tiistai 21. marraskuuta 2017

Miten estän shoppailun

Se alkoi tyhjästä suojaruukusta, jossa joskus oli ollut kaktus. Kaktus oli kuollut ja tyhjä ruukku jäänyt ikkunalle odottamaan täyttöä. Kun tein siivousta ja putsasin ja puleerasin kyseistä ruukkua, niin samalla mieleeni hiipi ajatus, että haluan ostaa siihen kaktuksen. Eipä aikaakaan, kun huomasin toisenkin kaktuksen olevan huonossa hapessa ja tarvitsevan korvaajan tilalleen. Muutamassa minuutissa olin kehittänyt itselleni ostoslistan, jonka mitta oli 15 senttiä pienellä fontilla kirjoitettuna.
Välttämätöntä listalla ei ollut mitään, tarpeellista pari asiaa mukaan lukien tuo kaktus, joka ajatusprosessin käynnisti ja muut olivat silkaa "mutkun se olis niin kiva" osastoa.


Vedin syvään henkeä, jätin kaikki ostamatta ja pistin listan roskiin.


Mietin hetken, onko mitään keinoa, millä hillitä noita tavaran himoja, sillä niitä vaan tulee, halusi tai ei. Keksin kaksi keinoa, joita yritän jatkossa toteuttaa. Ensimmäinen on lista todella tarvittavista tavaroista ja ehkä sille voi jonkun "ihan kivankin" laittaa, mutta ei koko kauppaa ja kaikkia mielitekoja. Listalla oleville tavaroille voisi vielä määritellä tietyt rajat esimerkiksi mustat saappaat, nahkaa, korkea korko ja kaikkien kriteerien tulee täyttyä ennen kuin kyseisen tavaran voi ostaa. Toinen asia, mitä aion koettaa ostohimojen hillitsemiseen on siivoaminen, kyllä tavallisen tylsästi siivoaminen, täsmällisesti kaappien ja laatikoiden siivoaminen. Aina kun tulee mieliteko ostaa jotain, vaikkapa uudet kengät tai huulipuna, niin siinä vaiheessa voi mennä hetkeksi siivoamaan kenkäkaappia ja kosmetiikkaboxia. Siivoamisen voi lopettaa, kun ostohalua menee ohi. Kokeilin myös tuota kaktuslistan suhteen ja totesin, että se toimi yllättävän hyvin. Siivoaminen kun avasi silmät taas huomaamaan sitä, että sitä tavaraa on ja sitä himoittuakin tavaraa ihan tarpeeksi.

ideoita en osta - listalle

* kankaat
* langat
* askartelutarvikkeet
* kynsilakat
* huulimeikit
* silmämeikit
* muut meikit
* hiushärpäkkeet (pannat, lenksut, pinnit jne)
* suihkugeelit ja shampoot
* muu vartalokosmetiikka
* astianpesuaine
* pyykinpesuaine
* kodin puhdistusaineet
* alusvaatteet
* t-paidat
* sukat
* kengät
* housut
* paidat
* päällysvaatteet
* asusteet
* lautapelit
* kirjat
* lehdet
* laukut
* elektroniikka
* CD ja DVD-levyt
* kukkaset ja viherkasvit
* kynttilät
* lautasliinat
* kellot
* korut

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Punaisten ruusujen viikonloppu

Nyt kun "ruusutehdas" on avattu, niin seuraavaksi kokeilin punaisia.




Kuvissa ero punaisten ja oranssien välillä on huomattava, luonnossa pienempi. Antijouluihmisen jouluun varustautuminen on alkanut, aion antaa näitä muiden joulukukkien sijaan lahjoina.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Unelmaminälle shoppailemassa

Sorruin shoppailemaan kaiken ostamattomuuteni keskellä, Herra Kirjoitus ja Ievuskainen yllyttivät ja minä lankesin tekemään ostoksia unelmaminälleni.

Unelmaminäni on täydellinen päiväperhonen: kurvikas parikymmipiseltä näyttävä (todellisesta iästä viis) nainen, joka kulkee korot kopsuen ja helmat heiluen etelän rantabulevardeilla, poimii simpukoita valkoisella hiekkaranalla helmat hulmuten ja kahlaa turkoosissa vedessä sandaletteja toisella olkapäällä roikottaen lämpimän pasaatitullen pöyhiessä punaisia kiharoita. Todellinen minäni taasen muistuttaa enemmän yöperhosta pyöreän pullea, karvainen, harmaa ja lähes näkymätön otus, joka kiiruhtaa paikasta toiseen kovalla tohinalla ja touhulla (ja antaa välillä valon= päivän houkutusten sokaista itsensä).

Siinä missä unelmaminälläni on korkeakorkoiset kengät ja leveät helmat, uhkeat kurvit ja pörheät kiharat, pukeutuu todellinen minäni virttyneeseen tuulipukuun ja viuhahtaa hiukset lytyssä kotoa töihin ja takaisin.

Nyt sitten lankesin unelmoimaan reilusti, ostin näet kolme erilaista unelmamekkoa leveine helmoineen ja anteliaine kaula-aukkoineen. Koska hankinnat ovat peräisin Kiinasta, en odota niiden olevan mitään superlaatua, mikä tietenkin riitelee kovasti normaalien kulutustavoitteideni kanssa. Ne tuskin ovat tuolla hinnalla (kolme mekkoa postikuluineen 25€) mitenkään kovin eettisesti tai vastuullisesti tuotettuja, mikä sekin pistää omantunnon kolkuttamaan. Pahin isku kaikista on kuitenkin se, että tajusin ihan selkeästi, mitä näillä hankinnoilla oikeastaan ostin, ostin mielikuvia; unelmia auringosta, palmuista ja valkoisesta hiekasta, pehmestä merituulesta keventämään marraskuun pimeyttä. Jos ikkunan takaa olisi hyisen sateen sijaan ollut tarjolla vihreä maisema ja nouseva aurinko, olisivat mekot jääneet ostamatta. 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Entinen lempilaukku



Nyt on kuulkaa v-käyrä korkealla. Maailman ja muiden kannalta helpottavaa on se, että syy käyrän exponentiaaliseen nousuun on yksin minussa itsessäni. Yritän parasta aikaa ulottua polkimaan itseäni persuuksiin, mutta jalka ei ihan taivu kunnon jalkapohjapotkun antamiseen, henkisellä tasolla olen täräytellyt niitä takalistooni jo kymmeniä.

Lähdetään liikkeelle tosiasioista, kyseinen laukku on toki a) vanha b) halpa ja c) keinonahkainen, mikä jo sinänsä lupaa jäljellä olevan elinkaaren mitaksi kovin rajallista määrää. Veska kuitenkin oli ihan siistissä kunnossa, kun olin pakannut sen pois edellisen käyttökerran jälkeen. Tässä yhteydessä pakannut = tunkenut täyteen koriin, jossa on pari tusinaa muitakin enemmän ja vähemmän satunnaisella käytöllä olevia laukkuja. Laukku näytti suhteellisen siistiltä, kun otin sen käyttöön, mutta palveltuaan tunnin verran, se ei ollut enää kovin siistin sorttinen lainkaan...


Koska todennäköisyys uuden vastaavan laukun löytämiseen on häviävän pieni, olen päättänyt tehdä itse itselleni kierrätyslaukun, joka on mahdollisimman lähelle samanlainen kuin tuo nyt kärsinyt ja kelvottomaksi muuttunut rakas veskani. Materiaalina siis ihan oikea nahka ja lupaan myös värkätä laukulleni dustbagin. Materiaalien hankkiminen ei sinänsä ole ongelma, mutta kaksi isoa kysymysmerkkiä tuohon vielä liittyy. Ensimmäinen on se, että missä tuon ompelisin kasaan ja toinen se, että kannattaako ostaa uutta laukkua  varten uudet niitit vai yrittää kierrättää vanhasta ne palaset, joissa niitit ovat, ne kun ovat selkeästi paremmassa kunnossa kuin muu laukku.Vuorin voi käsittääkseni siirtää suoraan vanhasta uuteen, mutta hihnan haluan toisenlaisen tai jätän vallan pois, tuo nykyinen kun ei ole "miun maun mukkaan".

Tässä samalla tuli taas tehtyä mielenkiintoisia havaintoja itsestä ja hamstraamistaipumuksesta. Jälleen kerran voisi kysyä, että kannattaako hamstrata iso korillinen laukkuja, jos niistä valtaosaa käyttää kerran tai pari vuoteen. Tai jos ne hamstraa, niin voisiko kenties ajatella säilyttävänsä niitä vähän paremmin, jotta ne pysyisivät paremmassa kuosissa. Ainakin tällä hetkellä minulla on vahva tunne siitä, että olen tunkemalla ja lisäämällä saanut aikaan tuon efektin eli keinonahan kuoriutumisen. Tosi asiassa tuskin kyse on pelkästään siitä, ihan varmasti ajan hammas on myös tehnyt tehtävänsä, mutta hellemmällä kohtelulla se olisi ollut todennäköisesti vähemmän pureva.

Tehdylle asialle ei kuitenkaan voi mitään, laukku on suurimmalta osaltaan käyttökelvoton ja roskiskamaa ja minua harmittaa vietävästi muuten niin kivan ja juuri lempisaappaisiini sopivan laukun kohtalo.                                                                            

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Syyskauden ensimmäiset ruusut

Nyt kun olin saanut väännettyä pari kassillista valmiita ruusuja, piti ne toki myös sytykeasteelle valmiiksi saattaa. Niinpä sitten viikonloppuna väänsin syyskauden ensimmäiset sytykeruusut. 

                                      

Samalla kokeilin vähän uudenlaista värjäystekniikkaa. Kaikissa noissa on pohjana valitun värin värise kynttilät, joiden väriä tehostin vielä väriliiduilla, joita lisäsin soppaan 1-2 per väri. Lisäksi liuotin vesivärinappeja pieneen määrään vettä ja lisäsin vesi-väriseoksen tuonne kynttilöiden joukkoon. Värjäsihän se kyllä ihan tehokkaasti, mutta toisiin kynttilämassoihin tuo väri ei tahtonut millään seota, vaan pisaroitui ja kellui esimerkiksi keltainen käyttäytyi jostain syystä näin. Vihreään värivesi puolestaan sekosi oikein hyvin ja värjäystuloskin oli tasaisempi. 

Seuraavaksi alistetaan ruusut kokeiluun ja toivotaan, että ne toimivat niin kuin aiemmatkin. Normaalista poiketen annoin näiden kuivua sisällä pari päivää ennen kuin vein koekaniineille testattavaksi.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Pientä iltapuuhaa

Alkavan talven ruusukausi on avattu. Sain houkuteltua rakkaan puolisoni mukaan iltatalkoisiin, joiden tuloksena syntyi mukava määrä ruusuja kastettavaksi.

 
Samalla tuli revittyä taas valmiiksi myös biojätepussin pohjalle tarkoitettua silppua, jota on siis tuo oikealla oleva kaurahiutalepussillinen.

Taidanpa järjestää vielä toisenakin iltana talkoot, jos vaikka saisi vielä noi vajaat kassit täyteen. Materiaalia kun kyllä on vielä jemmassa. Sitten vain pitäisi jossain kohtaa ehtiä kastelemaan noi ruusut valmiiksi sytykkeiksi. 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kermakalja; Harry Potter -fanin juomasuosikki

Paikallislehtemme oli kaivellut esiin ja pistänyt julkaisuun Harry Potter fanin suosikkijuoman, kermakaljan, jonka reseptin tietenkin talletin.


Maistuu varmaan isommillekin, vaikka otsikossa kehotetaan pikkuväelle tarjoamaan.

torstai 2. marraskuuta 2017

Kaverille kans ja kaappi tyhjäksi

Kudinrintamalla on ollut kohtuullisen hiljaista, vaikka yhdet sateenkaariraidat ovatkin jo valmiiksi puikoilta pudonneet. Ne kuitenkin tarvitsevat kaverikseen toiset ennen kuin paketti on valmis. Toisetkin ovat kuitenkin ihan hyvällä mallilla eli kyllä ne siitä valmistuvat.


Nämä ovat menossa myöhästyneiksi synttärilahjoiksi eli kiirekin olisi saada ne valmiiksi.
Valmiit on kudottu uudesta sateenkaaresta ja ovat aika haaleanväriset verrattuna toisiin, joiden lankana on vanha sateenkaari, Novita on alkanut säästää värejä. Eron näkee erityisesti violetin, sinisen ja vihreän kohdalla.

Harmaa lanka on kirppislöytö ja sateenkaaret omasta kaapista eli jämälankojen poistolla jatketaan edelleen. Olin jo hetken ostamassa sellaista vaatimatonta 12 kilon lankapumpsia, mutta päädyin sitten kuitenkin jättämään välistä, vaikka sisäinen Sulo Viénini itkikin verta. Langat kun olisivat olleet kilohinnaltaan huomattavan edullisia, tuskin neljännestä kaupan hinnoista, mutta kun kaapit ja loodat ovat edelleen täynnä vanhoja löytöjä, niin edes Herra Kirjoituksen kannustus ei saanut minua lankeamaan. Yritän uskotella itselleni, että vastaavia tarjouksia tulee vielä joskus kohdalle ja silloin olen jo kutonut kaappiini sopivankokoisen loven.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Pihistetty lokakuu

Koska syyskuun femmapäivässä budjetti ei ihan toiminut, päätin jatkaa kokeilua lokakuulla. No, myönnetään, että lokakuulle on varattu kaksi poikkeusta: yksi häälahja ja yhdet yllärijuhlat, joiden tarjoilun olen luvannut kustantaa - hermojani säästääkseni olen jopa tilannut sen pitopalvelusta. Nämä siis menevät femmabudjetin ulkopuolelle, samoin kuin välttämättömyydet kuten asuminen, sähkö, vesi, puhelin, vakuutukset jne.

Aloitin lokakuun loistavasti shoppailemalla; ostin 9 vaatekappaletta, joista maksoin yhteensä 10€. Näistä vaatteista kolmet housut jäävät käyttöön minulle itselleni. Kahdet mustat suorat housut - nyt niistä alkaa olla jo melkein ylitarjontaa -normikäyttöön ja yhdet caprit reissua varten. Samoin pinkki paljettitoppi päätyy reissukasaan ja samanvärinen trikoopaita arkikäyttöön yhdessä mustan trikoopaidan kanssa. Kolme muuta yläosaa (RIL'sin jakun, Vero Modan jakun ja yhden paitamekon) pistin myyntikasaan, kun eivät vaan millään mahtuneet päälle. Toivon saavani niistä omat pois kauppaamalla ne eteenpäin.

Muuta aktiviiteettia tässä kuussa riittää ainakin viiden ylimääräisen työpäivän verran eli periaatteessa niiden voisi ajatella antavan shoppailujoustoa, mutta kun en halua tinkiä periaatteista tässä kohtaa - varsinkaan, kun raha ei ole se suurin syy femma haasteeseen.  Toivon tämän kuukauden aikana löytäväni kadonneen kirppis- ja raivauskipinän eli sen, että jaksaisin taas kaivella kaappeja ja naputella kirppisilmoituksia ja myös koota kassillisen poistoja muuten vaan.

Nyt kun kuu on eletty, voin tehdä jälleen kerran tunnustuksen. Pistin säästämäni kassakuitit roskiin edes yrittämättä laskea niitä yhteen. Budjetti ylittyi joka tapauksessa, ja kaikkea ihan väärää tuli ostettua. Ei siis niinkään tavaraa, vaan jälleen kerran herkkuja. Plussaa siitä, että jaksoin sisutella kuukauden kyykkyhaasteen loppuun, se taitaakin jäädä kuukauden ainoaksi plussaksi.

Se on jotenkin surkuhupaisaa, kun muutoin äärimmäisen säntillisen elämäni hankalin asia on budjetissa pysyminen. Ehkä ongelma johtuu siitä, kun ei ole pakko. Budjetista lipsuminen on vaan niin helppoa, kun talous antaa siihen mahdollisuuden. Koska sanotaan että uuden tavan oppiminen vaatii 60 toistoa, yritetään jälleen marraskuussa uudelleen. Varsinkin kun tuolla aikaisemmin mainitut häälahja ja juhlalasku siirtyivät nekin marraskuun budjettiin.

tiistai 31. lokakuuta 2017

syys-lokakuun poistot

Edellisten parin kuukauden poistosaldo jäi todella pieneksi, eikä parempaa ole näkyvillä syksyynkään.

1) 2 kpl mattoja(myyty 10€)
2) 4 kpl kirjoja (annettu)
3) 3 kerää lankoja (myyty 14€)
4) paketti lankoja (myyty 14€)
5) kahvipusseja (lahjoitettu)
6) askatelutarvikkeita (lahjoitettu)
7) 7kpl kosmetiikkapoistot
8) kettukengät (vaihdettu kahviin)
9) viherkasvipistokkaat (vaihdettu kahviin)
10) farkut (lahjoitettu)
11) jeggingsit (lahjoitettu)
12) sytykeruusuja (vaihdettu kahviin)

Kovin oli huono saldo näidenkin kuukausien ajan. Vain 24 poistoa kahden kuukauden aikana, tosin minulla on tunne, ettei kaikkia ole tullut listattua, vaikka olen koettanut kaikki kirjata. Vuoden alusta siis yhteensä 559 + 24 poistoa eli 583.

maanantai 30. lokakuuta 2017

DIY sukat, kerrrankin kunnollinen kierrätysidea

Minusta on viime aikoina tuntunut, että kaikki kierrätysideat, mihin olen netissä törmännyt ovat olleet kynäpurkkeja, tuikkukippoja ja muita vastaavia koriste-esineitä. En tarkoita sitä, etteikö kierrätys olisi noissakin hienoa, mutta kun nuo eivät ole minulle tarpeellisia, niin en osaa arvostaa niitä oikein. Minä kun en polta tuikkuja ja pidän kynäni kaapissa, niin ne eivät kummoista purkkia tarvitse. Ylipäänsä on pakko tunnustaa, että kovinkaan paljon lämpiä koriste-esineille olkoot sitten tuunattuja tai eivät.

Tämän vuoksi olinkin enenmmän kuin positiivisesti yllättynyt, kun löysin VillaNanna-blogista kierrätyssukkien ohjeen. Sellaisen ohjeen, joka oli jotain muuta kuin langasta kudotut sukat, joita tässäkin blogissa on vilissyt enemmän ja vähemmän. Tämä ohje kun oli ommeltuihin sukkiin, tai jos ollaan tarkkoja, ohjeita on useampi kuin yksi. Tätä kirjoittaessani kolmen sarjasta on julkaistu kaksi ja molemmat vaikuttavat enemmän kuin mielenkiintoisilta.

Osa yksi löytyy täältä ja osa kaksi täältä.

Ihan varmasti aion kokeilla ja mielessäni jo hehkutin, että jälleen yksi asia, jota ei enää tarvitse kaupasta ostaa. Omasta kaapista varmasti löytyy noihin materiaalia, kun vain sukkalaatikossa on sen verran tilaa, että sinne voi uusia ommella. Jos nyt jostain syystä sattuisi niin käymään, että omat materiaalivarastot ehtyisivät, niin noihin saa ihan varmasti ilmaismateriaalia, kun lupaa ottaa vastaan lasten pieneksi jääneitä vaatteita tai aikuisten kestotahtaisia tai muuten roskiin menossa olevia vanhoja paitoja.

Julkaisen omat tekeleeni sitten aikanaan, nyt tyydyn vain ihastelemaan Melissan aikaansaannoksia ja kehittelemään hulluja idoita siitä, mistä kaikesta sukkia voisikaan tehdä. Jokin aika sitten esittelemäni harakan hamstraukset oli tarkoitettu ainakin osittain sukkamateriaaliksi, mutta saa nähdä, onko minulla koskaan kuparinkimaltavia sukkia.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ruusuvesitestaus

Tarkoitukseni oli tehdä DIY ruusuvesitestaus vasta siinä vaiheessa, kun kasvovesipulloni olisivat tyhjentyneet. Nyt kuitenkin kävi niin, että vanhempieni tasavuosijuhlissa oli pöytäkoristeina ruusuja, jotka olisivat menneet juhlien jälkeen roskiin. En voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasin ruusuista viisi mukaani.

Nypin terälehdet irti kukkasista ja revin palasiksi. Kaadoin päälle kaksi desiä kiehuvaa vettä, sekoittelin vähän ja odotin parikymmentä minuuttia.


Sitten kaadoin mössön kahvinsuodattimeen valumaan. Myönnetään, että se oli melkoista suttaamista johtuen vääränlaisesta valutusalusta valinnasta.

Tuloksena oli kauniin keltaista nestettä. Sävy on juuri sellainen, että sisältö näyttää ihan joltain muulta kuin ruusuvedeltä.


Pullot sijoitin jääkaappiin odottamaan käyttöä. Hetihän tuo täytyy käyttöön ottaa, koska ei säily jääkaapissakaan kovin kauaa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Minun minimalistipelini

Koska on jo moneen kertaan tullut todistettua, että minä en ole mitenkään omillani poista x-määrä tavaroita päivässä/kuukaudessa/vuodessa haasteissa, päätin käynnistää omanlaiseni minimalismipelin. En tosin takaa, että olisin kovin hyvä tässäkään, mutta yritetään.

Tämän minimalismipelin ajatuksena on torpata sisääntuleva tavaravirta. Määrittelen siis jokaiselle viikolle yhden uuden "tätä en osta tällä viikolla"- tavararyhmän aikaisempien lisäksi. Mietin pitkään tätä jaottelua, mutta tulin siihen tulokseen, että tavarakategoriat olisi pitänyt pilkkoa liian pieniksi palasiksi, jos jokaiselle päivälle olisi pitänyt määritellä omansa, niinpä mennään ryhmä viikossa systeemillä. Ryhmät voivat olla isompia  tai pienempiä, mutta kuitenkin sen verran selkeästi rajattuja, että ostolakon noudattamista on helppo seurata.

Toki myönnän, että noilla pääsee jonkin verran kikkailemaan, kun valitsee alkuun niitä epätodennäköisempiä ostettavia ja loppuun vastaavasti sitten niitä, mihin todennäköisimmin lankeaa, mutta tällä nyt sitten kuitenkin mennään.  Hankintoihin lasketaan koko talouden ostot eli tätä ei voi kiertää vaatimalla Herra Kirjoitusta käymään kaupassa. Toisaalta en myöskään voi vaatia häntä olemaan ostamatta listanmukaisia juttuja, mutta pyrin siihen, ettei noita osteta, jos se ei ole välttämätöntä, enkä ainakaan itse osta niitä. Todettakoon myös se, että en kikkaile kategorioilla joita ei osteta eli en listaa lp-levyjä, koska niiden hankinta meille ei ole todennäköistä, kun ei ole soitintakaan. Sen sijaan CD ja DVD-levyt voin listata, kun niitä meiltä löytyy enemmän ja vähemmän ja niitä satunnaisesti ostetaankin.

 Alkuun käytettävissä on yksi villi kortti kuukauteen ensimmäisten kolmen kuukauden ajan, puoleen vuoteen asti kolme per kaksi kuukautta ja  sitten kaksi kuukaudessa. Nuo villit kortit on vähän pakko ottaa käyttöön, koska ei ole kovin kiva, jos vaikka vessapaperi loppuu keskenkaiken, kyllä sitä on pakko hankkia lisää - tosin en kyllä edes ollut ajatellut listata kyseistä tuotetta rajoitettujen piiriin, mutta tuli nyt ensimmäisenä esimerkkinä mieleen. Voisin vaikka palkita itseäni jollain kivalla ei-tavaralla, jos onnistunut jättämään kuukauden villit kortit käyttämättä.

Eli siis lyhyesti; yksi lisäkategotia viikossa ostamattomien listalle, haasteen kestoksi kuvittelen vielä tässä vaiheessa vuoden 2018 loppua, mikä tarkoittaisi yli 60 kategoriaa "ei saa ostaa tavaroita".

Tälle vuodelle viikkoja jää 11, joten päätin listata ne jo kaikki valmiiksi
1) roskapussit
2) juomalasit
3) aterimet
4) astiat
5) matot
6) kalusteet
7) vuodevaatteet (tyynyt, peitot, patjat, vaikka viimeksimainittu ei sinällään vuodevaate olekaan)
8) vuodetekstiilit (tyynyliinat, lakanat)
9) koriste-esineet
10) muut kodin tekstiilit (verhot, päiväpeitteet jne)
11) joulukoristeet

Jospa tuolla pääsisi alkuun, pitää sitten vuodenvaihteen jälkeen miettiä, miten jatketaan.

torstai 19. lokakuuta 2017

Harakan hamstraukset

Vastoin lukuisia vannomisiani poikkesin pitkästä aikaa materiaalipankissa, enkä voinut vastustaa kimalluksen kutsua.

Kullanväristä nahkaa yhden valmiin topin verran, kiiltävää vuorikangasta ja kimaltavia keinokuituja. Minulla on joskus ollut tuosta mintunvihreästä valkopalloisesta trikoosta tehty pyjama, en kyennyt muistamaan, onko se edelleen olemassa, mutta nappasin paikkakankaan varmuuden vuoksi mukaani. Näiden lisäksi kolme vyyhtiä harmaata sukkalankaa.

Vielä pankissa minulla oli selkeät visiot siitä, mitä näistä kaikista tulisi, nyt en enää ole ihan niin varma. Erityisesti tuon viininpunaisen kimaltavan palasen materiaali onkin paljon karkeampaa kuin aluksi tuntui - se ei siis toimi siinä mihin sen alunperin ajattelin. Mietin vielä hetken pidänkö sen vai palautanko takaisin.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kerrankin kuolettavan trendikäs

Kerrankin voin sanoa olevani trendinhuipulla, koska olen tietämättäni jo hetken tehnyt kuolinsiivousta. Tuo dödstädning kun on nyt niin kuuminta hottia että... Kuolinsiivous tarkoittaa käytännössä sitä, että kannattaa käydä tavaroita hyvissä ajoin läpi jo elinaikanaan, niin perillisillä on tulevaisuudessa helpompaa. Kuolinsiivousta ei ole koskaan liian aikaista aloittaa. Parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Tuossa on todella paljon samaa kuin Konmarissa, esimerkiksi se, että kannattaa aloittaa vaatteista, karsia pitää yksin ja valokuvat täytyy jättää viimeiseksi.

Kaikki nämä viime aikaiset en osta mitään, en tarvitse mitään uutta kamppailuthan sopivat juuri tuohon kuolinsiivouksen pirtaan, luovutaan valmiiksi kaikesta turhasta, eikä hankita uutta, jos ei välttämättä tarvita. Käytännössä tämä hypertrendikäs siivousmetodi ei siis tarjoa mitään sellaista, mitä ei olisi ollut tiedossa jo vuosien jopa vuosikymmenten ajan, nyt sille on vain annettu nimi, jolla saadaan taas uudet trenditietoiset ihmiset raivaamaan. Minä en kylläkään ole tehnyt raivausta perillisiä ajatellen, niitä kun ei ole, vaan ihan itsekkäistä syistä. Elämä kun on vaan paljon mukavampaa kun sitä roinaa ei ole niin hirveän paljon. Tiedostan ihan selkeästi senkin muutoksen, että aikaisemmin tavarat tarjosivat turvaa, nykyään sen saman turvallisuuden tunteen antavat pankkitilille kertyvät roposet. Toki saattaa tässä vielä käydä niinkin, että pörssien syöksyessä alaspäin alan kaivata niitä tavaroita, joista olen luopunut, mutta tällä kertaa mennään nyt näin ja valmistaudutaan ennenmin tai myöhemmin edessä odottavaan kuolemaan, joka ei ole surullinen asia. Niinhän tuon Kuolinsiivous kirjan kirjoittajakin toteaa jo kirjan nimessä Dödstädning- Ingen sorglig historia, kuolinsiivous on siis hauskaa oman elämänsä läpikäymistä. 

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kolmas kirja

Sieltä se tulla tupsahti jo hetki sitten kolmas blogikirjani eli Kaloriinan kamari vuodelta 2010.


Eikä mennyt edes tullimaksuja eli jotain positiivista. Pitänee jatkossakin hyödyntää noita tarjouksia, sillä 30 prosentin alennus tosiaan takaa sen verran edullisen hinnan, ettei täälläkään päässä tule seuraamuksia.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kankaiden kahdeksantoista

Koska olen utelias vertaamaan omaa elämäämme keskivertotietoihin, mikä toki on vaarallista ja osittain aivan turhaakin, päätin ensi vuonna seurata meiltä poistuvien tekstiilien määrää entistä tarkemmin.

On totta, että vaatekaappimme ja myös liinavaatekaappimme ovat jo hetken aikaa olleet tilanteessa, jossa poistettavaa alkaa kertyä kiihtyvässä tahdissa kulumisen seurauksena. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että poistettavaa kertyy normaalia enemmän -ehkäpä se tasoittaa eroa meidän ja keskivertokodin välillä.

Olen siis päättänyt vuoden 2018 aikana punnita kaikki meiltä suuntaan tai toiseen lähtevät tekstiilit oli suuntana sitten myynti, lahjoitus tai roskis. Keskiverto suomalaisella tuo määrä on noin 13 kiloa henkeä kohti eli meiltä pitäisi siten poistua 26 kg tekstiilejä.

Vuoden lopussa sitten nähdään, onko kuvitelmani siitä, että meiltä tulee normaalia vähemmän tekstiilipoistumia totta vai ei.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Erävoitto

Edes kerran onnistuin voittamaan itseni. Sen sijaan, että olisin suklaan ja makean himossani lähtenyt kauppaan tai vaatinut pikkuvaimon oikeuksin Herra Kirjoitusta lähtemään sateessa kauppaan karkkiostoksille, päädyinkin tekemään hedelmäsmoothieta.

Voitto on kaksinkertainen sikäli, että blenderiin päätyivät pari nahistunutta omenaa, viimeiset palat jääkaapissa olleesta melonista ja viimeistä käyttöpäiväänsä lähestyvä ananaspurkki mehuineen. Lisäksi vähän vettä ja surautus. Tuli sitten samalla vähennettyä ruokahävikkiäkin taas kerran ja vielä säästettyä paitsi rahaa myös läskien kertymistä.

Toistaiseksi lokakuun alku on muutenkin mennyt varsin hyvin, esimerkiksi tänä viikonloppuna, vaikka olenkin ollut yötöissä, ei ole käytetty pikaruokaloiden palveluita eli budjetti on pysynyt kasassa ja elämä on ollut terveellisempää. Sen kunniaksi huomenna käsi- ja jalkahierontaa eli se siitä budjetista.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Hapsukat

Kuten kaikki tietävät, nuukuus on toinen nimeni, joten ei liene yllätys, että myös neulojana käytän kaikki langat tarkasti. Nämä maailman ehkä toiseksi rumimmat sukat ovat juuri tuollaiset nuukuuden ilmentymät. Mielestäni sukkien teräosa on kiva, mutta varsi ei sovi sen kanssa yhteen, kun on niin tylsä mielikuvitukseton

Sukkien varret ovat keränjämiä, jotka puolitin, jotta raidoista edes  tulisi suunnilleen tasaiset, pääasiassa seiskaveikkaa. Teräosissa kulkee koko matkalla yhtenäinen ohut valkoinen lanka kaksinkertaisena ja loput ovatkin sitten tänä vuonna kutomieni sukkien päättelyjämiä, vaikka suurimman osan langoista päättelen jo neuloessani. Sukkien pinta on todellakin kirjava, sillä lyhimmät pätkät riittivät vain pariin kolmeen silmukkaan.  Yritin tasata langat niin, että molempiin tulisi sama määrä samanvärisiä pätkiä, vaikka järjestystä en sitten kutoessa katsonut, vaan nappasin kasasta ensimmäisen käteen tulevan pätkän neulottavaksi.


Tarkoituksellisesi jätin langoista sukkien sisälle hapsut. Ne kun toimivat samalla lämmittiminä sukkien sisällä. Sisäpuolelta sukista otettu kuva näyttää lähinnä sateenkaarenväriseltä siililtä.


 Joulupukin pakettiin nämäkin ovat menossa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuukauden mittainen ihmiskoe

Koska näytti, että syyskuussa ei lisätyövuoroja ole lainkaan eli palkka on keskimääräistä pienempi ja se taas tarkoittaa pienenevää säästömäärää, päätin altistaa itseni kuukauden mittaiselle ihmiskokeelle mallia Femmadonna. Lyhyesti Femmadonna haasteen säännöt menevät niin, että femmalla päivässä pitää pärjätä.

Ensiksi ajattelin, että mennään tiukemman mukaan ja lasketaan kaikki menot tuohon vitoseen. Nopeasti kuitenkin tajusin, että se on mahdoton yhtälö. Pelkästään ostuuteni vastikkeesta ja sähkölasku  sekä vesilasku, joka senkin sopivasti sattuu osumaan syyskuulle, kustantavat yhteensä reilut pari sataa ja Storytel-tilaukseni, josta en ihan vielä ollut valmis luopumaan 17€. Viimeksi mainittu kyllä lasketaan tuohon femma päivässä kulutukseen, mutta halusin sen kuitenkin erikseen mainita.

Femman päivässä on siis riitettävä elintarvikkeisiin, puhtauteen, vaatteisiin, viihteeseen ja kaikkiin muihin perushankintoihin. Jos joku isompi hankinta tulee eteen esimerkiksi hajonneen jääkaapin tai vastaavan muodossa, se toki rahoitetaan sitten säästöistä, mutta peruselämisestä pitäisi selvitä vitosella vuorokausi. Sääntöjen mukaan pakastinta ja kuivakaappeja saa toki hyödyntää, kun niissä kerran on tavaraa valmiiksi hankittuna, mutta pelkällä makaronilla ei saa elää - ei ainakaan alkuun, loppukuu ja viimeiset päivät on sitten asia erikseen. Pitää myös muistaa huolehtia siitä, että suurin osa ruokakauppalaskuista menee minun piikkiini, jotta en huijaa kuluja Herra Kirjoituksen piikkiin.

Homman piti olla suhteellisen helppo seuraavista syistä: uusille vaatteille ja kengille ei tarvetta, kosmetiikkaa ja pesuaineita on riittävästi, viihteenä toimikoon työpaikan kuntosali, kirjasto ja storytel sekä omat lankavarastot. Pistin myös sormet ja varpaat ristiin, ettei kovin paljon tule mitään synttäri- tms. kutsuja sen yhden tiedossa olevan hääkutsun lisäksi. Ruokaakin piti kaapeissa olla sen verran, ettei kauppaan mahdottomia pitänyt mennä, kun jätti herkkuostokset tekemättä.

Pienen takaportin jätin sen suhteen, että mahdolliset tavaroista saatavat myyntitulot saa lisätä budjettiin, mutta edellisten kuukausien perusteella niitä ei ihan mahdottomasti ollut odotettavissa.

Olisihan se pitänyt arvata, että rajoitukset ja minä emme sovi yhteen. Ensimmäisen viikonlopun suursiivosimme ja aikaa ruoanlaittoon ei jäänyt eli noutoruokaa kahtena päivänä eli kulut nenää päälle parikymppiä (siinä meni neljän päivän rahat hups vaan). 

Seuraavaksi sain tarjouksen parista arviointikeikasta, joista yhteen kuului vaateostos. En osannut sanoa ei ja kappas vain - palasin kaupasta mukanani 60€ maksaneet housut. Tosiasia on se, että minä kyllä tarvitsin istuvat siistit housut, koska aikaisemmat alkavat olla aivan loppuunkuluneet, mutta silti tuo 60€ on aikas paljon - 12 päivän käyttörahat. 

Lisäksi sain tarjouksen, josta en muka voinut kieltäytyä. Jenkkiläinen blogista kirjaksi palvelu tarjosi tuotteitaan reilun 30% alennuksella, joten persilleen menneen kuukauden kunniaksi tilaisin itselleni yhden blogivuoden kirjana. Lupaan lukea noita sitten mummoiässä, kun internetiä ei enää ole olemassa.

Sitten se katkera totuus. Budjetti 150€/30 pv.
Kulut:
Ruoka ja käyttötavarat 159,00€ (jaetaan kahdelle)
Herkut 118,83€ (jaetaan kahdelle)
Vaatteet 59,90€
Blogikirja 70€
Viihde= storytel 17€
Muut laskut: 241€, jossa osuuteni vastikkeesta, sähkö, tuliaisia vierailulle, joululahjoja yms.

Kuukauden menoni siis yhteensä: 526,9€, josta 190€ on noita välttämättömiä seurannan ulkopuolisia menoja. Muun kulutuksen osuus 336,90€ eli tuplaten sen, mitä oli lupa käyttää. Vaikka miinustaisin nuo "turhat" eli kirjan ja housut 130€, jää silti 207€ eli 60€ yli budjetin.

Ruoka ja herkut yhteensä 278€ eli 139€ hengeltä kun se jaetaan kahdelle. Mikä ei toki ole ihan oikein eikä reilua, koska laskelmasta puuttuvat miehen työpaikkalounaat. Minä pyrin toki maksamaan suuremman osan kauppalaskuista, koska minun työpaikkaevääni tehdään näistä. Herkkuosasto, johon on laskettu myös pizzat ja muu roskaruoka, on taas kerran ihan törkeän iso.


Plussan puolelle jäivät kaksi ylimääräistä työvuoroa ja parit lisätunnit eli kaikkiaan reilut parikymmentä tuntia ylitöitä ja kolme arviointikeikkaa sekä noin 30€ edestä myyntituloja. Mitkä siis kattavat reilusti tuon budjetin ylityksen, mutta ei se silti muuta sitä tosiasiaa, etten osaa pysyä budjetissa. Mitä tiukemmat vaatimukset, sitä suuremmat lipsahdukset. 

Otetaan ensi kuussa uudelleen. Sen verran joustoa, että yksi häälahja menee budjetin ulkopuolelle, muut hankinnat budjettiin. Montakohan kertaa mun pitää harjoitella ennen kuin opin.  Ainakin odotettavissa oleva työtahti on sen verran tiukka, ettei ylimääräiselle haahuilulle jää aikaa.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kosmetiikkapoistot 3/4 vuodelta 2017

Vuoden alusta kosmetiikkapurtiloita on tyhjentynyt 58.

Ensimmäiset poistot ovat peruskamaa; Dermosilin dödö minun käytöstäni, Adidas Herra Kirjoituksen. Minihuulipuna lienee Oriflamen, värisävystä ei mitään tietoa. Iso hiuslakkapullo on yksi niistä harvoista tuotteista, jotka joiduin pistämään roskiin niin, ettei pullo ole tyhjä. Pullon suutin tukkeutui niin pahasti, etten saanut sitä millään enää avattua. Tämän jälkeen olen toivottavasti oppinut läksyni, sillä ostin tuotteen aikanaan mallilla Sulo Vilen, siinä oli paljon kiiltoa ja vähän pitoa, mutta kun se oli pa-aljon halvempi kuin samankokoinen purkki, jossa olisi ollut enenmmän pitoa ja vähemmän kiiltoa. Lopputulos oli sitten mikä oli.

Peruskauraa nämä seuraavatkin;  Nature-shampoo, Saga-suihkugeeli, Dermosilin Primohair - shampoo, Oriflamen Milk and Honey suihkugeeli, Dermosilin käsisaippuan täyttöpussi, Nizoralin shampoo ja Milk and Honey vartalovoide, joka toimi jalkavoiteena. Näistä huomaa, että on lomailtu, meikkejä ei ole juuri kulunut, mutta shampoota ja suihkugeeliä senkin edestä.  Jälleen myös kaksi Oriflamen minihuulipunaa, miten niin olen huulipuna-addikti. Toisen onnistuin tiputtamaan lattialle avoimena, joten en halunnut sitä enää käyttää ja toinen on sävyltään paremmin Tuksulle kuin minulle sopiva. Selvästi erottuvin Joe Blascon meikkivoide, se oli minulla aluksi juhlakäytössä, mutta kun avoinnaoloajan äärirajat alkoivat lähestyä, siirsin sen arkikäyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että visiitti Punanaamioon on taas pykälää lähempänä.


Seuraavaksi kaapista poistuivat käsisaippua (täyttöpullo), Lumenen meikinpoistoaine, Rimmelin ihana turkoosi kynsilakka, Dermosilin mini suihkugeeli, Mennenin after shave oli ensin isän, mutta koska hän ei pitänyt siitä, siirtyi se Herra Kirjoitukselle, joka piti ko. tuoksusta vielä vähemmän eli sisältö päätyi roskiin. Luumuinen jalkakylpy on Freemanin, ihan loistava tuote, jota ei tietenkään saa enää. Roger & Gallen after shave vanheni, joten meni puolikäyttöisenä roskiin, partavaahto sen sijaan on tyhjä.

Myös seuraavat kosmetiikkapoistot ovat osin jäänteitä kaapin perältä, kuten esimerkiksi tuo keskellä kuvaa oleva metallirasia, joka sisältää Dermosilin Laventelivoidetta, joka oli onnistunut piiloutumaan kaappiin niin hyvin, että löytyi sieltä pilalle vanhentuneena. Muina, kurantteina ja loppuunkäytettyinä, tuotteina ovat Apobasen minituubi, käytetty meikinpoistoon, Oriflamen rusehtava huulipuna sävyä Golden Beige, Fuzen dödö (Herra Kirjoitus), Evelinen ripsiväri, Cienin partavaahto (Herra kirjoitus) sekä Yves Rocherin meikkipaletti, josta viimeksi käytössä olivat poskipunat ja Oriflamen irtopuuteri. Vaaleanvihertävä rajausväri on viimeinen Hollannin matkalta tuoduista Heman kosmetiikkatuotteista. Tuotteessa oli paljon plussia, kuten väri, siveltimen piirtojälki ja rajauksen pysyvyys. Miinuksia antaisin siitä, että tuotetta jäi paljon purtilon reunoille, kuten kuvastakin näkyy, sitä on melkein koko tuubin matkalta tuossa laidoilla. Tämä varmaan vaikutti riittoisuuteen, sillä aikaisemmat vastaavat kestivät n. 1½ vuotta käytössä, tämä ei edes vuotta.


Kynsilakkakokoelmastani poistui Oriflamen visions sarjan Magenta, joka, kuten kuvasta näkyy, on todella kaunis violetti. Valitettavasti Oriflamelle tyypilliseen tapaan pulloon jää paljon lakkaa, jota ei saa sieltä pois. ApoBase-purtilo ja Aqualan L-näytteet käytettiin meikin poistoon. Pivoinen hajuveden käytin, koska pidän sen kukkaisesta tuoksusta, sen sijaan eksoottisen lämmin ja runsaasti vaniljainen Safali sai aikaan pahoinvointia ja jäi käyttämättä. Keinovanilja ja mausteiset tuoksut ei vaan ole mun juttu. Colgaten Durapaht oli hammastahnaa extrafluorilla, periaatteessa lääke, koska on reseptitavaraa, mutta laskin sen kosmetiikaksi, koska olen hammastahnat tähän aina kirjannut. Vitamin E puhdistusvaahto on tuttu ja laadukas Dermosilin tuote. Lisäksi Oriflamen triplecore huulipunanäyte sai tuoda tummaa sävyä syksyyn, kun kyllästyin helmiäisiin ja pinkkeihin.


Yhteensä 38 kpl + 3 näytettä. Yhteensä 96 tuotetta + 3 näytettä vuoden alusta.


maanantai 25. syyskuuta 2017

Se pieni ero

Työmatkaliikuntaa pitäisi suosia, mutta mutta... Asian toinen puoli avautui minulle tässä päivänä muutamana, kun tulin työpaikan käytävällä vastakkain työkaverin kanssa. Tämä työkaverini kulkee töihin autolla ja syö lounaansa työpaikan ruokalassa, minä puolestani kuljen pyörällä ja mutustan omia eväitä. Kas siinä se pieni ero.

Työkaverini tuli paikalle kainalossaan pieni käsilaukku ja korkokengät kopsuen. Minä, no joo... läähätin ja läkähdyin paikalle kantamuksineni. Minulla oli iso reppu, johon oli pakattu eväsrasiat ja muut välttämättömät tarvikkeet. Sen lisäksi minulla oli pyöräilykypärä, heijastinliivi, hanskat, kotelo, jossa säilytän pyörän irrotettavia lamppuja, pyörän avaimet sekä tietenkin tylsät matalat tossut. Jos on sadepäivä, ystäväni lisää varustukseensa pienen elegantin sateenvarjon, jota tarvitsee matkalla autolta ovelle ja takaisin. Minä puolestani lisään varustukseeni sadeviitan, kumpparit ja kaikesta huolimatta valuvan meikin sekä tietenkin pyörälle vähintään satula- ja sarvisuojat, mahdollisesti oman sadeviitan. Lista kuulostaa tässä vaiheessa pieneltä, mutta sen todellinen raahaaminen työpaikalle on luku sinänsä. Pari noista tavaroista voi toki jättää pois, jos kulkee kävellen, mutta esimerkiksi heijastinliivi on pimenevissä illoissa ihan ehdoton, hanskat ja järkevät kengätkin on pakko olla.  Hanskat toki vasta sitten kun ilmat viilenevät, mutta en halua kylmettää käsiäni.

Vaikka miten yritän perustella itselleni, että olisi hienoa mennä töihin autolla ja elegantisti pienissä varusteissa, en saa itseäni toimimaan niin - kiitos parkkimaksujen ja bensanhinnan sekä tietenkin sen, että matkan taittamiseen autolla menee saman verran aikaa kuin pyörällä polkaisten. Pyörällä kun pääsee oikaisemaan näppärästi, vaikka kulkeekin ihan laillisia reittejä. Niinpä minä tyydyn edelleen puhkumaan ja puhisemaan ison pahan suden lailla ja kantamaan kamelin tavoin kuormani töihin ja takaisin. Talven tullen siihen saa vielä lisätä pipon ja kaulahuivin sekä villahousut ja villasukat ja...

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

DIY kasvovesi

En ole vielä ehtinyt testaamaan itsetehtyä kasvovettä, mutta löysin netin syövereistä nämä kolme reseptiä, jotka haluan tallettaa tulevaa varten. Kyllä, aikomukseni on siirtyä keittämään kasvoveteni itse - edullisempaa ja puhtaampaa, ei lisäaineita ja mahdollisimman vähän mikromuoveja. Vielä tässä vaiheessa kuvittelen, että kasvoveden keittäminen ei ole kovin työlästä, mutta katostaan mitä tapahtuu sitten kun todella olen kokeillut asiaa.

Niin kauan kuin kaupan vesiä on jäljellä, käytän ne loppuun, mutta kun ne ovat loppu, siirryn itsetehtyyn.

Ensimmäinen versio tehdään vihreästä teestä, haudutetaan teepussia noin 1½ dl:ssa vettä. Pistetään siis tuohon määrään kuumaa vettä 1 pussi vihreää teetä, joko maustettua tai maustamatonta. Annetaan veden jäähtyä teepussin lilluessa siinä. Otetaan vesi talteen ja pullotetaan - halutessaan seokseen voi lisätä muutaman pisaran manteliöljyä hyvin sekoittaen.


Toinen versio on ruusu-koivu-kasvovesi, joka täytyy tehdä keväällä tai kesällä.
1 rkl kuivattuja ruusunterälehtiä
1 rkl kuivattuja tai tuoreita koivunlehtiä
1 dl kiehuvaa vettä
Tee näin
1. Kaada kiehuva vesi lehtien päälle ja anna hautua 15-30 minuuttia.
2. Siivilöi lehdet suodatinpaperin, harson tai tiheän siivilän läpi pulloon.

Ruusu puhdistaa, kosteuttaa ja rauhoittaa. Koivulla puolestaan on antibakteerisia ominaisuuksia, joten se rauhoittaa ihon tulehduksia ja ennaltaehkäisee näppyjä.


Kolmantena voisi kokeilla puhdasta ruusuvettä. Ruusun terälehtiä murskattuna kulhoon, päälle kuumaa vettä, sekoitus, odotus n. 20 minuttia ja veden siivilöinti esim. suodatinpaperin läpi. Tämän jälkeen pullotus.

Kaikki näistä pitäisi säilyttää jääkaapissa, koska näissä ei ole säilöntäainetta.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Suurperheen jämäsukat

Nämä ovat nyt sitten varmaan maailmankaikkeuden rumimmat raitasukat, jämälangoista tehty. Ullaneuleen sivuilta löysin ohjeen suurperheen sukkiin, joiden ideana on se, että sukan varsi kudotaan normaalisti, mutta teräosa kahdessa palassa päälinen ja pohja erikseen. Tällöin pohjan kuluessa riittää, että purkaa kärkikavennukset ja pohjan sekä kutoo pohjan ja kantapään uudelleen. Valmista tulee nopeammin ja lankaa kuluu vähemmän.

Periaatteessa varren ja päällisen voi tehdä miten kauniin ja monimutkaisesti koristellun mallin mukaan tahansa, mutta koska halusin kokeilla mallia ja neulominen on viime aikoina tökkinyt pahasti (karpaalikanava oireilee, enkä halua alistua puukotettavaksi uudelleen), menin siitä, mitä aita on matalin ja kudoin jämälangoista ihan perussukkaa. Värit olivat tasan sitä mitä jämälankapussista löytyi.



Kärkikavennuksiin käytin samaa tummansinistä lankaa kuin varren resoreihin. Kärkikavennukset on neulottu jälleen suljettuna neuleena. Sukat viimeistellään ompelemalla päällinen ja pohja yhteen.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kerran elämässä

Jos ei lasketa omaan elämääni liittyviä juttuja, olen päässyt osallistumaan myös muiden ihmisten elämän ainutkertaisiin hetkiin saaden samalla itselleni kerran elämässä kokemuksia; olen päässyt kerran kummiksi ja saanut toimia kaasona kerran. Nyt sain lisätä ainutkertaisten kokemusten listalleni vielä yhden, pääsin tekemään morsiuspukua. Morsian halusi muodikkaasti pitsisen hääpuvun ja virkkasi itse pukuun tarvittavat liinat, minä kokosin puvun. Toimin kuin paraskin midinetti ja ompelin sen kasaan hänen ylleen, jotta puku varmasti olisi istuva.

Useampia tunteja pistelin palasia neulalla yhteen, välillä purinkin muutaman palasen, jotta lopulta sain puvusta mielestäni kauniin. Myös morsian oli tyytyväinen pukuun ja mikä parasta, puku kesti illan riennoissa hyvin ja päätyy toivottavasti käyttöön toistekin. Se kun ommeltiin irtonaiseksi eli sitä voi käyttää myös ilman kuvissa olevaa alusmekkoa. Kuvissa puuttuu myös puvun alta tylli, jolla saatiin vielä lisää muhkeutta puvun helmaan ja päällyspuvulle parempi istuvuus.

Etusosa koottiin tarkoituksella vain kahdesta palasta, joita täydennettiin pienen pienillä liinasilla.

Hihoihin tehtiin tulppaanimuotoa käyttämällä niissä kahta pyöreää liinaa, toista yläpuolella ja toista alapuolella. Kun reunoja ei ommeltu kokonaan yhteen, hihan suu jäi ikään kuin kukan muotoon. Sivuun jätettiin halkio helpottamaan liikkumista ja mahdollistamaan helman nostamisen ylöspäin.

Takaosaan tehtiin vähän erilaista tyyliä sekoittamalla joukkoon myös kokonaan tai osittain pinkkejä liinoja. Ei ihan täydellisen symmetrinen, mutta toivottavasti riittävästi kuitenkin - sulhanen kun rakastaa kaikkea symmetristä.

Tämä kylki jäi viimeiseksi ja tuotti eniten pään vaivaa, sieltä myös joudun purkamaan useamman palasen pois ennen kuin sain liinat istumaan kunnolla suhteessa toisiinsa. Onneksi purin, en olisi ikinä antanut itsellin anteeksi, jos puku olisi jäänyt alkuperäiseen malliin.

Helma on tarkoituksella epätasainen ja lyhyempi kuin aluspuku, jotta pitsimekkoa voi käyttää myös jonkun muun aluspuvun kanssa. Epätasaisuus taas tuo mielestäni näyttävyyttä pukuun.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Polkupyörän syysvaatteet

Pakko se on tunnustaa kaksi asiaa, ensiksi on syksy, vaikka miten koettaisin kesää leikkiä ja toisekseen kylähulluus iski jälleen.

Kerjäsin facebookissa itselleni rikkinäisen sateenvarjon, siis täsmällisemmin sellaisen, jossa oli mekanismi rikki, mutta kangas ehjä. Onnekkaasti satuin saamaan sellaisen viininpunaisen, jossa oli ruudullinen reunus - kauniskin siis vielä.

Purin kankaan irti rungosta ja leikkelin vapaalla kädellä kevyesti pyöränsatulan muotoisen ja reilusti sen kokoisen palasen, jonka reunoihin suristin ompelukoneella kuminauhakujan. Lisäksi ompelin sarvien kädensijojen suojaksi tuollaiset tupet, että pysyisivät kätösetkin kuivina. Minä kun en inhoa mitään muuta niin paljon kuin syksyn kylmyyttä ja vesisadetta. Haluan edes käsieni ja puoni säilyvän kuivana töihin mennessäni ja töistä tullessani.

 
Aikaa tähän projektiin meni kymmenen minuuttia ja nollabudjetin juttu, koska lanka löytyi omista varastoista ja kuminauhakin oli kierrätettyä, niin hintaa tälle projektille tuli pyöreät nolla euroa.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Savotta nostalgiaa

Kotikotona vinttiä siivotessa löytyi tällainen laatikko ja sen sisältä vielä kalsaritkin, paita oli otettu jo aiemmin käyttöön. Kankaan laadusta ei tarvitse varmaan sanoa mitään, niin eri luokkaa se oli tämän päivän kankaiden kanssa. Housut päätyvät tietysti käyttöön.

Laatikon otin talteen. En aio säästää sitä, tarkoitus oli vain ottaa nostalgiavalokuva muistoksi.

Yksinkertaisen selkeä, tällaisia pakkauksia kaipaisin tähänkin päivään.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kettukengät

Näiden kenkien idea on pyörinyt minulla mielessä jo kauan, todella kauan, sillä jos oikein muistan sain kengätkin tätä varten jo vuosi sitten. Jotenkin ei vain ole inspiraatio riittänyt niiden toteuttamiseen.

Nyt sitten on syksyn piristykseksi punaista ja keltaista, kettukarkkikengät.


Koska kengät ovat kapeaa mallia, ne tuskin jäävät minulle itselle käyttöön. Mutta kokeiltu on ja idea toimii hyvin, nyt vain sitten etsimään omaan koipeen sopivia kenkiä, joihin tuon mallin voi toteuttaa.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Katse ensi vuoteen

Vaikka tätä vuotta on vielä kolmannes jäljellä, minä olen jo siirtänyt katseeni ensi vuoteen. Sen suunnittelu alkaa tästä:


Jotain aurinkoista tuo toivottavasti uusi vuosi tullessaan, samoin isoja muutoksia on tiedossa.

torstai 31. elokuuta 2017

Heinä-elokuun poistot

Vuoden alusta poistoja on kertynyt 510kpl

Heinä-elokuussa lisää kertyi seuraavasti:
1) lohikäärmepuu-kasvi (vaihdettu)
2) Joki-langat (myyty)
3) kylmälaatikko (vaihdettu)
4)  kestoside, loppuunkulunut (roskiin)
5) kaiutinsetti (vaihdettu)
6) 7 kerää lankaa (annettu lahjaksi)
7) pelikortit (annettu lahjaksi)
8) mustat kiilakorkokengät (annettu)
9) lehtiä kiertoon
10) superloniset papiljotit (roskiin)
11) kahvipusseja (vaihdettu munakennoihin)
12) käsityölehti (myyty)
13) 31 kpl kosmetiikkapoistoja

yhteensä siis 49 kpl  ja vuoden alusta  559kpl


Varsin hiljainen pari kuukautta on ollut, mutta se kai ei yllätä ketään, koska kesällä lomaillaan eikä kierrätetä. 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Naistenpankin vinoruutua

Jälleen kerran naamakirjan ihmeellinen maailma tarjosi ohjeen, jota oli pakko kokeilla. Lanka tosin valikoitui ensisijaisesti saajan mieltymysten - naisten asia, ei niinkään värimaailma - takia.

Itse pidän enemmän sateenkaariraidasta, mutta kyllä nämä iloiset värit tuovat kummasti piristystä syksyn harmauteen.



Sukat on kudottu yksinkertaisella vinoruutuohjeella: 2 oikein, langankierto, 2 oikein, 2 oikein yhteen. Tätä toistetaan jokaisella puikolla ja jokaisella kerroksella. Vinoruudut syntyvät kun sukanvarsi pikkuhiljaa kiertyy. Näissä sukissa on perinteinen 12 silmukkaa puikolla ja 3½ puikot, mutta puikot olisivat voineet olla isommatkin, koska kierre tekee varresta melko tiukkaa. Teräosa sitten ihan tavallista sileää vahvistetut kantapään jälkeen.

Jos olisi halunnut hifistellä, niin olisi pitänyt miettiä, miten toisen sukan olisi saanut kiertymään toiseen suuntaan. Minä en jaksanut ja niinpä nämä kiertyvät molemmat samaan suuntaan. Menevät siis joululahjapakettiin.

perjantai 18. elokuuta 2017

Fiksuruoka tai sitten ei fiksua ruokaa

Eilen kirjoittelin Matsmartista ja ruokatavaroiden tilaamisesta sitä kautta. Kuten eilen mainitsin, palveluita on kaksi; ruotsalaisen Matsmartin lisäksi suomalainen Fiksuruoka, jossa myytävät merkit ovat selvästi tutumpia Fazeria, Auraa, Elovenaa jne.

Tunnustan, että en ole käyttänyt Fiksuruokaa, vaikka pitäisi ehkä suosia suomalaista. Plussana Fiksuruoalle olisivat pienemmät toimituskulut ja se, että yli 70€ tilauksiin toimituskuluja ei tule lainkaan.

Eilisessä kirjoituksessani ohitin toimittajan valinnat toteamalla, että löysin Matsmartin ensin ja tilasin siksi sieltä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Muistin toisen merkittävällä tavalla valintaan vaikuttaneen asian, kun vilkaisin tänään läpi molempien firmojen nettisivut. Fiksuruoka on valitettavasti kallista, minusta todella kallista ja se oli yksi merkittävä syy siihen, miksi testitilaukseni kääntyi toisen firman puoleen.

Joko meillä on täällä edulliset kaupat ja hyvät tarjoukset tai sitten Fiksuruoan lähtöhinnat lasketaan jostain sellaisesta hinnasta, joka ei ole kaupan hyllyhinta. Kolmantena vaihtoehtona on toki sitten se, että tarjoushaukka on kadottanut normaalihintojen tajun, mikä sekin on täysin mahdollista, kun suurimman osan ostoksistani teen tarjouksesta. Joka tapauksessa monessa kohtaa Fiksuruoan alennushinnat olivat samat kuin tällä halvimmassa (sen toki tunnustan, että käytin vertailussa aina halvinta vaihtoehtoa ja eri kauppoja) kaupassa myyntihinta. Se ei valitettavasti kannusta ostamaan vanhenemassa olevaa ruokaa, kun samaan hintaan saa täysin kuranttia kaupasta. Tunnustan toki senkin, ettei minulla ole käsitystä siitä, mitä ruotsalaisessa kaupassa ruoka maksaa eli voihan olla, että täällä halvalta tuntuva euron pakettihinta on siellä normaali, mutta ainakin suomalaiseen hintatasoon verrattuna Matsmartin hinnat olivat edulliset. Lisäksi huomasin sen, että Fiksuruoassa tyypilliset alennusprosentit olivat alta 40%, en tainnut löytää yhtään tuotetta, joka olisi ollut myynnissä 90% alessa, vaikka he sitä mainostavatkin. Vastaavasti Matsmartin tuotteissa alunnusprosentit olivat liki poikkeuksetta yli 40%, joissain tuotteissa jopa se 90%, ja hinnat, joista alennukset laskettiin, vastasivat meidän hyllyhintojamme. Siis sama toisin sanoin; Pandan lakupussi maksaa tällä kaupassa noin 1,99€ ja samasta hinnasta oli laskettu Matsmartin 50% ale, jolloin pussi myytiin 0,99€ hintaan. Fiksuruoalla vastaavasti pussin hinnaksi olisi merkitty 2,49€ja siitä olisi saanut 20% alennusta, jolloin hinnaksi olisi jäänyt 2,02€ eli sama tai jopa vähän enemmän kuin kaupassa.

Tässä kohtaa joudun taas valitettavasti toteamaan, että länsinaapuri vei voiton 10-2, vaikka miten yrittäisi asiaa muuksi muuttaa. Eli minulle Fiksuruoka ei ole fiksua ruokaa, koska olen nuuka ja nulju. Pahaa pelkään, että tässä käy taas kerran niin, että Fiksuruoka jää tähdenlennoksi, kun Matsmart tulee ja jyrää...

torstai 17. elokuuta 2017

Testauksessa Matsmart

Ruokahävikin vähentäminen ja edullinen ruoka kuulostavat erikseen ja yhdessä erittäin hyviltä asioilta, ainakin tällaisen kaltaiseni nuukailijan mielestä, joten ei liene ihme, että halusin kokeilla Matsmart-palvelua. Kyseessä on siis palvelu, josta voi suhteellisen edullisin hinnoin tilata syömäkelpoista, mutta jo päiväysvanhentunutta tai juuri vanhenevaa taikka pakkauksiltaan muuttunutta/muuttuvaa ruokaa eli elintarvikkeita.

Käsittääkseni tällainen konsepti on suhteellisen uusi Suomen markkinoilla, vaikka samalla periaatteella toimivia firmoja löytyykin jo kaksi: ruotsalainen Matsmart ja suomalainen Fiksuruoka. Minä nyt satuin naputtelemaan tilaukseni ensin mainittuun, koska löysin sen ensin. Tilaus siis tehtiin netissä ja sen voi myös maksaa valmiiksi tai sitten antaa Klarnan laskuttaa. Tavaraerien koko vaihtelee ja joitain on tarjolla vain vähän. Tämän sain konkreettisesti huomata siinä, kun päivällä valmiiksi katsomistani tuotteista osa oli loppunut siihen mennessä, kun illalla tein tilausta.

Paketti toimitetaan postin kautta ja siihen tulee kohtuullisen suolaiset 7€ toimituskulut, minkä vuoksi firma ohjeistaakin, että kannattaa ostaa mahdollisimman lähelle 20kg tavaraa, koska tuo 20kg on se, mikä yksillä toimituskuluilla tulee. No, näin tietenkin toimin ja se vaati vähän kikkailua, sillä jossain kohtaa paketin saldo oli 450g yli painorajan, mutta kun vaihdoin tuotteita pois ja toisia tilalle, niin lopullisessa paketissa oli vain 50g alle maksimin. Plussaa ehdottomasti siitä, että ohjelman ostoskori näyttää koko ajan, paljonko paketissa on tilavuuspainoa ja meneekö yksillä postikuluilla vai veloitetaanko kahdet.

Periaatteessa tuollainen systeemi on äärimmäisen hyvä ja kannatettava, mutta siihen liittyy muutamia muttia. Ensimmäinen on toki toimituskulujen osuus, mihin Postilla on iso osuutensa eli ihan pienet tilaukset karsiutuvat tuolla - ei vaan kannata ostaa pientä määrää, kun sen saa jo normikaupasta samalla hinnalla kun lisää tuotteen hintaa postikulut. Toinen mutta on sitten valikoima, on toki ymmärrettävää, että perustuotteita ei välttämättä kovinkaan usein jää myytäväksi tällaisten kanavien kautta, joten valikoima on mitä on. Tuotteissa oli paljon niin sanottuja erikoisuuksia ja varsin vähän mitään perustarviketta. Myönnän myös, että koska olin testimielellä liikenteessä, tuli ostoskoriin klikkailtua todella paljon sellaista, mitä olisin normaalioloissa varmasti tai melko varmasti jättänyt kauppaan. Jotenkin tuo verkkokauppa aiheuttaa nuukallekin ihmiselle ostosokeuden ja euro siitä tai tästä tuotteesta testimielessä ei tunnu niin paljolta kuin kivijalkakaupassa, jossa se helpommin vertautuu maitopurkkiin tai leipäpussiin.

Fiksuista tuotteista ostoskoriin tuli napattua Allevon vaniljanmakuista VLCD-jauhetta (kyllä se on taas alkamassa dietille) useampi paketti, kun 20 pussin laatikko maksoi 8 euroa. Samoin Naturdietin ateriankorvauspatukoita laatikollinen eli 18 kappaletta alta kympillä, nappasin laatikkoon myös ison satsin vähemmän terveellisiä Alpenin välipalapatukoita, joista osan kiikutin töihin hätävaraksi. Olen huomannut, että sisäinen sokerirottani herää, kun päivä on rankka ja taukoja ei ehdi pitää- se tarkoittaa sitä, että työpäivän jälkeen kaupan karkkihylly kutsuu. Tätä ei-toivottua reaktiota yritän torjua sillä, että voin nappasta vaikka töistä lähtiessäni välipalapatukan syötäväksi, se nostaa sokereita sen verran, ettei tarvitse poiketa karkkihyllyn kautta. Samaa tarkoitusta ajamaan ostin laatikollisen proteiinivanukkaita 12kpl alta 3€. Nämä olen jo testannut ja harmittaa, etten uskaltanut ostaa enempää, ne todellakin maistuvat hyviltä (mikä ei aina ole proteiinituotteiden ominaisuus) ja pitävät nälkää. Peli-iltaa varten ostin 4 kg karkkia - kyllä, ihan oikein kaksi kahden kilon irtokarkkilaatikkoa. Olisin ostanut 8kg, jos laatikkoon olisi mahtunut, kun 8kg olisi maksanut melkein saman kuin tuo 4kg, mutta en sitten malttanut täyttää ostolootaani pelkillä karkeilla ja päädyin tilaamaan vähemmän ja maksamaan kiloa kohti enemmän. Uusista testattavista tuotteista ostin kauravispiä ja erilaisia näkkäreitä. Herra Kirjoitus sai sitruunamehua, jota hän oppi himoitsemaan Teneriffalla.

Mitä sitten olisin voinut jättää hankkimatta; no esimerkiksi jo tuolla aiemmin mainitut peli-iltama karkit, samalla rahalla olisi saanut kyllä terveellistäkin syötävää, mutta... Myös kaikki maustetut popparit, sipsit, salamisnackit, suklaa ja muut karkit olivat laatikossa turhia. Postikuluineen tuon 20kg:n boxin hinnaksi tuli noin 85€ ja siitä kolmasosa oli turhuutta, jota en missään nimessä uudestaan lähtisi ostamaan.Tähän testailunhaluun ja turhuuteen vaikutti kyllä osaltaan sekin, että aika iso osa Matsmartin tuotteista on ruotsalaisia eli meille tuntemattomia merkkejä, joita halusimme kokeilla mahdollista seuraavaa kertaa varten.

Kokonaisuudessaan kuitenkin sellainen kokemus, että voisin käyttää palvelua uudestaankin, tosin huomattavasti tarkemmin ostoksiani  harkiten.

maanantai 14. elokuuta 2017

Miten kauan voi olla vaatteidenostolakossa?

Tai paremminkin otsikon kysymys ehkä kuuluisi, miten kauan ihminen voi olla ostamatta vaatteita. Koska omalla kohdallani ostolakot ovat rajoittuneet pisimmilläänkin kuukausiin, on parasta lähteä miettimään kysymystä teoreettisesti.

Ensimmäinen mieleentuleva vastaus kysymykseen, miten kauan voi olla ostamatta vaatteita, on koko elämänsä. Näin siis teoriassa, koska maapallolta löytyy paikkoja, joissa vaatetus ei ole välttämätön ilmaston puolesta. Mutta jos ihan oikeasti aletaan miettiä asiaa, niin ympäristö, niin fyysinen kuin sosiaalinenkin, on se joka asettaa ensimmäiset vaateet vaatetukselle. Vaikka jossain muualla kenties selviäisikin vaatteetta, on se Suomen ilmasto-oloissa mahdotonta - ihminen ei vain mitenkään selviä talvella 30 asteen pakkasessa ilman jotain suojaa, ei edes sisätiloissa, sillä harvaa paikkaa saadaan niin lämpimäksi, että siellä selviää kokoaikaisesti ilman vaatteita.

Sosiaalisen ympäristön asettamat paineet ovatkin sitten luku sinänsä, koska jo varsin primitiiviset heimot käyttävät jotain (lehtiä, korsia, nahkaa jne) suojatakseen itseään. Sosiaaliset paineet jossain Borneon viidakossa ja koti-Suomessamme ovat toki erilaiset, ja erilaiset ne ovat Suomen sisälläkin erilaisessa asemassa olevilla henkilöillä. Onhan katkera totuus, ettei kukaan luota juristiin, joka esiintyy virttyneessä ja ryppyisessä puvussa sekä puhkikuluneissa kengissä. Vastaavanlainen vaatetus jollain pultsarilla herättää lähinnä sääliä tai hilpeyttä. Asema ja ammatti vain edellyttävät tiettyä pukeutumista, jotta olisi uskottava.

Ostolakon pituuteen vaikuttaa ratkaisevasti paitsi vaatteiden käyttötarve myös se, millaiset varastot vaatteita lähtötilanteessa on. Minulla hamsterina on vaatteita liki loppuelämäkseni, vaikka se olisi melkoisen pitkäkin kunhan vain en välitä siitä mikä on trendikästä ja mahdun vanhoihin vaatteisiini. Jollain minimalistisemman vaatekaapin omaavalla tilanne saattaa olla se, että vuoden tai kahden ostolakko tyhjentää koko vaatekaapin, kun siellä olevat vaatteet ovat jatkuvassa käytössä ja yksinkertaisesti kuluvat puhki tai muuttuvat sellaisiksi, ettei niitä enää sosiaalisen paineen vuoksi voi käyttää.

Nykyisenä tavara- ja vaateähkyn aikana on myös mahdollista tehdä vaatehankintoja käyttämättä siihen rahaa tai muita vaihdonvälineitä. Olen törmännyt naamakirjassa lukuisiin ilmoituksiin ja hyödyntänytkin niitä, joissa tarjotaan vaatteita vastikkeetta, toiveena, että ne tulisivat saajalle käyttöön kun eivät itselle enää ole syystä tai toisesta tarpeen. Tällaisia tarjouksia hyödyntämällä voi onnistua pitämään itsensä vaatteissa melko pitkäänkin, jos tyytyy siihen, mitä on tarjolla ja osuu sopivasti kohdalle. Toki silloin ei ole mahdollista toivoa, että saisiko samat kengät numeroa isompana kiitos. Ja sitten jälleen kerran on se sosiaalinen paine, toiset vain eivät halua käyttää mitään muiden vanhaa, toiset eivät voi esim. ammatillisista syistä näyttää yhtään nukkavieruilta tai epätrendikkäiltä ja sitä rataa.

Oma ostoslakkoni on joitakin isompia ja pienempiä lipsahduksia lukuunottamatta kestänyt jo useamman vuoden. Tämän vuoden aikana olen saanut ilmaiseksi takin, pipon, huivin ja housupuvun eli jakun ja housut - yhteensä 5 kpl, kaikki tämän vuoden vaatehankinnat ovat siis jo noita edellämainittuja "naamakirjan ilmaisia", minulla vain on sattunut olemaan hyvä tuuri. Helmikuussa lankesin ostamaan vaatepaketin, jossa oli useampia vaatteita - osa on lähtenyt eteenpäin, osa jäänyt aktiiviseen käyttöön. Viime vuoden "ilmaiset" olivat kolme kudottua toppia, 2 jakkua ja 2 t-paitaa, muita hankintoja ei ollut.  Tuota ennen isompi lankeemus tuli tammikuussa 2015, silloin ostin valtavan vaatepaketin, josta siitäkin osa vaatteista on lähtenyt eteenpäin, osa käytetty jo loppuun, kun ovat olleet niin aktiivisessa käytössä ja osa on edelleen käytössä. Muina 2015 vuoden hankintoina olivat yhdet rintaliivit ja alushousut sekä yksi ilmainen korsetti.  Eli ei nyt ihan mahdottomasti hankintoja. Koko loppuelämän mittaiseen ostolakkoon en aio sitoutua, mutta jos taas tämän kuun loppuun selviäisi ostamatta vaatteita. Pidempää aikaa en aio tähän kirjoittaa, sillä mitä enemmän joku asia on kielletty, sitä helpommin siihen tulee langettua.

torstai 3. elokuuta 2017

Puhdasta kirppistelyä

Päätimme kesälomamme Herra Kirjoituksen kanssa kirppiskierrokseen, joka oli jälleen kerran silmiäavaava. Se myynnissä olevan romun, anteeksi tavaran, määrä oli taas sellainen, että ei tee hetkeen mieli ostaa mitään. Eikä tullut kirppikselläkään kovin monen asian kohdalla sellaista tunnetta, että tuon mä haluan tai että tuota katsoisin edes kahdesti. Kolmea tavaraa katsoin vähän pidempään, yhtä punaista mekkoa, jonka hihat olivat liian kapeat, punaisia kenkiä, joista totesin, etten tarvitse niitä  (jos hinta olisi ollut hitusen halvempi, olisin saattanut langeta) ja pussillista saippuaa. Tämä viimeksi mainittu piti sisällään jonkun matkamuistoiksi saamia saippuoita useamman kappaleen. Mainittakoon vielä, että kyseisestä pöydästä kaikki oli kaupan puoleen hintaan - ja tunnustan, etten olisi normaalihinnalla edes harkinnut ostamista, mutta alennus, se suuri houkuttaja onnistui toimimaan koukuttimena.

Tässä kohtaa voi esittää kaksi kysymystä, ensinnäkin kuka laittaa myyntiin moisia tuotteita ja mikä vielä tärkeämpää, kuka ostaa niitä. Jälkimmäiseen kysymykseen vastauskena on tietenkin minä - sisäinen Sulo Vilénini ei voinut vastustaa noita ja toisekseen en kehdannut poistua kirppikseltä ihan tyhjin käsin. Lisäksi saippualle - kunnon saippualle - on aina tarvetta. Tässä paketissa saippuaa oli reilu 500g.



Saippuoiden hinnaksi jäi alennuksen jälkeen 2€, joten mielestäni tein kuitenkin ihan hyvät kaupat ja meillä riittää puhtautta pitkäksi aikaa, ei tarvitse ostaa sen paremmin suihkugeelejä kuin käsisaippuaakaan.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

keräkukkakimppu

Näin idean tähän jossain netin syövereissä. Myönnän, että tarkoitukseni oli toteuttaa se kaikkella ajatuksella, osaamisella ja hartaudella, mutta toisin kävi. Saimme yllätyskutsun ja jotain pientä kivaa viemistä piti kehittää supernopealla aikataululla. Niinpä tein sitten pikakeräkukkakimpun.

Kimpussa on kreppipaperilla päällystettyä metallilankaa varsina, lankakeriä kukkina, pahvipohja, jonka jouduin tekemään ensimmäisestä käteen osuneesta pahvista ja koristeena rusetti askartelulaatikosta löytyneistä tykötarpeista.







Paremmannäköisen kimpun saisi, kun kaikki langat olisivat värikkäitä ja samaa laatua. Minä olin varannut mahdollisimman monenlaista lankaa, jotta saaja pääsisi tekemään vähän sitä ja tätä langoista niin halutessaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Arki alkoi

Jälleen kerran on se päivä, jolloin arki alkaa eli loma loppuu. Edellisessä tekstissä mainitut asiat sain hoidettua, joten sen puoleen on homma hanskassa.

Arkea varten on suoritettu kropan huolto eli poistettu karvoja sieltä täältä, käyty parturissa hankkimassa hiuksiin uusi leikkaus ja väri. Huoliteltua vaikutelmaa täydensin vielä kynsillä, maltillinen arkilakkaus, mutta pisara kultaa todistamaan, ettei arki ole ihan niin tylsää kuin ensimmäisenä työpäivänä tuntui.


Tuo kultainen kiemura on tarra, joka tuntui ottavan todella hyvin kiinni Avonin Gel finish -lakkaan. Olin varautunut siihen.että se pysyy vain tovin, mutta se kesti niin tiskaamisen kuin työpäivänkin.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kun ei huvita, mutta haluttaa

Nyt on taas sellainen hetki, että pitäisi tehdä sitä, tätä ja tota, mutta kun ei vaan huvita. Ei huvita pestä ikkunoita, vaikka pitäisi. Ei huvita neuloa sukkaa, vaikka sitäkin pitäisi tehdä. Pari korjausompelua pitäisi tehdä ja muutenkin lista on lähinnä loputon. Kun nyt ei vaan huvita.

Sen sijaan löysin itseni tuijottelemassa lasittunein katsein Lidlin tarjouskatalogia ja siinä olevia rintaliivejä. Ne ovat edullisia, laadukkaita, hinta-laatusuhteeltaan mitä parhaita, ja tarvitsisin uudet käyttöliivit entisten vedellessä viimeisiään. Miksi en sitten rynnännyt heti ostamaan, vaikka mieli kovasti teki. Ihan siksi, että minulla on varastossakin liivejä, jotka sopivat arkikäyttöön, jotenkin vain tässä laiskuus mielentilassa olisi paljon helpompaa hakea uudet kaupasta kuin kaivaa kaappia. Tällä kertaa päätin kuitenkin voittaa laiskuuteni ja ostamisen sijasta hyödyntää jemmoja.

On tiettyjä asioita, jotka on pakko hoitaa huomiseen iltapäivään mennessä. Niistä tein itselleni listan ja muuten annan luvan olla vaan, joskus on pakko saada nauttia olemisen sietämättömästä keveydestä. Se on kesä nyt, nautitaan siitä, niin kauan kuin aurinko vielä paistaa.


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kerrosrivinousu

Äitini väittää yleensä, että hänellä on sukkia niin paljon, ettei hän tarvitse yhtään paria uusia. Nyt sain kuitenkin hänet suostuteltua vastaanottamaan yhden parin, koska hän itse lipsautti, että jos saisi täyttä villaa olevat sukat, niin sellaiset kelpaisivat. Tuumasta siis toimeen.

Lanka on Virtain villan suomalaista villalankaa, joka on todella paksua suhteessa normaalisti käyttämiini seiskaveikkaan tai nalleen.

Tiedän olevani taas reilusti jäljessä muodista, koska kokeilin kerrosrivinousua vasta nyt. Muut tekivät sitä ehkä pari vuotta sitten. Omasta mielestäni ihan ok perussukat ja lämpöiset ainakin ovat.


Resorissa silmukoita 44, yhden lisäsin, jotta sain viiden silmukan välein toistuvan kerrosrivinousun menemään oikein. Luin ohjeen netistä ja vasta kaksi mallikertaa kudottuani tajusin katsoa kuvaa ja huomasin, että ohjeteksti ja kuva ovat erilaiset ja että virhe on tietenkin tekstissä, jota noudatin. Tästä syystä sukan suussa on kaksi kaksikerroksista raitaa. Oikein tehdessä kudotaan siis ensiksi yksi kerros harmaalla, sitten kaksi kerrosta valkoisella. Valkoisilla kerroksilla nostetaan määrätyin välein harmaan kerroksen silmukkaa kutomatta, mistä syntyy tuo kerrosrivinousu. Minulla nousut ovat viiden silmukan välein eli neljä kudottu normaalisti ja sitten se viides nostettu. Nostot tekevät neuleesta varsin napakan eli käyttämieni 11 silmukan sijaan puikolla olisi voinut olla pari enemmänkin. Kantapäät ovat normaalia korkeammat käyttäjän toiveesta, hänen jalkaansa tavallisen mittainen kantapää istuu huonosti ja tiimalasikantapää ei sovi lainkaan.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesälomaostoksia

Tunnustan, tunnustan, tunnustan. Saattoi olla, että ostin kesälomalla ihan pari kerää lankaa...

Sukkiin tietty. Luulin, etten enää löydä mistään järkevällä hinnalla tuota viidakkoa, joten ostin sitten heti molemmat kerät, kun vastaan tuli, samoin sateenkaaret ovat luultavasti valtakunnan edullisimmat. Nostalgiat maksoivat euron kerä, mikä on jo liki ilmaista. Olikohan tässä riittävän hyvin perusteltu, miksi tarvin nämä ihan välttämättä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Valkoiset pitsisukat

Valkoisten pitsisukkien ohje löytyi facebookista, julkaisijana Karolina Andersson. Tosin alkuperäisen mallin mukaan sukat pitäisi kutoa varpaista varteen, mutta päätin kuitenkin kokeilla toimisiko malli myös varresta varpaisiin ja toimihan se, vaikka aika erilaiselta näyttikin.

Netissä lainatussa kuvassa varpaista varteen sukat ja alla mun varresta varpaisiin sukat.



Minun sukissani on ensin 10 kerrosta 1 oikein, 1 nurin joustinta, jossa oikeat silmukat on kudottu takareunasta jolloin ne kiertyvät. Sen jälkeen on toistettu 5 kerroksen  pitsistä mallikertaa.
1 krs * 1 nurin, langankierto, neulo kaksi silmukkaa takareunoista yhteen, neulo kaksi silmukkaa normaalisti yhteen, langankierto, 1 nurin* ja tätä *-* toistaen koko kerros.
2-5 krs. * 1 nurin, 4 oikein, 1 nurin*  ja tätä toistaen. 

Kuvan mallissa on käytetty kiilakantapäätä ja jalkateräosassa jatkettu pitsimallia vain jalan päällä. Minun sukissani on tavallinen ristiinvahvistettu kantapää, mutta samoin pitsiä on toistettu vain jalkapöydän päällä.

Malli on siis kuudella jaollinen ja sopii paremmin kuin hyvin seiskaveikka langalle, mistä olin kovasti onnellinen, minulla kun on jemmassa vähemmän fingering paksuisia sukkalankoja, joita suurin osa pitsimalleista tuntuu vaativan.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Buzzaus: Storytel

Pääsin Buzzadorin kautta testaamaan Storyteliä, joka on siis yksi näistä uusista älylaitteilla käytettävistä luku- ja kuuntelupalveluista. Ilmainen testijakso oli kuukauden mittainen, mutta ensi sanoikseni totean, että meillä on menossa jo toinen kuukausi "omaan piikkiin" eli palvelu todellakin on hyvä.

Perustelen hyvää arvosanaani vielä sillä, että olen kahlannut läpi liki kaikki Suomessa tarjolla olevat vastaavat palvelut mukaan lukien myös kirjaston ilmaisen. Jokaisessa on ollut enemmän tai vähemmän sanomista, yksi pätki, toisen valikoima oli äärimmäisen surkea, kolmatta ei saanut ladattua windows-puhelimelle.

Storytelin plussapuolia on siis todella kattava valikoima e-kirjoja ja äänikirjoja, valikoimasta löytyy myös uutuuksia. Lisäksi se toimii myös Windows-puhelimella. Kirjat tai äänikirjat on mahdollista tallentaa omaan kirjahyllyyn käytettäväksi myös offline-tilassa ilman nettiä, mistä enemmän kuin iso plussa. 

Kuukausiveloitus on n. 17€ ja se menee suoraan luottokortilta. Myönnän heti, ettei minusta varmaan tule loppuelämän asiakasta, koska parin, kolmen kuukauden kuluttua olen kuluttanut äänikirjavalikoiman loppuun, sillä minulla pyörii äänikirja kuulokkeissa aina kun mahdollista. Siihen asti nautin kuitenkin Storytelin tarjoamista vaihtoehdoista ja mukavasta vaihtoehdosta äänikirjojen kuuntelemiseen.

#buzzador
#storytelbuzz17

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Tuoksuttelua

Siitä asti, kun keväällä julkaistiin tulevan kesän kesätuoksut, olen himoinnut Escadan Fiesta Cariocaa, joka yhdistyy Rioon nimensä kirjoitusvirheestä huolimatta. Cariocahan viittaa riolaiseen ja portukalia ja sen parin pitäisi olla festa, ei fiesta, joka on espanjaa.

Fiesta Cariocan on kuvailtu olevan ”intohimon cocktail”. Kesäisen juhlan ja Brasilian inspiroimassa hajuvedessä tuoksuvat eksoottiset hedelmät ja kukat, joita puisen myskinen pohja pehmentää.
Tuoksu aukeaa mehukkaalla passionhedelmän, vadelmien ja orvokinlehtien sekoituksella, joka yhdistyy passionhedelmän kukkien, appelsiininkukkien ja jasmiinin vivahteisiin. Tuoksun pohjalla tuoksuvat myski, setripuu ja bentsoiini.

Onneksi on kivijalkakaupat, kävin tuoksuttelemassa tätä ja totesin sen aivan liian makeaksi ja raskaaksi. Vedin ruksit päälle ja totesin, että voisin poistaa tämän hankintalistaltani, niin paljon intohimoja kuin se nimensä ja kuvauksensa perusteella alunperin herättikin.

Toinen kevään "tää mun täytyy saada"-tuoksuista oli Cleanin Ultimate beach day. CLEAN Ultimate Beach Day vangitsee upean rantapäivän tunnelman; Kun kävelet rantahiekalla auringon paistaessa kasvoille ja kevyt tuulenvire tuivertaa hiuksia, toivoisi, että jokainen ilta voisi olla yhtä yksinkertaisen kaunis kuin tämä hetki.
Alkutuoksu: Mandariini, Italian Bergamotti, Sitruuna, Ryppylimetti
Sydäntuoksu: Valkoinen ruusu, Tuberoosa, Neroli, Jasmiini, Karhunputki, Afrikan appelsiininkukka, Laventeli, Meren nuotit
Pohjatuoksu: Myski, Ambra, Hiekka

Koska kerran riolainen juhla oli pettymys tuoksunsa suhteen, siirryin rantapäivään vain kokeakseni saman kohtalon. Tämäkin oli jotenkin tunkkainen ja raskas, en millään löytänyt sieltä raikasta sitruunaa tai limettiä, sen sijaan myski ja ambra puskivat voimakkaasti läpi ja tekivät tuoksusta minulle sopimattoman.

Testasin myös puolittain vahingossa Cleanin shower fresh-tuoksun. Shower Fresh -tuoksu on mehukas, se vangitsee suihkun jälkeisen raikkauden tuoksun. Se on mutkaton, raikas sekä hienovaraisen seksikäs.
Ensituoksu: sitruuna, mandariini & appelsiini. Sydäntuoksu: kielo, appelsiinin kukka, & jasmiini. Pohjatuoksu: myski & hento puu

 Ja tämä tuoksu oli se, joka iski kuin metrinen halko - aivan ihana, juuri sopivan raikas ja herkkä. Siirsin nuo kaksi hankintaa sivuun ja päätin ostaa tämän. Se on siis edelleen kaupan hyllyllä ja odotan seuraavaa sopivaa tarjousta iskeäkseni kiinni. Tämän minä todellakin haluan - ja se sopii loistavasti pariksi toiselle lempparituoksulleni saman sarjan Fresh loundrylle.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kesäkuun saapuneet


Tavaraton toukokuu muuttui kasojen kesäkuuksi.

Sorruin ostamaan kosmetiikkaa, kun kerran tein Dermosiliin tilauksen. Hankintaan päätyivät täyttöpussit perheshampoosta, vitamin E suihkugeelistä ja voidesaippuasta sekä turhuuksien turhuus - kesäsesongin limited edition suihkugeeli. Nämä kesäsuihkugeelit ovat poikkeuksetta aivan uskomattoman hyvän tuoksuisia, aikaisempina vuosina pullot ovat kyllä olleet 500ml vetoisia, tää ei ollut kuin 300 millinen, mutta kyllä sillä monta kertaa pesee. Alle parinkymmenen euron hankinnoilla selvitään varmaankin läpi ensi vuodestakin.

Koska en ostanut toukokuussa Kaloriinan päivänä itselleni mitään, tuhlasin sitten kesäkuun juhlasesongissa itseeni ja ostin kasan lankoja - kas mi yllätys. Mutta kyllä näille käyttöä tulee.

Lisäksi sain naamakirjan kautta ilmaiseksi housuhenkarin ja kahvipussikassin, jollaista olen jo pidemmän aikaa etsinyt käsityökassikseni. Toiseksi sellaiseksi, kun tuntuu, etteivät ne mahdu kaikki siihen ensimmäiseen.


Samasta osoitteesta on peräisin myös Novitan sukkalehti.

Suurin tuhlaus oli kuitenkin uusi varsi-imuri, ihan peräti Dyson. Olemme tahineet akkuongelmaisen Ergo Rapidon kanssa jo kohta vuoden verran ja tulimme lopulta siihen tulokseen, että sellainen nopsa pikaimuri on niin kätevä ja tarpeellinen, että ilman emme selviä. Ekologisinta olisi toki ollut vaihtaa akut Ergoon, mutta kun ne olisivat maksaneet satasen verran ja kun tuohon sataseen lisäsi Herra Kirjoituksen lahjakortin ja hyvän tarjouksen, niin ei paljon tarvinnut laittaa lisää kun sai uuden ja tehokkaan imurin, mistä syystä sitten päädyimme tähän vaihtoehtoon.


Lisäksi tuli shoppailtua pitkään puhuttu frisbeegolf-laukku. Tähän asti kun kiekot ovat kulkeneet mainoslaukussa, joka ei ole varsinaisesti tarkoitettu niiden kantamiseen ja alkaa sitä paitsi hajota. Hintaa tälle tuli tarjouksessa ihan 4€.


On myös muutama tavara, jotka vain pysähtyivät meillä ja jatkoivat samantien eteenpäin, joten niitä en laske saapuneihin enkä poistoihin, kun niiden ei ollut tarkoituskaan jäädä pidemmäksi aikaa tai siis no joo alkuperäinen ajatus oli, että ne jäisivät, mutta syystä tai toisesta asiat menivät näin kuin menivät. Yhtenä esimerkkinä aivan ihanat ilmaiset kengät, jotka sitten kunnollisessa testauksessa osoittautuivat niin kapeiksi, että pistin ne suosiolla eteenpäin.