perjantai 12. helmikuuta 2016

Diagnoosia kerrakseen

Eilisen päivän aikana tuli ensiksi märkää rättiä toiselle poskelle ja sitten vähän ajan päästä joku vetäisi vielä vähän lujempaa toiselle poskelle. Ensinnäkin isäni sai kutsun sairaalaan ensin haastatteluun ja sitten muutaman päivän päästä itse operaatioon. Eihän tuo vielä mitään, mutta sitten tuli se tieto, miksi. Lääkärit olivat systemaattisesti kierrelleet asiaa toteamalla, että virtsarakossa on jotain ylimääräistä ja sitä pitää selvittää... No, lopulta löytyi se yksi, joka uskalsi sanoa suoraan: siellä on kukkakaalimainen tuumori, joka on todennäköisesti maligni. Sama suomeksi tarkoittaa siis virtsarakon syöpää. Nyt emme voi kuin toivoa, että kyseinen kasvain olisi pinnallinen eikä mennyt virtsarakon seinämän läpi. Pari viikkoa meidän on pakko odottaa, sillä operaatio on 26. päivä.

Samana päivänä sitten soitteli lääkäri treffeistäni Elvin kanssa. Tuomio oli selvä. Minulla on vaikea-asteinen uniapnea. Se toki selittää monta asiaa, esimerkiksi jatkuvan väsymykseni. Olen kuvitellut, että se liittyisi jotenkin kilpirauhasen vajaatoimintaan, joka minulla on niin lievä asteisena, ettei siihen saa lääkkeitä tai muutakaan hoitoa. No, tuohon uniapneaan on nyt sitten tulossa hoitoa, jota en välttämättä haluaisi - joudun nimittäin ottamaan ylipainelaitteen puhisemaan sängyn viereen. Muuta mahdollista hoitoa ei ole. Tai on toinen, joka ei ole sen helpompi nimittäin laihduttaminen.

Tuota painonpudotusta on nyt sitten pakko tehdä. Ja kun kyseessä on pakko, se on tietenkin hankalampaa kuin niin sanotusti vapaaehtoisesti tehtävä. Tosin mikä on sen parempi kannustin kuin oma terveys.

Ei kommentteja: