perjantai 27. toukokuuta 2016

Puhku tuli taloon

Meille on muuttanut uusi pysyväisasukas, joka on heti kättelyssä saanut nimen Puhku. Nimi on johdannainen sen päästelemistä äänistä. Tarkemmin määriteltynä Puhku on ylipaine- eli CPAP-laite, jonka sain hoidoksi vaikeaan uniapneaani.

Myönnetään, että olen odottanut Puhkun tuloa kuin kuuta nousevaa, niin kuin olen muutamaan kertaan täälläkin maininnut. Ja kyllä, allekirjoitan täysin sen mitä olen aikaisemmin aiheesta lukenut ja kuullut - olen saanut elämäni takaisin. Olen nukkunut Puhkun kanssa nyt kolme yötä ja joka aamu herään virkeämpänä kuin edellisenä aamuna. Kun mietin aikaa taakse päin, niin en edes muista aikaa, jolloin olisin herännyt ilman tukkoisuuden tunnetta, yskää, väsymystä, painostavaa oloa, päänsärkyä ja ärtymystä. Parin viime kuukauden ajan olen työpäivän jälkeen ja iltaisin ollut kuin kuraan kuollut kuttu, enkä ole saanut aikaiseksi kuin aivan sen pakollisen - ja siitäkin yleensä vain minimin. Kun ei vain yksinkertaisesti ole jaksanut. Kun olisi pitänyt oppia uutta, tuntuu, ettei mikään ole mennyt perille, kun pää ei vain toimi. Tätä samaa valitusvirttä voisi jatkaa vaikka miten paljon, mutta ehkä on parempi vain siirtää se tuonne menneisyyden muistoihin, sillä onneksi nyt on Puhku.

Nimestään huolimatta Puhku on hiljainen kaveri, eikä pidä oikeastaan minkäänlaista ääntä, mikä tietenkin sopii paremmin kuin hyvin Herra Kirjoitukselle, joka yhteisessä sängyssä joutuisi myös kuuntelemaan Puhkun ääntelyt. Puhku on äänekäs vain silloin, kun maski ei ole kasvoillani hyvin ja falskaa - ja sen olisi tarkoitus toimia hälyytyksenä Herra Kirjoitukselle iskeä minua kyynärpäällä kylkeen, jotta tarkistaisin maskin. Ainoa miinus Puhkussa on sen poistoilmavirta, joka sopivassa selkäasennossa osuu ikävästi Herra Kirjoitusta korvaan tai niskaan, mutta silloinkin kehotus kyljen kääntämiseen korjaa asian (siis minä muutan asentoa ja ilmavirta kääntyy pois rakkaan puolisoni niskasta).


Puhku itsessään on yksinkertaisen tyylikäs, koostuen pienestä "keskusyksiköstä", letkusta ja maskista. Puhkussa on virtakytkin, koti-painike ja hopeanvärinen pyöritettävä säätönamiska. Sekä tietenkin näyttö, johon tulee valot ja tarvittavat tiedot. Puhku on kuitenkin myös äärimmäisen kohtelias, se ei polta näytön valoja kuin muutaman sekunnin kerrallaan, joten se ei häiritse myöskään öiseen aikaan. Vaikka Puhkussa on säätönamiska, se on kuitenkin täysautomaattinen, säätelee puhaltamansa ilmavirran voimakkuutta automaattisesti, kertoo sammutettaessa kauanko laite on ollut päällä ja onko maski ollut kasvoilla oikein.


Puhkun saa näppärästi pakattua sen omaan laukkuun, johon mahtuu kaikki tarvittava mukaan. Puhkun laukkuineen saa myös viedä lentokoneeseen käsimatkatavaroissa ilman, että sitä lasketaan käsimatkatavaraksi. Puhkulla on myös oma tullitodistus siitä, että se saa matkustaa kaikkialla missä omistajansakin.

Valitettava tosiasia on, että minun ja Puhkun tuleva taival on täsmälleen yhtä pitkä kuin minun elämänkaareni, sillä uniapneaan ei ole parantavaa hoitoa - ainoa tämän hetken tietämyksen mukainen hoito on elää tiiviisti yhdessä Puhkun kanssa. Suositeltu minimiaika maskin käytölle on 4-5 tuntia yössä, mutta aina parempi, jos sitä käyttää aina kun nukkuu. Niinpä minullakin on ollut maski naamalla koko sen 8 tuntia, mitä nukkumiseen olen yössä käyttänyt - ja kuten todettu ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen minulla on tunne, että olen ihan oikeasti nukkunut ja levännyt - siitä kiitos Puhkulle.

Ei kommentteja: