Ostamisen onnen hetki...

...ihan vaan, koska mä voin.


Olen tässä painonpudotusprojektin edetessä siirtynyt katselemaan kriittisesti myös ostokäyttäytymistäni monestakin näkökulmasta. Yksi syy tähän on se, että ylipaino on usein jonkin riippuvuuden aiheuttamaa. Toiset ihmiset vain tavallista helpommin koukuttuvat johonkin, olkoon se sitten alkoholi, tupakka, herkut, liikunta, ostaminen tai mikä vaan. Näiden ihmisten riippuvuusketju saattaa mennä niin, että ensin on alkoholiriippuvuus, ja kun alkoholin käytön lopettaa ja raitistuu, tilalle tulee tupakka. Kun tupakasta vierottuu, saattaa tilalle tulla syöminen ja kun syöminen loppuu ylipainoon, laihduttamiseen ja liikuntaan, on liikunta se riippuvuutta aiheuttava aina siihen asti, kunnes kroppa ei enää kestä ja sitten kierroksen voikin aloittaa taas alusta taikka siirtää sen riippuvuutensa ostamiseen ja haalimiseen.


Ehkä siksi, että pelkään riippuvuutta, varon noita muka pahimpia koukkuja eli tupakkaa ja viinaa liki äärimmäisyyteen asti, lasillinen siideriä kahtena peräkkäisenä päivänä on jo minusta liikaa. Joten en tosiaan kuulu niihin ihmisiin, jotka istuvat kesäillan toisensa jälkeen terassilla sidukkaa lipitellen. Herkkukoukusta ei tässä yhteydessä edes tarvi puhua, siinä roikun ja vahvasti - ilmeisesti aivoni ovat kehittäneet täydellisen sokeririippuvuuden, koska 7 viikon sokeripaaston jälkeenkin himoitsen jäätelöä ja irtokarkkeja välillä niin, että melkein fyysisesti sattuu. Tiedän, etten pysty koko elämääni olemaan ilman niitä, eikä se ole tarkoituskaan - herkuttelu on sallittua, kunhan muistaa rajansa.


Ne rajat olisi tosiaan hyvä muistaa myös ostamisessa. Viimeisin tajuntaa rysäyttävä isku tuli tuossa muutama päivä sitten, kun siivosin meikkilaatikoitani. Siellä oli lukuisia huulipunia ja pari meikkipussia läpikäytyäni siirsin niistä suosiolla 10 täysikokoista ruusutehtaalle - siis 10 huulipunaa, joita oli tuskin lainkaan käytetty ja kaikki nyt roskiskamaa. Tilanteen karuutta kuvaa myös se, että niitä huulipunia jäi varastoon vielä useampi kymmenen. Vaikka käytänkin joka päivä huulipunaa, en silti usko, että ehdin käyttää niitä ennen kuin niistä osa on jälleen pilalla. Kysyin itseltäni, miksi ihmeessä olen ostanut tällaisen määrän huulipunia, mikä järki tai paremminkin sen puute on saanut minut toimimaan näin.


Myönnän, että minun on ollut aina vaikeaa ostaa vain yksi juttu, kun innostun jostain, niin tulen saman tien hankkineeksi monta samaa tai samantyylistä tai samankaltaista juttua (ihan vain siksi, että voin...). Montako esimerkkiä pitää mainita? Otetaan esimerkiksi kynsikoristeet, joita meillä oli jossain vaiheessa varmaan sataa erilaista, eikä siinä ollut edes laskettuna erikseen kaikkia niitä kynsilakkavärejä, mitä oli. Toinen hyvä esimerkki ballerinakengät, sinä kesänä, kun haksahdin niihin, meille muutti kolmet erilaiset mustat, kahdet ruskeat, violetit, kultaiset, hopeiset, pronssiset, neljät erilaiset punaiset ja kelta-vihreät kengät. Ja nuo ovat ne, jotka ulkomuistista muistan eli totuus saattaa olla, että niitä kertyi enemmän kuin tuo 14 paria. Tokihan ne olivat suhteellisen edullisia kirppislöytöjä, mutta kun sitä peilaa siihen, että olen käyttänyt noista ehkä joka toista paria ja loput ovat vain olleet kaapissa. Onko siinä mitään järkeä?


Samoin noiden huulipunien massiivinen invaasio on selkeästi jäljitettävissä siihen aikaan, kun valmistumisesta oli kulunut pari vuotta, työpaikka oli suhteellisen vakaa ja palkka säännöllinen, asuntolainakin saattoi olla, mutta sen maksaminen ei tuottanut suuria ongelmia, joten rahaa jäi kaikkeen ylimääräiseen. Samaan aikaan huuto.net oli uudehko ja edullinen ostopaikka, jossa esimerkiksi Oriflamen konsultit kauppasivat malliston vaihtuessa testerinsä. Joten ostaminen oli helppoa ja nopeaa, ja mikä parasta, sieltä sai isoja määriä erilaisia vaihtoehtoja edullisesti. Ostin ihan vain siksi, että mä voin... Minulla oli löysää rahaa, jonka saatoin käyttää kaikkeen kivaan. Jokainen saapuva paketti toi ensin sen jonkinlaisen onnenhetken ja sitten vähän myöhemmin pettymyksen, kun kaikki tuotteet eivät olleetkaan juuri sellaisia kuin olin ajatellut. Nämä lähtivät sitten yleensä kiertoon samaan osoitteeseen, eli huuto.nettiin, kuin mistä olivat tulleetkin. Sen sijaan rajatapaukset "ehkä sitä vois käyttää", "saattaahan se sopia" jne. jäivät kaappeihin ja kamaa kertyi.


Nyttemmin olen hamstrannut lähinnä lautapelejä ja lankoja ja niiden kanssa olen huomannut sen, miten lyhyeksi se "ostamisen onnen hetki" jääkään. Tämä on alkanut toistua yhä useammin eli tavaroiden saapuessa riennän suurella kiireellä hakemaan pakettia ja avaan sen. Pengon tavaroita hetken kuin lapsi jouluaattona, lasken pelien komponentit, silittelen lankakeriä ja fiilistelen, miksi ne haluavat muuttua. Tuo hetki kestää vain vähän aikaa ja sitten pakkaan tavarat pois, pelit kaappiin ja langat omiin laatikoihinsa - kymmenessä minuutissa ostoksen huuma on mennyt ohi, eikä mistään onnen fiiliksestä ole tietoakaan, joten sitten voikin mennä taas ostamaan uutta. Sen uuden tavaran kanssa näytellään tämä sama kuvio uudelleen, pienen hetken huuma "ostamisen ja omistamisen onnen hetki" ja sitten taas plääh- ei mitään.


Tuosta "ostamisen onnen hetken" hakemisesta haluan päästä eroon. Kun ostan tavaran, haluan sen tuovan minulle nautintoa pidemmäksikin aikaa kuin vain hetkeksi. Haluan myös päästä eroon siitä jemmaajan pahasta tavasta, että uusi tavara siirretään kaappiin odottamaan käyttöä ja käytetään niitä vanhoja, ei niin kivoja ensin. Siinä vaiheessa, kun tulisi sen "uuden" tavaran vuoro, on se jo auttamattomasti out-of-season. Otan siis tavoitteekseni tietoisen pyrkimyksen kohti ostamisen vähentämistä, "shoppailen" omissa kaapeissani, koska olen varma, että sieltä paljastuu paljon sellaisia yllätyksiä, joiden olemassa oloa en edes muista. Jos jotain hankin, en jätä sitä kaappiin hautumaan, vaan otan sen käyttöön heti, sillä tätä hetkeä varten se on hankittu. En osta kymmentä samanlaista tavaraa, vain koska se on kiva ja "koska mä voin", ostan sen yhden ja kun olen todellakin käyttänyt sitä enemmän kuin kerran, voin harkita toisen hankkimista, mutta monet samantyyliset hankinnat ovat ehdottoman kiellettyjä.