maanantai 28. marraskuuta 2016

Pehmeä salaisuuteni

Olen jemmari ja hamsteri ja innostun asioista helposti. Onnistun yleensä varsin nopeasti ja suurella innolla kasvattamaan kulloisenkin ykkösasiani ympärille mahtavan jemman - odotan kovasti aikaa, jolloin innostuisin jostain oikein pienestä, suloisesta ja vähän tilaa vievästä, se helpottaisi elämää kummasti.

Tämän syksyn ykkösinnostukseni ovat ehdottomasti olleet langat. Minulla on lankoja, tuota, ihan vaan muutama kerä... En laskenut niitä, koska en osannut päättää, miten niitä kuuluisi laskea, huomioidaanko vain vyötteelliset kerät ja kuinka pieni on keräksi laskettava nyssäkkä tahi nöttönen. Osan langoista olen ostanut, osan saanut, jotain vaihtanut.

Tässä se nyt sitten on, kuviksi koottuna minun pehmeä salaisuuteni, jonka määrää koetan pikkuhiljaa vähentää. Jokaisessa kuvassa on siis eri langat, vaikka samoja värejä niissä viliseekin. Nallea on paljon, Seiska veikkaa eniten, puuvillalankoja ison muovikassillisen verran, laatikollinen erilaisia sekoitelankoja,  on alpakkalankaa, on villaa ja ikeakassillinen mysteerilankoja, joista puuttuu vyöte ja joita en käsikopelolla osannut jakaa oikeisiin kasoihin.






Määrää en tosiaan ala edes arvaamaan, ei kilo, kaksi eikä viisi riitä, niitä on enemmän. Ehkä 20 on lähempänä totuutta ja sekin saattaa olla pahasti alakanttiin.

Ei kommentteja: