Ihan jo noiden "sukkapuikkojen" takia en halunnut postittaa näitä. Kaikkiaan tein näitä parisen kymmentä kaikkein lähimmille annettaviksi.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Tilhet ja metallista joulua

Tänä vuonna olin ajoissa ja kävin hakemassa jo marraskuun alkupäivinä tämän vuoden Kaleva korun joulukoristeen, jotta en vain jää ilman. Vuoden 2016 koristeen aiheena ja nimenä ovat Tilhet. Tämä on siis toinen näitä toisen vuosikymmenen pyöreitä koristeita ja mielestäni kauniimpi kuin edellinen "Pupu isoloikka".



Päästin sisäisen harakkani irti ja ostin valkoisen muovikuusen, johon ripustin kaikki nämä aarteeni kerralla esille. Nyt on sitten metallista joulua tarjolla oikein kunnolla. Mietin vielä lisäänkö myös valot tuohon kuuseen, jotta koristeet pääsevät paremmin esille.




Nämä koristeet ovat niin painavia, että tavallisen metsäkuusen oksat eivät kestä niitä, joten siitä syystä päädyin ratkaisuun ostaa muovikuusi, jotta saan koristeet esille. Tuo pieni kuusi ja joulukyntteliköt ikkunoille ja siinä onkin sitten kaikki joulukoristeet, joita aion laittaa esille.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Viikuna-viskikakku



Viikuna-viskikakku

200g kuivattuja viikunoita
1dl vettä
1dl fariinisokeria
1dl viskiä tai konjakkia tai vaaleaa glögiä

Kakkutaikina:
3½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl muskottia
1 rkl piparkakkumaustetta
200 g pehmeää voita
2dl fariinisokeria
4 kananmunaa
1 appelsiinin raastettu kuori

Teko-ohje:
Silppua viikunat. Keitä sokeriliemi, lisää alkoholi, glögi ja viikunat ja keitä kunnes neste imeytyy ja anna jäähtyä.
Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita mausteet ja leivinjauhe vehnäjauhoihin.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää raastettu appelsiininkuori, jäähtynyt viikunasose ja jauhoseos.
Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn vuokaan ja paista n. 45 minuuttia.

VINKKI: Aikuisten kakun voi kostuttaa kaatamalla kypsän kakun päälle vuokaan sokerivedellä laimennettua viskiä tai konjakkia.
½ dl vettä
2 rkl fariinisokeria
1 dl alkoholia





maanantai 12. joulukuuta 2016

Kuparikranssi

Harrastamme serkkuni kanssa molemmat ahkeraa Pinterestin selailua, välillä ideat pomppivat viesteissä puolin ja toisin: "huomasitko tämän? tai tämän?".

Serkkuni oli löytänyt ohjeen erilaiseen joulukranssiin ja päättänyt toteuttaa sen kierrätysmateriaaleista (juu, sitä on suvussa). Kranssin materiaalina on erilaisia putkia, on katkaistuja aluumiinifoliohylsyjä, ws-paperi hylsyjä, teippirullan hylsyjä, pöytäkreppirullan hylsyjä - kaikkea mahdollista pahvista putkiloa. Kaikki maalattiin kuparinvärisellä spraymaalilla.  Alkuperäisessä ohjeessa kranssi oli tasainen, mutta minusta tämä epätaisainen muistuttaa jotenkin Sibelius-monumenttia ja on hienompi.

Ensimmäinen ajatus on, että kranssi on koottu metalliputkista. Vasta painosta pääsee totetamaan, että se on pahvia eikä metallia, niin hyvin maalaus on onnistunut.


Kokonaisuuden täydentävät vielä satunnaisesti putkiin koristeiksi asetellut joulupallot. Tämä ei siis tosiaan ole minun työni, vaan valmistaja on serkkuni.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Operaatio talvikengät

Vähän aikaa sitten kirjoittelin, että aion tämän talven selvitä vanhoilla talvikengilläni, vaikka ne eivät olekaan parasta mahdollista. Mielipiteeni muuttui kohtuullisen äkkiä, kun olin ensin kävellyt vaelluskengillä valtaisat rakot kantapäihini ja seuraavana päivänä saanut kivuliaat puristusjäljet jalkateriini toisista kengistä. Kun vielä homma täydentyi sillä, että noista jälkimmäisistä kengistä irtosi pohja, totesin, että on aika hankkia uudet kengät.


No, myönnetään, että liimasin kyllä tuon pohjan paikalleen, mutta siitä huolimatta päätin tarttua tilaisuuteen. Maksoin 25€ ja sain kaksi paria kenkiä, käytettyinä, mutta uudenveroisessa kunnossa. Molemmat ovat nahkaiset, toiset aivan matalat ja toisissa pieni korko - alan siis olla riittävän vanha ja viisas ymmärtääkseni, että työmatkakengiksi ei osteta viidentoista sentin korkoja.


Periaatteessa noissa kengissä ei ole mitään vikaa, mutta ajattelin silti vaihdatuttaa korkolaput noihin korollisiin, ne ovat kuitenkin sen verran kuluneet. Jos löydän ebaysta oikeaa kokoa, niin Herra Kirjoitus on luvannut hoitaa työn. Näitä korollisia olen jo ehtinyt testata ja ovat todellakin mukavat jalassa, käytin niitä pikkujoulujen matkakenkinä.



Myönnän, että nämä jälkimmäiset näyttävät tylsiltä ja tavanomaisilta, mutta mitä väliä sillä on, kun ne ovat hyvät jalassa. Uskottelen itselleni, ettei kukaan katso työmatkalla minun jalkojani - katsoisi jos ne olisivat paljaat, mutta mustiin kenkiin ei kukaan kiinnitä huomiota.

Minulla oli vielä kolmaskin syy hankkia uudet talvikengät. Onnistuin näet rikkomaan lempisaappaistani vetoketjun, en voinut siis käyttää niitäkään. Käyn kysymässä korjausarviota suutarilta, jos hinta on enemmän kuin saappaiden ostohinta, yritän korjata ne itse. Jos hinta ei ole hirveä, korjautan ne ammattilaisella.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Lanka- ja helmikranssi

Tein aikaisemmin kirjavan lankakranssin ja jo silloin oli tarkoitus tehdä toinen, mutta liima loppui kesken. Liimaa näihin uppoaa aivan uskomattomasti, onneksi löysin Motonetistä kuumaliimaa kilon pussin alta kympillä, muutoin olisi tullut kranssille ihan hurjasti hintaa. No, kaikki muu materiaali on ilmaista tai "vanhaa varastoa" eli kuumaliiman lisäksi en ole ostanut tähän mitään muita tarvikkeita.

Kummipoikani perheineen kävi kylässä ja he toivat kukkia. Otin talteen kukkien käärepaperin ja käytin sen kranssipohjana. Kiinnitys renkaaksi muutamalla palasella maalarinteippiä.
 

Langoista osa  on purkumateriaalia vanhoista sukista, osa muutoin sellaisia lankoja, joille en ole keksinyt järkevää käyttötarkoitusta.


Kranssi näytti jotenkin tylsältä pelkistä lankakeristä tehtynä, joten päätin lisätä siihen vähän jotain. Helmet on kiinnitetty siimalla. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin liimannut ne, mutta koska en ollut varma, miten kauan jaksan pitää kranssia ovessa, halusin mahdollisuuden ottaa ne tarvittaessa uusiokäyttöön. Niinpä siimalla kiinnitetyt helmet saa purettua tuosta pois niin halutessaan.

Tämä helmikranssi jää koristamaan meidän ulko-oveamme.

Myös aikaisempaan sateenkaarikranssiin lisäsin vähän koristeita kultanauhan muodossa. Pieni asia teki paljon näköä kranssiin.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Pikkujoulukynnet

Päätin panostaa työpaikan pikkujouluihin oikein kynsien kanssa. Ihan en kyllä onnistunut menemään teeman mukaan, sillä teema oli black and white sparkle. Minulla kun ei ollut (enää) mustaa kynsilakkaa ja vasta jälkeenpäin tajusin, että ehkä tumma yönsininen tai grafiitinharmaa olisi ollut parempi. Nappasin kuitenkin käyttöön ensimmäiset sopivat mitä löysin eli Yves Rocherin ikivanhan Vert Tigen ja Mavalan Glam Fizzin.

Ensin mainittua yksi kerros pohjalle ja jälkimmäistä kaksi kerrosta päälle ja johan kipinöi. Valitettavasti vain pohjavärin vihreys korostui enemmän kuin osasin odottaa eli kynnet eivät näyttäneetkään mustilta säkenöiviltä vaan vihreiltä.

No, kimallusta ainakin riitti ja se oli pääasia - nyt kun alan miettiä, miten ihmeessä irrotan nuo glitterit sormistani, niin saan vilunväristyksiä.

torstai 8. joulukuuta 2016

Kuollut orava kylpyhuoneessa

Kuolleen oravan löytäminen kylpyhuoneesta ei naurata varmaan ketään, mutta minua tilanne itkettää ja itkettää ihan vimmatusti. Tämän kertainen kuollut orava kun on peräisin allekirjoittaneen päästä.

Tuon verran karvoja minusta irtosi, kun pesin hiuksiani. On turha yrittää uskotella, että hiukseni eivät ole ohentuneet ja että en ole kohta kalju. Kyllä ne ovat ja kyllä olen.

Heittäydyn lattialle itkemään ja tarkistan samalla netistä, mitä maksavat peruukit. Aivan liikaa, mutta sellainen on varmaan kohta pakko hommata.


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Lankakranssi sateenkaaren väreissä

Olen taas varmaan pari kolme vuotta jäljessä trendistä lankakeräkransseineni, mutta idea osui ihan vähän aikaa sitten silmiini naamakirjan kierrätysideoita palstalla. Siellä oli "lihoiksi" pistetty miehen parsimattomaan kuntoon menneet lempisukat, joten päätin lainata ideaa. Tosin ongelmaksi muodostui se, että meillä ei ole villasukkia sellaisessa kunnossa, että niitä olisi voinut tuohon käyttää. Apu tuli jälleen naamakirjasta, jossa huudeltuani sain useamman parin ja pari parinsa kadottanutta villasukkaa materiaaleiksi. Pelastin ne siis roskikselta uuteen elämään. Ne osat sukista, jota sai purettua, purin langaksi. Loput eli ne purkautumattomat osat käytin lankapallojen sisustoiksi.


Koska sukista ei riittänyt ihan koko kranssiin, otin käyttöön myös sanomalehtipallot ja muovipussipallerot, joita päällystin langoilla. Tämä tekniikka tietenkin langan säästämiseksi, vaikka käytännössä lähes kaikki käyttämäni lanka oli sekond handia ja lisäksi sellaista, etten sille oikein järkevää käyttöä keksinyt. Ainoastaan kirkkaan oranssit pikkupalloset ovat seiska veikkaa, koska muuta oranssia minulla ei ollut, vaikka pemmastinkin koko lankavarastoni sitä etsiessä.

Huolimatta siitä, että langat ovat mitä ovat, kuulin korvissani isoäitini äänen "jos minulla olisi sota-aikana ollut puoletkaan noista langoista, jotka sinä nyt haaskaat..." Isoäitini oli aikansa lapsi ja nähnyt tosiaan sen, kun ei ollut mitään, mistä olisi tehnyt sen paremmin vaatetta kuin muutakaan. Kaikesta huolimatta päädyin siihen, että kauneuskin on arvo sinänsä ja että jos minulle tulee parempi mieli tuon kranssin tekemisestä kuin tekemättä jättämisestä, niin silloin sen tekeminen on ihan ok, vaikka siihen meneekin lankaa.



Kranssin pohja on sanomalehte, jonka rullasin ympyrämuotoon ja kiinnitin muutamalla pätkällä maalarinteippiä. En sen kummemmin päälystellyt lehteä, vaan liimasin siihen suoraan kuumaliimalla nuo kerät, joista tosiaan suurin osa on sanomalehti- tai muovipussitäytteisiä. Pohjalle liimasin vielä työpaikalla roskikselta pelastettua pahvia. Varsinainen kierrätyskranssi siis, kun uutta oli vain muutama maalarinteipin pätkä ja kuumaliima.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Kuusi päivää selvitty

Pelkäsin etukäteen paljon sitä, mitä Dermoshopin joulukalenteri tuo tullessaan. Tiesin, että en pysty välttämään sitä, vaan löydän itseni sieltä joka päivä katselmasta, joten yritin sopeuttaa ajatusmaailmani siihen, ettei joka päivä tehdä tilausta. Olen nyt selvinnyt kuusi päivää ilman ostoksia. Myönnetään, että yksi helpottava tekijä on raja, jonka olivat pistäneet tilauksiin - viime vuonna sai kaikki paketit ilman postikuluja, tänä vuonna pitää olla 20€ arvoinen tilaus, jotta sen saa ilman kuluja. Tuo siis pistää vähän miettimään, milloin kannattaa tilata ja milloin ei. No, yksi tilaus ennen joulua on liki pakko tehdä, jotta saan vanhenevat bonuspisteet käyttööni. Siihen tilaukseen lataan sitten mukaan täyslaidallisen bonustuotteita, jotta ensi vuonna tarvitsee shoppailla kosmetiikkaa mahdollisimman vähän.

maanantai 5. joulukuuta 2016

DIY alushousut

"Ai, sä olet ostanut uudet alushousut" totesi Herra Kirjoitus esitellessäni hänelle taannoin viimeisintä ompelutaidonnäytettäni.

"Miten niin ostanut? Mä tein ne."

"Mutta kun noi näyttää ihan kaupasta ostetuilta".

Olin siis onnistunut vähintäänkin kohtuullisesti, varsinkin kun ottaa huomioon, että kyseessä on ensimmäinen aikuisiällä tehty kokeiluni alusvaatteiden ompelemisesta. Edellinen kerta oli teinivuosina ja sen epäonnistuminen saattaa olla syy siihen, miksi en ole tehnyt uutta yritystä. Tuossa ensimmäisessä yrityksessä meni pieleen suunnilleen kaikki. Ensimmäiseksi kaava oli kyllä pikkuhousujen kaava, mutta ei sellaista mallia, josta olisin pitänyt eikä se myöskään kunnolla istunut. Epäonnistumisen täydensi vielä ehdottoman väärä kangasvalinta ja kaavojen asettelu, mikä sai aikaan sen, että housut venyivät väärään suuntaan ja kirstivät siitä suunnasta, kun olisi pitänyt joustaa. Ompelutaidonnäytteeni huipentuma taisi päätyä moottorinputsausrätiksi.

Nyt olin vanhetessani viisastunut jo sen verran, että otin kaavat puhkikuluneista lempialkkareistani ja katsoin miten päin kaavat kankaalle asettelen. Koevedoksen materiaaliksi valikoitui ruusukuvioinen alusvaatelycra, jota minulla oli juuri tuollainen palanen olemassa.

Jalantien ja vyötärön kuminauhat ovat peräisin juuri niistä lempipöksyistäni joiden kankaat olivat loppuunkuluneet, mutta kuminauhat ehjät.

Nyt kun kaavat ovat olemassa ja toimiviksi todetut, voisi näitä ommella enemmänkin, vaikeaa se kun ei tosiaan ole. Näissä pösyissä on neljä palasta ja seitsemän saumaa, kun mukaan lasketaan myös kuminauhojen kiinnitys.

torstai 1. joulukuuta 2016

Kiirusta pittää

Tämä joulukuu on aina jotenkin niin hirveän kaoottinen, kauheasti tekemistä, paljon menoja ja mahdottomasti hoidettavia asioita. Blogikirjoituksiinkin olisi aiheita mielessä ainakin tusinan verran, mutta mistä repiä se aika, jotta ehtisi. Tällä hetkellä ensi sijaisena asiana on selvitä joulukutomisista, niistä puuttuu vielä useampi tossupari, sen jälkeen pitäisi varmaan laittaa jouluvaloja ja siivota kämpän kaaosta joulukuntoon. Blogi on nyt valitettavasti prioriteeteissa viimeisellä sijalla, joten voipi olla, että hetkeen ei taas ole päivityksiä luvassa.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Ostosmania

Minusta jotenkin tuntui, että kärsin suoranaisesta ostosmaniasta tänään, mikä luultavasti tarkoittaa sitä, että toimin niin kuin muut ihmiset normaalisti toimivat. Kävimme näet hakemassa kummipojalle ja hänen isosiskolleen joululahjat, kamalaa, kauheaa ja tuskallista. Ei sen takia, että niihin meni rahaa, vaan sen hirveän kaaoksen, ryntäilyn ja kouhotuksen keskellä oleminen. Ostosjoulu ei vaan ole mun juttu.  Kävimme vain yhdessä isossa hypermarketissa ja se tosiaan riitti minulle pitkäksi aikaa.

Toipumiseen tarvittiin ravintolaruokailu, mikä sekään ei enää kuulu meidän perheen normaalirutiineihin. Kauppa ja ravintola valittiin molemmat sen mukaan, että niistä sai bonusta - ja no kummastakin löytyi juuri se, mitä oltiin etsimässä.  Nyt voi onneksi sitten todeta, että ne tärkeimmät lahjat on ostettu ja minun osaltani markettikierrokset saavat taas hetken olla. Mä en vaan tajua, mitä ihmeen ihanaa ja viihdyttävää noissa ihmisten mielestä on.

Toki nuukan ihmisen rahankulutuksessakin tulee melkoinen huippu, jos yhden illan aikana pistää menemään rahaa saman verran kuin normaalisti parissa kuukaudessa. Vaan saihan sillä sitten monta kivaakin asiaa; kummipojalle sekä joulu- että synttärilahjat, hänen isosiskolleen joululahjan, Herra Kirjoitukselle joululahjan ja meille yhteiseksi pelin. Lankesin sitten kuitenkin ostamaan tämän vuoden palkituista peleistä toisenkin (yhden olen ostanut jo aiemmin ja se odottaa testausta). Nyt sitten varmaan ollaan siinä tilanteessa, että se kolmaskin on hankittava, mutta ehkä vasta joulun jälkeen alesta, jos joulupukki ei ymmärrä tuoda sitä. Noiden isompien tavaroiden lisäksi sitten vielä ruokaa kotiin ja tietenkin tunnelmallisen treffipikkujoulun Herra Kirjoituksen kanssa.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Marraskuun poistot ja saapuneet

Tavoite olisi, että marraskuussa poistuisi enemmän tavaraa kuin saapuisi.

Saapuneet:
1 kpl valkoinen säilytyslaatikko (saatu)
1 kpl säilytyslokerikko (saatu)
paljon lankoja (saatu ja ostettu)
kassillinen kosmetiikkaa (saatu)


Poistuneet:
1)    5 kpl metallisia levynsuojia (annettu)
2)    trikoohousut koko 54 (myyty)
3)    Tamaris sandaalit (myyty)
4)    Hypistelymuhvi (lahjoitettu)
5)    Punainen pitsi (vaihdettu)
6)    Merirosvoverho (vaihdettu)
7)    Markiisikassin raakile (annettu)
8)    Skyr-kansia (annettu)
9)    Tabletti (Herra Kirjoituksen, myyty)
10)   Fat boy lataustelakka (myyty)
11)   Mustat verkkarit (roskiin)
12)   Hopeiset pitsikorvikset (myyty)
13)   Sininen kietaisuhame (myyty)
14)   Ruskea liituraita jakkupuku (myyty)
15)   Pellava-sekoite pusero (myyty)
16)  5 Paria sukkia (osa roskiin, osa hyötykäyttöön)
17)  alushousut (ensin kaavoiksi ja sitten roskiin)
18) 3 paria korvakoruja
19)  kassillinen kuplamuovia
20) kosmetiikkaa 6 purkkia (roskiin, ruusutehtaalle)

Ja mitä todennäköisemmin jotain jäi taas kirjaamattakin.


In memoriam vaatteista ehdottomasti ykköset on noin vuonna 1994 Seppälästä ostetut mustat kaksiraitaverkkarit. Muoti ehti tässä välissä kiertää jo sen verran, että nämä olivat toista kertaa muodissa (viime kesänä vai edellisenä?) ennen kuin minä sain omani ulos kaapista. Nyt kuitenkin totesin niiden tulleen tiensä päähän. Käsittääkseni ne piti pistää poistoon jo kesän 2015 jälkeen, kun olivat ensin hyvin palvelleet remontissa, mutta sieltä ne vain kaivautuivat esiin kaapin kätköistä. Pakko myöntää, etten edes muista, milloin viimeksi olisin laittanut kangasta roskiin, mutta tässä kunnossa en usko niistä olevan kenellekään iloa; paitsi maalitahroja, haarat on kertaalleen vahvistettu, kangas ohueksi hiutunut ja mallistaan venähtänyt.  Otin talteen taskut ja vyötärön nyörin, ainoat suunnilleen kunnossa olevat osat siis, ja muutoin pistin ihan oikeasti roskiin.


maanantai 28. marraskuuta 2016

Pehmeä salaisuuteni

Olen jemmari ja hamsteri ja innostun asioista helposti. Onnistun yleensä varsin nopeasti ja suurella innolla kasvattamaan kulloisenkin ykkösasiani ympärille mahtavan jemman - odotan kovasti aikaa, jolloin innostuisin jostain oikein pienestä, suloisesta ja vähän tilaa vievästä, se helpottaisi elämää kummasti.

Tämän syksyn ykkösinnostukseni ovat ehdottomasti olleet langat. Minulla on lankoja, tuota, ihan vaan muutama kerä... En laskenut niitä, koska en osannut päättää, miten niitä kuuluisi laskea, huomioidaanko vain vyötteelliset kerät ja kuinka pieni on keräksi laskettava nyssäkkä tahi nöttönen. Osan langoista olen ostanut, osan saanut, jotain vaihtanut.

Tässä se nyt sitten on, kuviksi koottuna minun pehmeä salaisuuteni, jonka määrää koetan pikkuhiljaa vähentää. Jokaisessa kuvassa on siis eri langat, vaikka samoja värejä niissä viliseekin. Nallea on paljon, Seiska veikkaa eniten, puuvillalankoja ison muovikassillisen verran, laatikollinen erilaisia sekoitelankoja,  on alpakkalankaa, on villaa ja ikeakassillinen mysteerilankoja, joista puuttuu vyöte ja joita en käsikopelolla osannut jakaa oikeisiin kasoihin.






Määrää en tosiaan ala edes arvaamaan, ei kilo, kaksi eikä viisi riitä, niitä on enemmän. Ehkä 20 on lähempänä totuutta ja sekin saattaa olla pahasti alakanttiin.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Tossuja

Äitini oli aikanaan saanut sisareltaan, kummitädiltäni, lahjaksi neulotut tossut. Ne olivat ihan uskomattoman nätit, kevyet ja pieneen tilaan menevät. Niitä on useampikin äidin jaloissa ihastellut, mutta vasta tänä syksynä ihastelu mitä ilmeisimmin tuli oikealta taholta, koska äitini halusi minun tekevän kahdet sellaiset itselleen lahjaksi annettavaksi. Tuo on kyllä ehdottoman varma epäonnistumisen avain ja motivaation kadotin, lahjaksi annettava tilaustyö.

Yritin etsiä ohjetta netistä, mutta sitä ei missään vaiheessa ole netissä julkaistu, joten turvauduin kummitädin apuun. Hän kaiveli varastoistaan alkuperäisen ohjeen, josta rakas puolisoni otti minulle kopiot. Varsinainen ohje ei todellakaan ole monimutkainen, mutta koska kuviovaiheessa on käytössä neljää eriväristä lankaa, menee sotkeutuvien lankojen selvittämiseen kosolti aikaa. Kuvio tossuun neulotaan siis lyhennetyin kerroksin ja valmiista tossusta ommellaan kantapää ja pohja kiinni.


Koska äitini halusi mahdollisimman samankaltaiset tossut kuin omansa, menin ohjeen mukaan ja ostin Sandes Garnin Sisua. Paha virhe, todella paha virhe. Lanka mokoma on minun makuuni aivan liian löysäkierteistä ja helposti lohkeavaa. Netistä kysellessä sain vinkkiä parista muusta langasta, jotka toimisivat todennäköisesti paremmin, mutta langat oli jo ostettu, joten niiden kanssa oli pakko elää. Kuvien oikean puoleinen tossu on lähinnä sitä äitini alkuperäistä väriä, langat on kuitenkin ajateltu niin, että neljä kerää riittää neljään erilaiseen tossupariin.


Kun vietin kotona äänettömiä sairaspäiviä, en jaksanut paljon kutoakaan, mutta kun joka päivä kuitenkin vähän. Tänään sitten otin vähän niin kuin urakkaa ja pistin puikot laulamaan, minkä tuloksena minulla on kaksi paria tossuja valmiina.
 

Toiset kaksi paria odottavat vielä kutojaansa ja lisäksi sain vihjeen, että sinisellekin parille olisi käyttöä.

torstai 24. marraskuuta 2016

Viimeistelyä

Olen edelleen räkäinen ja äänetön, joten en oikein osannut käyttää valveillaoloaikaani muuhun kuin valmistuneiden neuletöiden viimeistelemiseen. Aika monen muun neulojan tapaan inhoan päättelemistä ja viimeistelyä ja jätän sen aina viime tippaan. Nyt päätin kuitenkin, että teen sen ennen kuin aloitan mitään muuta uutta.

Aika monet kynnet ompelin tänään ja monta langanpäätä päättelin, vaikka monta olin päätellyt jo neuloessakin. Kiinnittelin pipoihin tupsut ja varmistelin, että hapsut ovat kunnolla kiinni.



Se, missä meinasi mennä ikä ja terveys, oli tuon paljetti pipon paljettien nyhtäminen päälipuolelle. Kyllä vain, nypin ne yksitellen pinsettejä ja sormia käyttäen, onneksi sentään jokunen oli jo neuloessa erehtynyt oikeallakin puolelle. Tämän paljettien siirron tein kahdesta syystä, ensiksi ihan käytännöllisyys, tarkoitukseni ei ole vuorittaa pipoa, joten nuo ottaisivat ikävästi hiuksiin kiinni ja toisekseen näkö, mitä sillä kiillolla ja kimalluksella sisälläpäin tekee, kyllä sen pitää pääli puolella olla.

No nyt ne on valmiina, onneksi, yhtään enempää en olis jaksanutkaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Edes jotain...

Niisto, yskäisy, köhinä ja äänettömyys ovat jälleen saapuneet kotiimme syksyisen flunssakauden myötä. Ääneni katosi kuin tuhka tuuleen ja kuumemittarikin osoitti taas kerran tarpeellisuutensa, mikä tarkoitti kaikenkaikkiaan sitä, että työpäivän sijaan koti ja peti kutsuivat. Koska en millään pystynyt makaamaan koko päivää, ajattelin tehdä edes jotain, kuten otsikko antaa ymmärtää.

Kävin läpi pari laatikollista alusvaatteita vain todetakseni, että uusille ei todellakaan ole tarvetta. Löysin laatikoista tusinan rintaliivejä, joista minulla ei ollut mitään hajua, mutta jotka sopivat päälle. Alushousulaatikossa yllätykset eivät olleet yhtä positiivisia, sillä löysin useamman parin, joista kuminauhat olivat kuoleentuneet. Tiedän, normikansalainen olisi heittänyt nuo sujuvasti roskiin, mutta nuukailijalle se ei sovi. Tällaisia tilanteita varten olen säästänyt kuminauhoja housuista, jotka ovat kuluneet muutoin loppuun. Koska kuminauhan ratkomiseen ja uuden neulomiseen ei tarvita ääntä, kasasin itselleni viisi-kuusi paria uusia käyttöpöksyjä.

Kun kerran olin ottanut ompelukoneen esiin, kaivoin varastoista esiin myös ne syyskuussa pätkimäni pitkät sukat, jotka olivat odottaneet resoreja, jotta niitä voisi käyttää. Resorien sijaan otin kaapistani 5 paria sellaisia sukkia, joiden terät olivat puhkikuluneet, mutta varret ehjät, ja pätkin sukat sopiviksi uusiokäyttöön; terät roskiin, varret käyttöön. Olisin tarvinnut saumuria varsien kiinnittämiseen, mutta koska sitä ei ollut, niin sai ompelukoneella ommeltu kaksinkertainen sik-sak-ommel kelvata. Illalla parsin vielä sukkissa olleet reiät, jotta ne olisivat ehjät käyttöön. Sain siis kuusi paria uusia talvikäyttöön sopivia ohuita villaisia sukkia vihdoinkin valmiiksi.

Samasta jemmasta sukkien kanssa löytyi myös vanhat alushousut, joita olen säästänyt luontevan mallinsa takia kaavoiksi. Tai siis minun on pitänyt piirtää niistä kaavat. Tänään sain senkin aikaiseksi ja leikkasin samalla yhdet testihousut. Niiden kokoamiseen tarvitsen saumurin ja vasta sitten tiedän, onnistuiko kaavapiirrokseni lainkaan. Epäonnistumisen riski kun on olemassa, kun alkuperäinen mallikappale on vanha, kulunut ja osin rikki.

Terveenä olisin toki voinut saada valmiiksi enemmänkin, mutta olen kovin onnellinen, että jaksoin tehdä edes nuo pari puuhaa valmiiksi.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Broken seed eli räjähtävä helmineule

Olen taas kerran ajastani jäljessä, sillä tämä malli taisi olla muotia pari kolme vuotta sitten. No, minä en neulonut silloin koska käteni oli paketissa, joten tällainen villitys meni ihan ohi.

Kokeilin siis broken seediä eli räjähtävää helmineuletta. Tähän yksinkertaiseen malliin tarvitaan kaksi eri väristä lankaa, voivat olla siis raitalankoja, pätkävärjättyjä tai mitä tahansa muita, kunhan ovat eri värisiä, jotta kuvio pääsee hyvin esille. Mallikerta koostuu kahdesta kerroksesta, joista ensimmäinen on normaalia yksi oikein, yksi nurin helmineuletta ja toinen kerros neulotaan pelkillä oikeilla silmukoilla. Kuten normaalissakin helmineuleessa, vaihtuvat oikeiden ja nurjien silmukoiden kohdat kerroksittain siis nurjan päälle oikea ja oiken päälle nurja. Näistä vaihteluista syntyy neuleen pintakuvio.

Minulla oli neuleessa toisena yksivärinen vihreä kasvivärjätty villalanka ja toisena seiska veikan raitalanka, jossa oli kahta vihreää, keltaista ja kahta violettia. Koska raitalangan vaaleampi vihreä oli hyvin lähellä pohjaväriä, kuvista näkyy myös se, miksi neuleessa pitää olla kaksi lankaa, joiden värit erottuvat toisistaan. Neule kun ei näytä juuri miltään yksivärisenä.


Kuvista myös huomaa sen, että nämä sukat eivät ole aivan identtiset. Testasin näet ensimmäiseen, kumpi väri toimisi paremmin kummassakin roolissa ja päädyin lopulta siihen, että raidallisella langalla kudotaan pelkkää oikeaa ja pohjavärillä helmineuletta. Tietenkin unohdin testikerrokseni aloittaessani toista sukkaa ja huomasin mokani vasta kantapään tehtyäni. Päätin olla laiska ja jättää purkamatta. Vetoan käsityön leimaan ja siihen, että useimmissa sukkapareissa on joku virhe. Näkyyhän tuo ero, mutta ei nyt kuitenkaan ihan mahdottomasti.



Työn alla on myös toinen samalla tekniikalla toteutettu pari. Langatkin ovat melkein samat. Raidallinen seiska veikka on samaa kuin ylemmissäkin sukissa, pohjavärinä ensin jämät tuosta vihreästä, jolla tein ensimmäiset sukat, sitten keltainen kerä samaa sarjaa ja lopuksi vielä toista vihreää, koska keltainen lanka loppui kesken. Kuvittelin sen riittävän, mutta ei riittänyt, onneksi sentään ymmärsin puolittaa langan, jotta en joutunut purkamaan .


Molemmat sukat ovat menossa joululahjoiksi, toivottavasti saajat eivät saa kauhureaktiota retrovärioksennuksesta.