tiistai 15. marraskuuta 2016

Oman vaatekaapin onnela

Laihtuminen on tuonut omaan vaatekaappiin ihan uudenlaisen tyytyväisyyden tunteen, koska vaatteet mahtuvat päälle. Aikaisemmin kaapista otettiin käyttöön se, mikä vähiten kiristi ja vähiten pahalta näytti ja naamioitiin se suurimman mahdollisen jakun tai vastaavan alle, jota käytettiin vetoketju auki, jotta se ei näyttänyt nakinkuorelta berliininmakkaran yllä - ja siitä huolimatta olo oli surkea, kun kiristi ja puristi.

Nyt ei tosiaan kiristä eikä purista, ei ainakaan kaikki, kun kommentit ovat alkaneet olla siihen suuntaan, että voisi sitä vähän pienempiäkin vaatteita käyttää. Kuten olen moneen kertaan sanonut, inhoan syvästi vaatekaupoille lähtemistä, joten päätin kaivella vähän oman vaatekaapin antia, siellä kun niitä vuosikymmenien kerrostumia on enemmän ja vähemmän.

Sovitin tänään viidet farkut, jotka valitsin siitä korista, mihin käteni on viime aikoina harvemmin eksynyt. Ne kun ovat olleet niitä aivan liian pieniä. Päällimmäiset ovat kyllä olleet tiuhaan käytössä, ne kun ovat Brasiliasta tuodut lempifarkkuni, jotka nyt alkavat olla loppuun käytetyt. Sovitin ne ja niiden kanssa samassa pinossa olleet neljät muut farkut. Lempifarkkuni ovat aivan liian isot, mutta koska rakastan niitä, käytän niitä vyön kanssa edelleen. Käytössä pysyvät varmaan niin kauan kuin pysyvät päälläkin, haaroista olen ne jo pariin kertaan paikannut, mutta toivoakseni löystyminen siirtää suurimman kulutuksen jonnekin muualle ja ne kestävät vielä tovin käytössä.

Sitten ne neljät muut, joista kaksi paria oli sellaisia, etten edes muista, milloin ja mistä olen ne ostanut. Ne farkut, joista oli muisti- ja blogijälki, olivat Lidlin jeggingsit (ostettu joulukuusa 2013 ja päätyivät nyt ensimmäistä kertaa käyttöön) ja kirppikseltä ostamani farkut, jotka ostin edellisen lahdutuskuurin aikaan tilanteessa, jossa vaatteet tippuivat päältä. Lähdimme Herra Kirjoituksen kanssa kaupungille ja kyllästyttyäni siihen, että jouduin alituiseen nostelemaan housujani, ostin kirppikseltä farkut, jotka jätin suoraan jalkaani (ja tämä tapahtui siis elokuussa 2011 - olisin voinut vaikka vannoa, että se oli 2013 tai 2014, mutta blogi on lahjomaton paljastaessaan sinne raportoituja totuuksia). Nämä kahdet olivat siis juuri sopivat, ja koska tiukkuutta on vaadittu, kiskaisin päälleni nuo jeggingsit lähtiessäni asioille. Toisista kahdesta parista, ensimmäiset sopivat päälle kuin hansikas ja toiset olivat vielä liian tiukat, mistä voin päätellä niiden hankinta-ajankohdaksi noin vuoden 2010 tai 2011. Nämä viimeiset siis jätän kaappiin odottamaan tulevaisuutta, toivoakseni ovat keväällä sopivat, kolme muuta paria otan/pidän käytössä ja vältän näin vaatekaupoille joutumisen.

Myös case talvikenkä ratksei ihan omien kaappien penkomisella. Käyskentelin marraskuun alkuun asti keväällä ostamillani Pomarin avoikkailla, mutta pakkasten tultua ne osoittautuivat liian kevyiksi. Kaappien kaivelu paljasti esiin Haltin hikerit, jotka otin käyttöön. Jos olisin ulottanut kaivaukset pidemmälle, kaapista olisi varmaan löytynyt myös ihan perusnilkkurit. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä useammatkin, koska mielikuvani ja blogin selaus paljastavat minun sellaisiakin jossain vaiheessa hankkineen.

Ei kommentteja: