lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kierrätyskeskuskateus

On sanottu, että kateus on yksi suomalaisten perusominaisuuksista. On pakko myöntää, että se vaivaa ainakin minua joskus enemmän joskus vähemmän, tällä hetkellä enemmän kuin paljon. Olen joskus saattanut mainitakin, että asuinkaupunkini kierrätyskeskus on jotain niin surkeaa, ettei sitä oikein sanotuksi saa. Työkaverini väittää, että on saanut sieltä hyvää ja innostunutta palvelua, minä en kyllä ole kohdannut kuin murinaa, ärinää ja huonoa palvelua, vaikka olen varovaisesti ja ystävällisesti  koettanut siellä asioida ja olen sentään käynyt siellä melkoisen usein - viime aikoina yhä harvemmin juuri siitä syystä, ettei sieltä saa kuin huonoa palvelua.  Siellä on samat tavarat tungettuna olemattoman pieneen myymälään ja hinnoiteltuna sellaisin hinnoin, ettei juuri tee mieli edes mitään katsella. Näiden kymmenen vuoden aikana olen tehnyt sieltä tasan kolme löytöä.

Netin ihmeellisestä maailmasta olen saanut lukea, millaisia löytöjä muiden kaupunkien kierrätyskeskuksissa tekee. Samasta lähteestä olen ammentanut tiedon, että noissa muissa kierrätyskeskuksissa on myös ilmaiskorit, joissa on tarjolla kaikenlaista tavaraa alkaen nahkatakeista ja päätyen käyttökelpoisiin kenkiin, lisäksi kierrätyskeskusten hinnoittelu on luokkaa "järkevä". En siis yhtään ihmettele, että ihmiset mielellään asioivat noissa paikoissa ja tavara kiertää, jos vielä sattuu niin, että myös palvelu on ystävällistä, niin mikäs sen parempaa.

Näistä kierrätyskeskuksista olen suunnattoman kateellinen, minä niin haluaisin sellaisen tähän kaupunkiin, sellaisen kunnollisen, johon voisi vielä kaikenlaista tavaraa, ja josta myös saisi joko ostaa järkevällä hinnalla tai ottaa ilmaiseksi yhtä ja toista materiaalia, joka soveltuisi omaan käyttöön. Tajuanhan minä sen, että niissä kaikkein suurimmissa kaupungeissa on enemmän väkeä ja siis enemmän niitä, jotka myös toisivat tavaraa, mutta se ei ole ratkaiseva asia, koska huomattavasti pienemmässä naapurikaupungissa on paljon toimivampi kierrätyskeskus.

Kierrätysmateriaalilla, mielellään ilmaisella kierrätysmateriaalilla, kun voi harjoitella kaikkea sellaista, mihin ei halua käyttää kalliita materiaaleja, kun ei voi olla varma asian onnistumisesta. En edes ala luetella, miten monta ideaa minulla olisi, mihin tarvitsisin yhtä ja toista kokeilumateriaaleja. En usko asioiden tilan kovin äkkiä muuttuvan tässä kaupungissa, joten tyydyn vihertämään kateudesta kirkkaanvihreänä ja toivomaan, että asioihin tulisi jossain vaiheessa edes joku muutos (siis muukin kuin se, että allekirjoittanut vaihtaa kaupunkia).

Ei kommentteja: