Muistojeni kuosit

Tyypillisenä jemmaajana minulla on taipumus kiintyä tavaroihin, joten ei liene ihme, että minulla on myös kasa rakkaita kuoseja tai kankaita. Ensimmäisen kuvan paidan sain noin kymmenkesäisenä, en pitänyt siitä erityisesti, mistä syystä se on olemassa edelleen. Nyttemmin paita huvittaa minua, koska näen siinä itseni. Ei tainnut paidan ostaja silloin tietää, että sen saaja pari vuosikymmentä myöhemmin viettäisi kokonaisen kuukauden tuolla saarella. Enkä usko, että ensimmäinen vierailu jäi viimeiseksi.

Rakastan retrokuoseja, joten tämä Tampellan Purje toimikoon esimerkkinä niistä.

Punaista raitaa, se taitaa olla yksi tavaramerkeistäni. Ainakin Herra Kirjoitus jaksaa ihmetellä sitä, miten monta erilaista punaraitaista paitaa yksi ihminen voi omistaa.

Tummansininen planeettakuosinen kangas on peräisin mekosta, joka toimi ensin äitini vappumekkona joskus 60-luvulla ja sitten myöhemmin minun yöpaitanani. Se oli niin rakas, että riitä ei jäänyt juuri mitään jäljelle - ei edes yhtä kokonaista kuviota josta olisi saanut kunnollisen kuvan.

Tämäkin on äitini mekko, joka jäätyään pieneksi muotoutui aikanaan tyynyliinoiksi. Käyttötapa kuvaa hyvin meidän jemmaaja perheemme tapaa kierrättää kankaat toiseen ja kolmanteen käyttötarkoitukseen. Yllättäen sekin on puna-valkoinen.

Teneriffan matkalta hankitun laukun kimaltava kuosi mielyttää harakan silmiäni kummasti.

Tämä kuosi on ikänsä puolesta vintagea, mutta jokin noissa raidoissa ja ruuduissa viehättää vain edelleen.