keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Edes jotain...

Niisto, yskäisy, köhinä ja äänettömyys ovat jälleen saapuneet kotiimme syksyisen flunssakauden myötä. Ääneni katosi kuin tuhka tuuleen ja kuumemittarikin osoitti taas kerran tarpeellisuutensa, mikä tarkoitti kaikenkaikkiaan sitä, että työpäivän sijaan koti ja peti kutsuivat. Koska en millään pystynyt makaamaan koko päivää, ajattelin tehdä edes jotain, kuten otsikko antaa ymmärtää.

Kävin läpi pari laatikollista alusvaatteita vain todetakseni, että uusille ei todellakaan ole tarvetta. Löysin laatikoista tusinan rintaliivejä, joista minulla ei ollut mitään hajua, mutta jotka sopivat päälle. Alushousulaatikossa yllätykset eivät olleet yhtä positiivisia, sillä löysin useamman parin, joista kuminauhat olivat kuoleentuneet. Tiedän, normikansalainen olisi heittänyt nuo sujuvasti roskiin, mutta nuukailijalle se ei sovi. Tällaisia tilanteita varten olen säästänyt kuminauhoja housuista, jotka ovat kuluneet muutoin loppuun. Koska kuminauhan ratkomiseen ja uuden neulomiseen ei tarvita ääntä, kasasin itselleni viisi-kuusi paria uusia käyttöpöksyjä.

Kun kerran olin ottanut ompelukoneen esiin, kaivoin varastoista esiin myös ne syyskuussa pätkimäni pitkät sukat, jotka olivat odottaneet resoreja, jotta niitä voisi käyttää. Resorien sijaan otin kaapistani 5 paria sellaisia sukkia, joiden terät olivat puhkikuluneet, mutta varret ehjät, ja pätkin sukat sopiviksi uusiokäyttöön; terät roskiin, varret käyttöön. Olisin tarvinnut saumuria varsien kiinnittämiseen, mutta koska sitä ei ollut, niin sai ompelukoneella ommeltu kaksinkertainen sik-sak-ommel kelvata. Illalla parsin vielä sukkissa olleet reiät, jotta ne olisivat ehjät käyttöön. Sain siis kuusi paria uusia talvikäyttöön sopivia ohuita villaisia sukkia vihdoinkin valmiiksi.

Samasta jemmasta sukkien kanssa löytyi myös vanhat alushousut, joita olen säästänyt luontevan mallinsa takia kaavoiksi. Tai siis minun on pitänyt piirtää niistä kaavat. Tänään sain senkin aikaiseksi ja leikkasin samalla yhdet testihousut. Niiden kokoamiseen tarvitsen saumurin ja vasta sitten tiedän, onnistuiko kaavapiirrokseni lainkaan. Epäonnistumisen riski kun on olemassa, kun alkuperäinen mallikappale on vanha, kulunut ja osin rikki.

Terveenä olisin toki voinut saada valmiiksi enemmänkin, mutta olen kovin onnellinen, että jaksoin tehdä edes nuo pari puuhaa valmiiksi.

Ei kommentteja: