perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kerrosrivinousu

Äitini väittää yleensä, että hänellä on sukkia niin paljon, ettei hän tarvitse yhtään paria uusia. Nyt sain kuitenkin hänet suostuteltua vastaanottamaan yhden parin, koska hän itse lipsautti, että jos saisi täyttä villaa olevat sukat, niin sellaiset kelpaisivat. Tuumasta siis toimeen.

Lanka on Virtain villan suomalaista villalankaa, joka on todella paksua suhteessa normaalisti käyttämiini seiskaveikkaan tai nalleen.

Tiedän olevani taas reilusti jäljessä muodista, koska kokeilin kerrosrivinousua vasta nyt. Muut tekivät sitä ehkä pari vuotta sitten. Omasta mielestäni ihan ok perussukat ja lämpöiset ainakin ovat.


Resorissa silmukoita 44, yhden lisäsin, jotta sain viiden silmukan välein toistuvan kerrosrivinousun menemään oikein. Luin ohjeen netistä ja vasta kaksi mallikertaa kudottuani tajusin katsoa kuvaa ja huomasin, että ohjeteksti ja kuva ovat erilaiset ja että virhe on tietenkin tekstissä, jota noudatin. Tästä syystä sukan suussa on kaksi kaksikerroksista raitaa. Oikein tehdessä kudotaan siis ensiksi yksi kerros harmaalla, sitten kaksi kerrosta valkoisella. Valkoisilla kerroksilla nostetaan määrätyin välein harmaan kerroksen silmukkaa kutomatta, mistä syntyy tuo kerrosrivinousu. Minulla nousut ovat viiden silmukan välein eli neljä kudottu normaalisti ja sitten se viides nostettu. Nostot tekevät neuleesta varsin napakan eli käyttämieni 11 silmukan sijaan puikolla olisi voinut olla pari enemmänkin. Kantapäät ovat normaalia korkeammat käyttäjän toiveesta, hänen jalkaansa tavallisen mittainen kantapää istuu huonosti ja tiimalasikantapää ei sovi lainkaan.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesälomaostoksia

Tunnustan, tunnustan, tunnustan. Saattoi olla, että ostin kesälomalla ihan pari kerää lankaa...

Sukkiin tietty. Luulin, etten enää löydä mistään järkevällä hinnalla tuota viidakkoa, joten ostin sitten heti molemmat kerät, kun vastaan tuli, samoin sateenkaaret ovat luultavasti valtakunnan edullisimmat. Nostalgiat maksoivat euron kerä, mikä on jo liki ilmaista. Olikohan tässä riittävän hyvin perusteltu, miksi tarvin nämä ihan välttämättä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Valkoiset pitsisukat

Valkoisten pitsisukkien ohje löytyi facebookista, julkaisijana Karolina Andersson. Tosin alkuperäisen mallin mukaan sukat pitäisi kutoa varpaista varteen, mutta päätin kuitenkin kokeilla toimisiko malli myös varresta varpaisiin ja toimihan se, vaikka aika erilaiselta näyttikin.

Netissä lainatussa kuvassa varpaista varteen sukat ja alla mun varresta varpaisiin sukat.



Minun sukissani on ensin 10 kerrosta 1 oikein, 1 nurin joustinta, jossa oikeat silmukat on kudottu takareunasta jolloin ne kiertyvät. Sen jälkeen on toistettu 5 kerroksen  pitsistä mallikertaa.
1 krs * 1 nurin, langankierto, neulo kaksi silmukkaa takareunoista yhteen, neulo kaksi silmukkaa normaalisti yhteen, langankierto, 1 nurin* ja tätä *-* toistaen koko kerros.
2-5 krs. * 1 nurin, 4 oikein, 1 nurin*  ja tätä toistaen. 

Kuvan mallissa on käytetty kiilakantapäätä ja jalkateräosassa jatkettu pitsimallia vain jalan päällä. Minun sukissani on tavallinen ristiinvahvistettu kantapää, mutta samoin pitsiä on toistettu vain jalkapöydän päällä.

Malli on siis kuudella jaollinen ja sopii paremmin kuin hyvin seiskaveikka langalle, mistä olin kovasti onnellinen, minulla kun on jemmassa vähemmän fingering paksuisia sukkalankoja, joita suurin osa pitsimalleista tuntuu vaativan.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Buzzaus: Storytel

Pääsin Buzzadorin kautta testaamaan Storyteliä, joka on siis yksi näistä uusista älylaitteilla käytettävistä luku- ja kuuntelupalveluista. Ilmainen testijakso oli kuukauden mittainen, mutta ensi sanoikseni totean, että meillä on menossa jo toinen kuukausi "omaan piikkiin" eli palvelu todellakin on hyvä.

Perustelen hyvää arvosanaani vielä sillä, että olen kahlannut läpi liki kaikki Suomessa tarjolla olevat vastaavat palvelut mukaan lukien myös kirjaston ilmaisen. Jokaisessa on ollut enemmän tai vähemmän sanomista, yksi pätki, toisen valikoima oli äärimmäisen surkea, kolmatta ei saanut ladattua windows-puhelimelle.

Storytelin plussapuolia on siis todella kattava valikoima e-kirjoja ja äänikirjoja, valikoimasta löytyy myös uutuuksia. Lisäksi se toimii myös Windows-puhelimella. Kirjat tai äänikirjat on mahdollista tallentaa omaan kirjahyllyyn käytettäväksi myös offline-tilassa ilman nettiä, mistä enemmän kuin iso plussa. 

Kuukausiveloitus on n. 17€ ja se menee suoraan luottokortilta. Myönnän heti, ettei minusta varmaan tule loppuelämän asiakasta, koska parin, kolmen kuukauden kuluttua olen kuluttanut äänikirjavalikoiman loppuun, sillä minulla pyörii äänikirja kuulokkeissa aina kun mahdollista. Siihen asti nautin kuitenkin Storytelin tarjoamista vaihtoehdoista ja mukavasta vaihtoehdosta äänikirjojen kuuntelemiseen.

#buzzador
#storytelbuzz17

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Tuoksuttelua

Siitä asti, kun keväällä julkaistiin tulevan kesän kesätuoksut, olen himoinnut Escadan Fiesta Cariocaa, joka yhdistyy Rioon nimensä kirjoitusvirheestä huolimatta. Cariocahan viittaa riolaiseen ja portukalia ja sen parin pitäisi olla festa, ei fiesta, joka on espanjaa.

Fiesta Cariocan on kuvailtu olevan ”intohimon cocktail”. Kesäisen juhlan ja Brasilian inspiroimassa hajuvedessä tuoksuvat eksoottiset hedelmät ja kukat, joita puisen myskinen pohja pehmentää.
Tuoksu aukeaa mehukkaalla passionhedelmän, vadelmien ja orvokinlehtien sekoituksella, joka yhdistyy passionhedelmän kukkien, appelsiininkukkien ja jasmiinin vivahteisiin. Tuoksun pohjalla tuoksuvat myski, setripuu ja bentsoiini.

Onneksi on kivijalkakaupat, kävin tuoksuttelemassa tätä ja totesin sen aivan liian makeaksi ja raskaaksi. Vedin ruksit päälle ja totesin, että voisin poistaa tämän hankintalistaltani, niin paljon intohimoja kuin se nimensä ja kuvauksensa perusteella alunperin herättikin.

Toinen kevään "tää mun täytyy saada"-tuoksuista oli Cleanin Ultimate beach day. CLEAN Ultimate Beach Day vangitsee upean rantapäivän tunnelman; Kun kävelet rantahiekalla auringon paistaessa kasvoille ja kevyt tuulenvire tuivertaa hiuksia, toivoisi, että jokainen ilta voisi olla yhtä yksinkertaisen kaunis kuin tämä hetki.
Alkutuoksu: Mandariini, Italian Bergamotti, Sitruuna, Ryppylimetti
Sydäntuoksu: Valkoinen ruusu, Tuberoosa, Neroli, Jasmiini, Karhunputki, Afrikan appelsiininkukka, Laventeli, Meren nuotit
Pohjatuoksu: Myski, Ambra, Hiekka

Koska kerran riolainen juhla oli pettymys tuoksunsa suhteen, siirryin rantapäivään vain kokeakseni saman kohtalon. Tämäkin oli jotenkin tunkkainen ja raskas, en millään löytänyt sieltä raikasta sitruunaa tai limettiä, sen sijaan myski ja ambra puskivat voimakkaasti läpi ja tekivät tuoksusta minulle sopimattoman.

Testasin myös puolittain vahingossa Cleanin shower fresh-tuoksun. Shower Fresh -tuoksu on mehukas, se vangitsee suihkun jälkeisen raikkauden tuoksun. Se on mutkaton, raikas sekä hienovaraisen seksikäs.
Ensituoksu: sitruuna, mandariini & appelsiini. Sydäntuoksu: kielo, appelsiinin kukka, & jasmiini. Pohjatuoksu: myski & hento puu

 Ja tämä tuoksu oli se, joka iski kuin metrinen halko - aivan ihana, juuri sopivan raikas ja herkkä. Siirsin nuo kaksi hankintaa sivuun ja päätin ostaa tämän. Se on siis edelleen kaupan hyllyllä ja odotan seuraavaa sopivaa tarjousta iskeäkseni kiinni. Tämän minä todellakin haluan - ja se sopii loistavasti pariksi toiselle lempparituoksulleni saman sarjan Fresh loundrylle.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kesäkuun saapuneet


Tavaraton toukokuu muuttui kasojen kesäkuuksi.

Sorruin ostamaan kosmetiikkaa, kun kerran tein Dermosiliin tilauksen. Hankintaan päätyivät täyttöpussit perheshampoosta, vitamin E suihkugeelistä ja voidesaippuasta sekä turhuuksien turhuus - kesäsesongin limited edition suihkugeeli. Nämä kesäsuihkugeelit ovat poikkeuksetta aivan uskomattoman hyvän tuoksuisia, aikaisempina vuosina pullot ovat kyllä olleet 500ml vetoisia, tää ei ollut kuin 300 millinen, mutta kyllä sillä monta kertaa pesee. Alle parinkymmenen euron hankinnoilla selvitään varmaankin läpi ensi vuodestakin.

Koska en ostanut toukokuussa Kaloriinan päivänä itselleni mitään, tuhlasin sitten kesäkuun juhlasesongissa itseeni ja ostin kasan lankoja - kas mi yllätys. Mutta kyllä näille käyttöä tulee.

Lisäksi sain naamakirjan kautta ilmaiseksi housuhenkarin ja kahvipussikassin, jollaista olen jo pidemmän aikaa etsinyt käsityökassikseni. Toiseksi sellaiseksi, kun tuntuu, etteivät ne mahdu kaikki siihen ensimmäiseen.


Samasta osoitteesta on peräisin myös Novitan sukkalehti.

Suurin tuhlaus oli kuitenkin uusi varsi-imuri, ihan peräti Dyson. Olemme tahineet akkuongelmaisen Ergo Rapidon kanssa jo kohta vuoden verran ja tulimme lopulta siihen tulokseen, että sellainen nopsa pikaimuri on niin kätevä ja tarpeellinen, että ilman emme selviä. Ekologisinta olisi toki ollut vaihtaa akut Ergoon, mutta kun ne olisivat maksaneet satasen verran ja kun tuohon sataseen lisäsi Herra Kirjoituksen lahjakortin ja hyvän tarjouksen, niin ei paljon tarvinnut laittaa lisää kun sai uuden ja tehokkaan imurin, mistä syystä sitten päädyimme tähän vaihtoehtoon.


Lisäksi tuli shoppailtua pitkään puhuttu frisbeegolf-laukku. Tähän asti kun kiekot ovat kulkeneet mainoslaukussa, joka ei ole varsinaisesti tarkoitettu niiden kantamiseen ja alkaa sitä paitsi hajota. Hintaa tälle tuli tarjouksessa ihan 4€.


On myös muutama tavara, jotka vain pysähtyivät meillä ja jatkoivat samantien eteenpäin, joten niitä en laske saapuneihin enkä poistoihin, kun niiden ei ollut tarkoituskaan jäädä pidemmäksi aikaa tai siis no joo alkuperäinen ajatus oli, että ne jäisivät, mutta syystä tai toisesta asiat menivät näin kuin menivät. Yhtenä esimerkkinä aivan ihanat ilmaiset kengät, jotka sitten kunnollisessa testauksessa osoittautuivat niin kapeiksi, että pistin ne suosiolla eteenpäin.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kosmetiikkapoistot 2/4 vuodelta 2017

Kolmen ensimmäisen kuukauden kosmetiikkapoistosaldo jäi "surkean pieneksi" eli vain 25 purkkiin, mikä toki sekin on iso määrä, kun huomioi sen, ettei tilalle ole tullut tuotteita.

Vastaavasti uskon kolmen seuraavan kuukauden saldon olevan isompi, koska moni melkein tyhjä purkin pohja jäi tyhjentymättä kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.


Ensimmäiset poistot ovat osin tuttuja suosikkimerkkejä, osin jotain muuta. Palmoliven Happyful tuskin kaipaa sen kummempaa esittelyä, mutta sen vieressä oleva hollantilainen Hema- merkkinehn kynsilakanpoistoaine ansaitsee muutaman ylistävän sanan: se oli edullista, tehokasta ja riittoisaa. Sääli, että seuraava pullo pitäisi hakea niin kaukaa. Humektanin perusvoide on pelastanut monta kuivaa pakkasaamua niin kasvojen kuin vartalon suhteen - olen ilmeisesti tullut vanhaksi, kun ennen niin rasvainen ihoni huutaa kostutusta. Lidlin Suhada-meikkivoide on myös niitä kehumisenarvoisia tuotteita, jotka ovat hinta-laatu - suhteeltaan loistavia. Iso muotovaahtopullo on aikanaan netistä ostettu www Infinite- sarjan tuote, joka sekin oli todella riittoisa. Sen takana on jo toinen (ja Herra Kirjoituksen onneksi viimeinen) saunasaippuan täyttöpussi, edellinen meni maalle, tämä toinen anoppilaan.

Edessä on puuterirasiani, joka aikanaan on sisältänyt aurinkopuuterihelmiä, mutta johon nykyään kippaan kaikki puuterijämät (siis ne kivipuuterin loput, jotka eivät enää pysy kunnolla kakkumuodossa) käyttöä varten. Nyt sekin tyhyjeni eli pitää kaivella kaapista uusi puuteri käyttöön. Vaaleanpunertava rasia takana on Mary Kayn kasvogeeli, josta pidin kovasti ja joka myös pelasti monta kuivaa pakkasaamua. Sen vieressä on Yves Rocherin en Avril un soir "Huhtikuisena aamuna" - hajuvesi, joka ei enää oikein ole mieltymykseni mukainen, mutta onneksi sekin on tuota pikaa loppumassa ja lisäkappaleita ei ole eikä tule. Taustalla on Axen dödö - Herra Kirjoituksen tyhjäämä naamakirjan kautta ilmaiseksi saatu. Muiden kasvovoideiten loputtua olen käyttänyt Clinidermin kuivalle iholle tarkoitettua minituubia, joka on kokoonsa nähden riittoisa, mutta ei toki loppumaton sekään.



Seuraavat tyhjentyneet ovat edelleen sitä "peruskauraa" eli suihkugeeliä, hammastahnaa, dödöä, kasvovettä ja yksi kulmakynä. Viimeksi mainittu oli noita Oriflamen täyttöjuttuja ja häpeäkseni joudun myöntämään, että edelleenkin varastoistani löytyi uusi täyte tuohon kynään eli samalla linjalla jatketaan.


Lisäksi kielontuoksuinen käsisaippua eli kuvan pulloista keskimmäinen.


Seuraavat poistot tulivatkin sitten meikkipussista. Yllättävän kauan nuo ovat kestäneet, mutta nyt loppuivat sekä meikkipuuteri, huultenrajauskynä että huulipuna. Meikkipuuteri on Yves Rocherin vanhaa mallistoa ja ollut ensin hetken matkakäytössä, mutta nyt totesin, että on korkea aika käyttää se loppuun ennen kuin se menee pilalle. Huultenrajauskynä oli Oriflamen täyttömallistoa ja aivan loistava tumma sävy, joka sopi yhteen monen sävyisten huulipunien kanssa. Huulipunista loppui Oriflamen Visions-sarjan horoskooppipuna Leo, joka oli sävyltään täydellinen luumunpinkki. Onnistuin myös kadottamaan mansikanpunaisen Lumenen huulikiiltoni, joten postoksi sekin kai on laskettava.


Samaan kasaan menivät myös Doven kevyesti päivettävä Summer glow vartalovoide, thaimaalainen kukkasaippua, joka muutaman pudotuksen takia meni niin huonoon kuntoon, että päätin käyttää sen pois, brasilialaisesta saippuasta jäi jäljelle vain paperit. Herra Kirjoituksen Fuze suihkugeeli ja Listerinen suuvesi, Golgaten hammastahna ja apopasen meikinpoistoon käytetty perusvoide täydensivät poistokasan. Siis 10+1 poistoa.

Ensimmäinen punaisista sävyttävistä muotovaahtopulloistani loppui, samoin neon/limenvihreä Miss Selene kynsilakka. Myös kolme minihuulipunaa tuli joko käytettä loppuun tai todettua, että niiden käyttö on katkenneen terän takia mahdotonta.  Kaikkiaan viisi poistoa lisää.


Yhteensä 33 poistoa kolmessa kuukaudessa, vuoden alusta 58 poistoa.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Pienet poistot (touko- ja kesäkuu)

Touko ja kesäkuussa poistuivat seuraavat tavarat:

1) kassillinen kahvipusseja (vaihturina saatu munakennoja)
2) sukat (annettu lahjaksi)
3) paita (kuva, vaihdettu maitoon)
4) askartelupaketti (annettu)
5) sukat (annettu lahjaksi)
6) kynttilälyhty (annettu lahjaksi)
7) 10 kpl pitsiliinoja (vaihdettu kahviin)
8) 2 kerää punaista hapsulankaa (myyty)
9) ruskeat balleriinat (annettu)
10) silikoniranneke (annettu)
                                                  yht 20


11) risutähti ja pallo (annettu)
12) vaaleanpunaiset tähdet (myyty)
13) vaaleansiniset tähdet (myyty)
14) keltaiset tähdet (myyty)
15) vaaleansiniset tähdet (myyty)
16) 2 kpl kirjoja (annettu)
17) pussukka askarreltu (annettu; poistumaa 1 kpl vetoketjuja ja pala kangasta)
18) lautapeli Photoloco (viety tuliaisiksi)
19) 2 kpl vanhoja (Arabia) lautasia (kierrätykseen)
20) wc:n ilmanraikastimen tuoksupatruuna (tyhjä, roskiin)
                                                                                   yht 32

21) vaaleanpunainen paita (myyty; facebook 5€)
22) keltaruutuinen pöytäliina (vaihdettu maitopurkkiin)
23) roskakori (kierrätetty askarteluun)
24) sininen tyynynpäälinen (vaihdettu maitopurkkiin)
25) fuksia pusero (kuva, myyty; facebook 3€)
26) fuksia Vilan tunika (kuva, myyty; facebook 3€)
27) kukkasen alkuja (annettu)
28) Ässä sukat (annettu lahjaksi)
29) Traktori-sukat (annettu lahjaksi)
30) Yrttikosmetiikka boxi (annettu lahjaksi)
                                                                      yht 42



31) 5 kpl kosmetiikkapoistoja (tyhjentyneet, roskiin)
32)  Star wars-kirja (annettu lahjaksi)
33) 3kpl pumppupulloja (annettu kiertoon)
34) musta nyöritoppi (kuva, myyty; facebook 3€)
35) oranssitoppi (kuva, myyty; facebook 1€)
36) kahvipusseja (vaihdettu tölkinklipsuihin)
37) sukat (vanha gootti, annettu lahjaksi)
38) musta mekko ( kuva, myyty; facebook 4€)
39) oranssi huppari (kuva, vaihdettu maitoon)
40) Eden-hajuvesi (annettu)
                                                         yht. 58





41) 6 kpl lehtikoteloita (vaihdettu)
42) eväsrasia (vaihdettu)
43) juomapussi (vaihdettu)
44) valkoiset kengät (kuva, rikkuneet, roskiin)
45) vihreä sametti (vaihdettu)
46) 6 kpl Roope-setä lehtiä (vaihdettu)
47) 6 kpl kankaita (vaihdettu)
48) 5 mapillista vanhentuneita papereita (roskiin)
49) Viivi ja Wagner esiliina (vaihdettu)
50) punainen kestokassi (annettu)
                                              yht. 87




51) Ruusupusero (kuva, vaihdettu)
52) Suihkuverho (vaihdettu)
53) korentoheijaston (vaihdettu)
54) poppanakuteet (vaihdettu)
55) Dermosil huonetuoksu (vaihdettu)
56) Vaaleat verhot (vaihdettu)
57) Valkoiset tennarit (kuva, vaihdettu)
58) vihreä pitsi (vaihdettu)
59) kasa kankaita (vaihdettu)
60) 2 kpl maljakoita (vaihdettu)
                                          yht. 98

61) mustat avokkaat (kuva, vaihdettu)
62) laatikollinen askartelupahveja (annettu)
63) collegepaita (kirpparille)
64)  vanha työtakki (annettu)
65) pieni neulepaita (annettu)
66) villasukat pienet (annettu)
67) harmaat villasukat (annettu)
68) kylpyhuoneen peili (myyty)
69) pieni ampiaispesä (annettu)
70) kuu ja 6 kpl pimeässä hohtavia tähätiä (vaihdettu)
                                                        yht 108
71) sininen toppi (vaihdettu)
72) valkoinen rusetti panta (vaihdettu)
73) 2 kpl lasipurkkeja kaatokannella (vaihdettu)
74) Mad king Ludvig-peli (viety tuliaisiksi)
75) kosmetiikkapoistot 12 kpl (tyhjentyneet roskiin)
76) värikynät (annettu lahjaksi)
77) penaali (annettu lahjaksi)
78) pimeässä hohtavat dinot (vaihdettu kahviin)
79)  3pkt pimeässä kohtavat pienet tähdet (vaihdettu kahviin)
80) kuu ja 6 kpl tähtiä (vaihdettu kahviin)
                                                               yht  132

81) pinkit ja siniset tähdet (vaihdettu suklaaseen)
82) viinipullo pastan säilytykseen (annettu)
83) 5 kpl tyhjentynyttä kosmetiikkaa (roskiin)
84) kulahtaneet alushousut (roskiin) 
                                                              yht 140

myynnit yhteensä 19€ paketista 


 kahden kuukauden aikana (140) poistoa ja vuoden alusta yhteensä 510 kpl poistoja.

Otsikkoa kirjoittaessani ajattelin, että kauppa ja vaihdot käyvät nihkeästi, joten kovin suuria poistoja ei ole luvassa, mutta tämähän meni paremmin kuin hyvin.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Brasiliawoffelit

Minulla on ihan liian monta sukkaparia kesken, mutta kun yhdet unohdin maalle, toisten eteneminen riippuu syntyvistä päättelylangoista ja kolmannet ei vaan huvita, niin aloitin Brasiliawoffelisukat. Malli on äärimmäisen yksinkertainen, niin kuin suurin osa näistä näteistä peruspintaneuleista on, mutta silti näyttävä.

Alkuun perinteinen 10 kerrosta joustinta, tällä kertaa 1 oikein, 1 nurin. Varsinainen mallikerta on neljän kerroksen korkuinen. 1. ja 2.  krs kaikki o, 3. ja 4.  krs 2 o 2 n.


Brasiliaa tässä on värit, seuraavassa ehkä vielä enemmän kun käännän värit päinvastoin. 



Oliskohan tässä nyt sitten ensimmäiset sukat pukinkonttiin?

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Velkajärjestely

Olen päätynyt henkilökohtaiseen "velkajärjestelyyn", tarina on pitkä, joten lienee syytä aloittaa alusta. Jo muinaiset roomalaiset... no, jos ei nyt kuitenkaan ihan niin kaukaa aloitettaisi.

Olen jo pidempään lukenut velkablogeja, joissa ihmiset kirjoittavat, miten ovat selvinneet veloistaan. Minusta on kiva lukea selviämistarinoita ja toisaalta poimia kikkoja siihen, miten edullisesti ja nuukasti ihmiset onnistuvat elämään, ja mistä kulutuksessaan säästämään. Suurin osa niistä, jotka jaksavat jatkaa kirjoittamista, ovat juuri niitä, jotka onnistuvat - välillä saattaa tulla pieniä repsahduksia, mutta kuitenkin periaatteessa parempaa kohti mennään. Toki joukkoon mahtuu nimeltämainitsemattomia poikkeuksiakin, joiden räpiminen ja syvemmälle uppoaminen on lukijasta lähinnä turhauttavaa.

Yhden tällaisen lukukokemuksen jälkeen näytin Herra Kirjoitukselle kyseistä tekstiä ja valitin, etten voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen ei voi olla ostamatta kun ei ole rahaa. Sehän on täysin järjetöntä - tajuaa ettei rahaa ole ja silti ostaa. Tähän Herra Kirjoitus vastasi minulle, että sehän on ihan sama asia, kun ei voi olla ostamatta sitä karkkipussia. Väitin silloin ja edelleen väitän, ettei kyse ole samasta asiasta. Perusteita on monta, ensinnäkin kokoluokka on eri, parin euron karkkipussia ei voi verrata parin sadan hankintoihin. Toisaalta minä en osta sitä karkkipussia olemattomalla rahalla, jos rahaa ei ole, ei osteta mitään. Puhumattakaan siitä, että kasvattaisin velkaa karkkipussiostoksillani, se vaan ei sovi minulle. Toistettuna, jos rahaa ei ole, ei osteta.

Päätin kuitenkin todistaa ensisijaisesti itselleni ja myös Herra Kirjoitukselle, että "velkajärjestely" on mahdollinen ja karkkipussin voi jättää ostamattakin. Aloitin eilen ja tarkoitus on jatkaa ainakin viikko, toinen, kokonainen kuukausi ja siitä sitten eteenpäin.  Mutta koska velallisen elämä on vaikeaa, mennään nyt ensialkuun päivä ja viikko kerrallaan.

Kiellettyä on siis itse ostaa sitä karkkipussia, ostattaa sitä Herra Kirjoituksella (ainoat poikkeukset ovat vierastarjottavat) tai kenelläkään muullakaan eli en siis vaihda naamakirjan vaihdetaan ilmoituksieni vaihtotuotteita maitopurkista karkkiin. Toisaalta, jos joku tarjoaa pyytämättä, niin siitä ei tarvitse kieltäytyä -eihän velkajärjestelyssäkään kieltäydytä annetusta ilmaisesta tavarasta tai rahasta.

Jos minun addiktiotasollani oleva ihminen selviytyy karkkiostoksitta, voisi olettaa, että kenen tahansa pitäisi selvitä ostamatta niitä pahimpia houkutuksiaan. Keskityn ajattelemaan sitä, mitä kaikkea hyvää ostamatta jättäminen minulle tekee eli miten saan "velkani maksettua".

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Tavalliset harmaat sukat

Nämäkin on tarkoitettu kesäkuun alun synttärisankareille, mutta olen pikkuisen aikatauluistani myöhässä. Sukka nyt on niin perusmallinen miesten sukka kuin vain olla voi, materiaalina Virtain villan suomalaisen lampaan villasta kehrätty tekokuituvahvisteinen
lanka. Oikein sellainen perinteinen, vahva sukkalanka.

Kantapäähän testasin aina oikein kantapäätä ja jouduin toteamaan, ettei se ollut oikein mun juttu. Kantapää tuntuu lörpöltä ja pelkäänkin, että se kuluu näistä ensimmäisenä puhki. Onhan näillä toki parsintatakuu, mutta siitä huolimatta...

Varressa 12 silmukkaa puikolla ja terässä kavennusten jälkeen 11. Nilkkaan kudottu resori pitää sukat paremmin jalassa. 
 

Nämä menee miehelle, joka viettää ison osan talvistaan metsätöissä, joten uskoisin niiden olevan metsurinsaappaisiin sopivat ja riittävän lämpimät.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Siisti koti saa hymyilemään

Nyt kun on taas päästy tavallisten ihmisten työtahtiin, niin jaksaa vähän katsella ympärilleen. Tämä taas sai aikaan sen huomion, että kotimme on jälleen päässyt kaaokseen. Kyse ei pelkästään ole siellä täällä lojuvista tavaroista, vaan ihan rehellisestä liasta. Niinpä sitten taas kerran julistin siivousviikon alkaneeksi. Maanantain ja tiistain aikana saimme yhdessä Herra Kirjoituksen kassa siivottua ja käytyä läpi 4 huonetta ja tälle illalle on vielä jäljellä kaksi. Sitten taas saa hetkiseksi huokaista ja nauttia siististä kodista.

Jotenkin se vaan on niin jännä asia, että ainakin minulla siisti ja puhdas koti saa hymyn huulille, sitä nukkuukin paremmin tai pärjää vähemmällä unella. Puhumattakaan siitä, miten paljon helpompi se kunnolla putsattu ja järjestelty koti on pitää siistinä. Meillä suursiivoukseen liittyy yleensä myös runsaasti pyykinpesua, ikkunanpesua ja kukkienhuoltoa tavallisen siivouksen lisäksi, siksi siihen täytyy myös varata aikaa enemmän kuin vain tunti tai pari. Oikein perusteellisessa putsauksessa, jossa siivotaan myös kirjahylly ja kaapit saa helposti menemään viikon, vähän vähemmän perusteelliseen menee vähintäänkin pari- kolme iltaa.

Koska tämä ilta menee vielä puleerauksessa ja meillä molemmilla on pitkä työpäivä torstaina, pääsemme nauttimaan puhtaasta kodista vasta perjantaina illalla. Siihen voisikin kehitellä jotain spesiaalia, kun on palkkapäivä ja tulee vielä lomarahatkin.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Melkein tyhjä

Kosmetiikkaan liittyen olen kehittänyt itselleni valitettavan pahan tavan. Kun purkki, purtilo tai tuubi on melkein tyhjä, alan pohtia sen kuvaamista tyhjentyneisiin. Näin erityisesti silloin, kun sitä tököttiä purkissa on mielestäni vain vähän jäljellä. Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että kosmetiikka on yllättävän riittoisaa erityisesti silloin kun käytössä ovat isot pullot ja/tai sen loppumista toivoo. Hyvänä esimerkkinä toimikoon muotovaahto, jonka meinasin listata loppuneeksi jo maaliskuun lopussa, säännöllisestä käytöstä huolimatta sieltä vaan edelleen löytyy tavaraa, vaikka ollaan jo kesäkuussa. Periaattesta en heitä tököttejäni puolikäyttöisinä pois vain sen takia, että saisin lisää poistumia, vaikka myönnettäköön, että sitäkin on tullut harkittua. Näyttäisihän se 10 tavaraa vähemmän taas niin paljon paremmalta ja olisihan kaapeissakin enemmän tilaa...

Kaappitila on kyllä suhteellinen käsite, 10 minihuulipunaa vähemmän ei tasan tunnu kaappitilassa mitenkään, 10 puolen litran törppöä ja tuntuisikin. Jatketaan kuitenkin vanhaan malliin, koetan edelleen malttaa odottaa purkkien tyhjentymiseen asti ja vasta siiten listata ne poistuneiksi.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Toukokuun tulleet tavarat ja muu raportti


Minun piti viettää tavaratonta toukokuuta ja siinä onnistuinkin kohtuullisen hyvin, sillä poistuneita tavaroita oli lukuisia. Vastaavasti sisääntulleita tavaroita oli vain pari.

Löysin facebookista Luhdan ulkoilutakin ilmaiseksi ja ihan naapurista. En vain osannut jättää sitä hakematta. Niinpä minulla on nyt sitten uusvanha takki syksyä odottamassa, tällä hetkellä se on tiukka, mutta oletan ja toivon sen olevan sopivan sillä kohtaa kun takkia jälleen tarvitaan.

Toinen saapunut tavara on lahjaksi saamani laukkukoriste, joka ystäväni Ievuskaisen mukaan huusi minun nimeäni hänen poiketessaan kaupassa, joten hänen oli pakko ostaa se minulle. On turha sanoakaan, että onhan se ihan mun näköinen. Nyt vain mietin, mihin sen laitan. Tiedän, että entinen minäni olisi pistänyt sen laatikkoon ja katsellut sitä joskus laatikon avatessaan. Nykyinen minäni haluaa sen käyttöön ja näkyville, silläkin riskillä, että se kuluu ja vahingoittuu. Se tuottaa minulle kuitenkin enemmän iloa käytössä kuin kaapissa - voi, Konmari, mitä olet minulle tehnyt!- ja sen voi sitten hyvin palvelleena poistaa, kun se on tullut tiensä päähän.


Tölkinklipsejä olen saanut valtavasti, mutta niitä en varsinaisesti laske saapuneiksi  ainakaan kappalemääräisesti - sovinhan jo aikaa sitten, että kierrätysaskartelumateriaalit ovat sallittuja tietyissä rajoissa eli yksi tai kaksi materiaalia kerrallaan. Nyt ovat klipsut in ja kynttilät ja munakennot out. 

Muovikasseja ei ostettu toukokuussa, ei myöskään kosmetiikkaa, kenkiä, vaatteita tai lankoja eli niiden suhteen olen tässä kuussa onnistunut varsin hyvin. Muovipussilaatikossa alkaa näkyä pienen pieni kolo, joten toivoa ehkä on, vaikka näyttää siltä, että joudunkin jossain vaiheessa käyttämään energiajakeen kuljetukseen joko jättimäisiä isoja muovikasseja tai pikkuruisia minikasseja niiden normikokoisten loppuessa. Minikokoisten kanssa roskiksella joutuu sitten käymään vähän useammin, mutta ei se mitään - roikun edelleen periaatteessani, etten osta roskapusseja enkä biojätepusseja. Valitettavasti joudun tunnustamaan myös sen, että kun asunnosta sisältä muovikassit loppuvat, jemmaa löytyy sekä vintistä että autotallista vielä ehkä parinkymmenen pussin verran, joten ihan heti ei olla pulassa, mutta käytän nyt kuitenkin nuo asunnossa olevat pussit ensin.

Ruokahävikkiä on ollut todella, todella vähän eli siitäkin asiasta voin nostaa itselleni peukkua. Minä ja vaaka ei edelleenkään olla kavereita, mutta se ei ole ihme, kun ottaa huomioon sen määrän roskaruokaa ja herkkuja, joita taas olen itseeni ahtanut. Olen kuin alkoholisti, jos otan vähän en osaa lopettaa, minun on siis paras olla kokonaan ilman - tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

Kun tavaroita on tullut vain kaksi, niin poistunut on sitten sitäkin enemmän. Plussaa siis siitäkin, mutta sitten se minun akilleenkantapääni eli kuluseuranta ja ostoksettomat päivät. Miten ihmeessä saisin niihin jotain tolkkua ja sitten toisaalta, onko sentilleen seuranta edes tarpeen, kun kuitenkin joka kuukausi palkasta jää säästöön kohtuullisesti. Olisiko minun ihan oikeasti aika antaa itselleni löysät suitset tämän suhteen ja todeta, että kun pysyn noin suunnilleen ojennuksessa käyttörahojeni kanssa, täytyykö minun edes viilata pilkkua jokaisen menon kohdalla. Varsinkin, kun kiellettyjen tavaroiden listaa ei ole tarkoitus purkaa, niin mitä minä ostaisin.

Ostoksettomuuteen olen päässyt tämän kuun aikana aika hyvin sisälle. Lankakaupat eivät aiheuta himotusta, kivijalkakirpparit lähinnä ahdistavat, tavalliseen kenkä-, vaate- tai laukkukauppaan en edes osaa ajatella meneväni, facesta löytyisi joskus jotain mielenkiintoista, mutta ne ole jo oppinut ohittamaan. Oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Entäs ne työt sitten... Niitä on tullut painettua sen verran että hirvittää. Toukokuussa ylimääräisiä työpäiviä on 9, kesäkuussa sitten jo 12. Ja nämä siis tosiaan ylimääräistä normaalin täyden työajan lisäksi!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Sika säkistä -sukat

Kun en oikein osannut päättää, millaiset sukat seuraavalle sankarille tekisin, pistin käteni summamutikassa jämäkeräkassiini ja nappasin otteeseeni kaksi kerää. Hauskasti näppeihini sattuivat pätkävärjätty nalle ja joku mysteeri violetti. Näistä sitten yhdessä muodostuivat tällaiset pastellisukat.

Langat riittivät juuri ja juuri yhteen viis vuotta täyttävän neidin sukkapariin eikä kovin monta metriä jäänyt yli.


Varressa on Twist or not -pitsikuvio ja muutoin ihan perussukkaa ristiinvahvistetulla kantapäällä.


Valitettavasti toisessa sukassa tuo keltainen lammikoitui inhottavasti tuonne jalkapohjaan ja kuvakulma saa lammikon näyttämään todellista isommalta. Sen takia en kuitenkaan purkanut sukkaa, vaikka aika pienen pätkän pois nappaaminen  olisi ehkä auttanut asiaa. Toisessa sukassa vastaavan tyylinen keltainen lammikko löytyy jalkaterän kavennuksista (siltä puolelta, joka ei näy kuvassa).

tiistai 30. toukokuuta 2017

Nuukuusvinkki: hiustenvärjäys muotovaahdolla

Olen elämäni aikana ollut kaikkea blodista brunetteen ja punapäästä mustahiuksiseen. Nykyinen pullosta peräisin oleva väri on punertavanruskea, sellainen, että hiukseni voisivat ihan aidostikin olla sen väriset. Olen kovin laiska varaamaan parturia ja sitten kun saan ajatuksen siitä, että hiukset tarvitsevat uuden värin, on yleensä toivotonta saada aikaa just nyt heti. Kun taas siihen tilanteeseen on päästy, että apua tarvitaan just nyt heti, tilanne on yleensä myös sen verran toivoton, että aikaa kovin monen viikon odotukseen ei ole. Vähintäänkin pika-apua tarvitaan heti.

Useammin kuin kerran, niin myös tänään, olen pelastanut tilanteen paikallisesta halpakaupasta ostamallani värillisillä muotovaahdoilla. Asia, josta olen saattanut täällä ennenkin mainita. Maksoin omistani aikanaan euron kolmesta pullosta ja viimeksi, kun katsoin, niiden hinta taisi olla viisi pulloa eurolla. Silloin en vielä ostanut, mutta nyt voisin jopa harkita ostolakon rikkomista ja yhden satsin ostamista.

Sen sijaan, että käyttäisin noita perinteisen muotovaahdon tapaan, missä ne toki toimivat myös, olen käyttänyt tuota vaahtovärin tapaan. Vaikutusaikana olen pitänyt vain muutamaa minuuttia, jonka jälkeen olen pessyt muotovaahdon pois. Eli levitys kuiviin hiuksiin kunnolla kammaten ja sekoittaen, parin minuutin vaikutusaika ja sitten pesu, ensin suurimmat vaahdosta pois ihan vain vedellä ja lopuksi shampoopesu normaaliin tapaan. Lyhyt vaikutusaika takaa sen, ettei väristä tule liian intensiivistä, vaan sopivasti korostava. Liian räikeäänkin olisi helposti mahdollisuus, sillä käyttämäni väri on kirsikanpunainen, mikä ei todellakaan ole toivottu lopputulos. Olisin toki ostanut punaruskeaa, jos sellaiseen olisi ollut mahdollisuu, mutta näitä oli saatavilla vain vaaleana, mustana ja kirsikanpunaisena. Tällä muuten myös raidoittaisi tosi helposti hiukset, eikä tämä myöskään sottaa eli valu, kuten toiset värit tekevät.

Vajaan viiden minuutin puuhastelulla tilanteessa, jossa muutenkin olisi pitänyt pestä hiukset, minulla on uusi hohtava väri ja harmaat peitossa eli suosittelen. Tokikaan tuota ei voi kovin monta kertaa peräsin käyttää taikka sitten hiukset ovat kirkkaanpunaiset, sen verran intensiivinen tuo värivaikutus on.

Nuukailija kiittää, tuli käytettyä omista varastoista tavaraa ja säästettyä hiusvärin tai kampaajakäynnin verran.

torstai 25. toukokuuta 2017

Pyörällä pääsee

Pidemmän aikaa olen haaveillut uudesta pyörästä, sillä kulkupelini alkavat olla kohtuullisen ikääntyneitä. Autovanhukseni pääsi juuri täysi-ikäiseksi täytettyään 18-vuotta. Sen päivittäminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista, sillä auto on minulle enemmäkin yleellisyys- kuin tarvekapine. Toki tiedostan, että auton ylläpitäminen on suhteellisen kallista - ajoneuvoverotkin olivat taas kerran nousseet - ja maksan siitä ylellisyydestä, että minulla on auto, liki tonnin vuodessa. Tähän summaan on siis laskettu vakuutukset (jotka ovat vähän turhankin hyvät auton iän ja arvon huomioiden, mutta kun kilpailutus ei tässä auta, vakuutusten vaihto olisi tullut kalliimmaksi), autoverot, renkaidenvaihdot, katsastukset ja huollot. Suurimman osan ajostani ajan niin, että bensat maksaa joku muu eli siis käytännössä työajoa. Ja niitä kilometrejä ei todellakaan kerry vuodessa kovin paljoa. Olen kuitenkin valmis maksamaan vapaudestani  tuon verran, tietoisuus siitä, että ei tarvitse miettiä aikatauluja ja voi vain napata kulkupelin käyttöönsä, on minulle hyvinkin tuon summan arvoinen. Kun lisäksi tarkistelin, mitä maksaa autonvuokraus, totesin, ettei tuolla summalla kovin moneksi päiväksi saa kulkuneuvoa, jos sellaiselle tarve olisi, eikä sillä myöskään ajatella taksilla ihan mahdottoman pitkää matkaa, joten minun kannaltani on järkevintä makuuttaa peltilehmää tallissa ja käyttää kun tarve tulee.

Pyöränikin on samaa ikäluokkaa eli täyttää 17 tänä kesänä. Sen päivittämistä olen tosiaan miettinyt jo useamman vuoden ajan, mutta kun plussat ja miinukset ovat edelleen suunnilleen tasan. Pakkohan se myöntää on, että uusi on aina uusi ja että pyöräilykokemus uudella pyörällä olisi paljon mielyttävämpi kuin vanhalla. Tämä taas tarkoittaa sitä, että sillä uudella tulisi todennäköisesti ajettua vähän enemmänkin kuin vain ne pakolliset ajot - tämän todistaa Herra Kirjoitus ja hänen kunnollinen Tunturinsa. Toisaalta vanha pyöräni toimii ihan ok, vaikka se onkin vähän ruosteessa ja kaipaisi uusia pedaaleita, sarvensuojia ja muita pikku osia sekä kunnollista huoltoa. Vanhan louskun etuna on se, että sen voi jättää vähän kevyemmilläkin lukoilla varustettuna kaupungille ja töihin, se kun ei enää kelpaa varkaille. Uusi pyörä taas pitäisi pultata kiinni ja varustaa tusinalla lukolla, kun sen kanssa liikkuu töihin tai kaupungille, jos ei sen halua häviävän pitkäkyntisten matkaan. Tuo taas vähentää mukavuutta kummasti, kun joutuu näpräämään lukkojen kanssa ja itse asiassa pyörä pitäisi säilyttää autotallissa, mikä tarkoittaisi raivaamista siellä. Meillehän kävi aikanaan niin, että Herra Kirjoituksen uusi pyörä ehti olla hänellä vain parisen viikkoa, kun se jätettiin kahdella lukolla lukittuna pihan pyörätelineeseen ja päätyi sieltä varkaiden käsiin. Nykyinen pyörä on lukittuna autotallissa, josta se on huomattavasti hankalampi nyysiä.

Pyöräilen kuitenkin niin vähän, etten myöskään näe järkeä pitää kahta pyörää; toista lenkkeilykäytössä ja toista työmatka- ja kaupunkipyöränä. Kyllä minä haluan nauttia siitä ajamisesta ihan joka hetki, jos kerran uuden pyörän ostan. Tällä hetkellä mietin sitä, että kannattaisiko vanha pyörä vielä viedä huoltoon, mutta toisaalta, jos huolto maksaa satasen kaikkine varaosineen ja uuden pyörän saa 300-500€:n haarukkaan, kannattaako. Kannattaa, jos ajelee vanhalla mankelilla vielä vuoden, pari tai enemmänkin, mutta jos päädynkin ostamaan uuden pyörän vaikka syksyn alennusmyynneistä, niin sitten ei, koska huoltoon laitettuja rahoja ei saa pois pyörän myynnissä.

Toistaiseksi siis suhaan edelleen teini-ikäisellä vihreällä tunturillani ja pohdin huollattaako se ja uskallanko vilkaista netin pyöräsivuja, jotta näkisin, mitä sellainen uusi kunnollinen kulkupeli maksaa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Traktorisukat

Toiset huomisten juhlien sukat ovat sitten maskuliinisemmat, onhan niiden saaja tarktoreista ja mopoista kiinnostunut mies. Joka käyttää villasukkia ympäri vuoden.

Myönnetään, että kirjoneuleet eivät ole minun ykkösjuttuni, mutta nyt oli pakko yrittää. Sukat on tehty Nallesta- jotta sain silmukkamäärän sellaiseksi, että kuvio toimi siis 15 silmukkaa puikolle. Kuva on pinterestistä ja jälleen kerran pipo-mallista. Tässä kohtaa voisinkin kysyä, miksi kaikki parhaat kuvat on aina suunniteltu johonkin muuhun kuin sukkiin käytettäviksi. Tuo tarkoitti siis jälleen soveltamista. Tein sukista ensin säärystimet eli aloitin nilkan resorista, jonka jälkeen poimin resorin alareunasta silmukat ja tein sukan terän.

Koska lanka oli omista jemmoistani, teki se perinteisen ikävän  tempun ja loppui kesken kaiken. Tarkoitus oli, että sukat olisivat olleet kokonaisuudessaan vaaleansiniset kuviota lukuunottamatta, mutta kun lanka ei riittänyt, oli pakko tehdä musta kärki. Tiedostan ihan hyvin, että terä olisi kaivannut muutakin mustaa kuin kärjen, mutta en sitten enää ehtinyt ja jaksanut, joten näillä mentiin.

Kuvioneuleen tausta on tehty niin, että kudoin kolme silmukkaa sinistä ja yhden mustan, seuraavaalla kerroksella siirsin mustan silmukan paikkaa, niin että kudoin alkuun yhden sinisen, sitten yhden mustan, kolme sinistä, yhden mustan ja samaa toistaen. Tällöin lopputulos on tuollainen täpläisen raidallinen kuten kuvista näkyy.


Juhlissa tuli todettu, että saajan mieltymys villasukkiin oli tiedossa, sillä nämä eivät olleet ainoat sukat, jotka hän sai. Joku muukin oli kutonut sukat, mutta toisaalta jalkuvalla käytöllä yhdet sukat eivät kovin kauaa kestä.

torstai 18. toukokuuta 2017

Pikkuisen panostusta, kiitos

Vietin päivän koulutuksessa ja pakko myöntää, että ehdin päivän aikana ajatella vähnän muutakin kuin pelkkiä koulutusaiheita. Nappasin nimittäin aamulla päälleni perussiistit mustat farkut, uuden topin ja täydensin kokonaisuuden neuletakilla ja matalilla kävelykengillä. Kokonaisuus oli ihan ok, mutta silti... Ei tarvinnut kovin kauaa pohtia, että ihan muutamalla muutoksella asuni olisi ollut paljon siistimpi, fiksumpi ja tyylikkäämpi. Mikäli olisin vaihtanut farkut suoriin housuihin, korvannut villatakin jakulla ja täydentänyt asun keväisemillä edes hivenen korkeampikorkoisilla kengillä, olisi asuni ollut ihan chic nykyisen ok:n sijaan.

Nyt mä sitten voin viettää seuraavat illat pohtimalla, miksi en sitten toiminut vaihtoehto B:n mukaisesti. Ensimmäinen selitys on se, että tajusin asian vasta perillä, mutta ihan oikeasti miksi se on niin vaikeaa miettiä etukäteen, mitä päälleen pistää ja vähän panostaa niihin rätteihin.

Olen ilmeseisti taas heräämässä kesään, kun vaatteetkin alkavat kiinnostaa.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Ässä-fanin synttärisukat

Koska tiedän varmaksi, etteivät tulevan lauantain synttärisankarit lue blogiani, niin uskallan laittaa osan lahjoista julkaisuun jo ennakkoon.

Ässä-fanin nyöritetyt polvisukat näyttävät tältä. Nämä on tehty ihan Nemiran nyörisukkien ohjeen mukaan eli 100 silmukkaa ja lankana musta kaupunkilangan Kivijalka ja punainen seiskaveikka. Ainoa poikkeus ohjeeseen on se, että joustin kerroksia on kummassakin reunassa 8 sijasta 10. Koska saaja ei ole pohkeeton, enkä halunnut alkaa arpomaan lyhennettyjen kerrosten kanssa, lisäsin noiden avulla vähän leveyttä. Pituuskin saattaa olla nafti, onhan saajalla 40 numeron jalka, kun alkuperäisellä mallilla ne riittävät polveen 37 jalkaan. No, katsotaan, miten käy.


Punamustan värityksen lisäksi juhlakalun fanituksen suuntaan vinkkaavat Parikka-tyylisiksi askartelemani nyörikoristeet, joissa on punaisella nahkapohjalla mustat pata-logot. Logot on tussattu nahan pintaan permanent-tussilla ja samanlaiset lätkät löytyvät nyörin kummaltakin puolen.


Näin jälkikäteen (jälkiviisaus on paras viisaus) totean, että punaiset nauhat olisivat ehkä olleet paremmat, mutta nyt mennään mustilla, kun sellaiset kerran noihin tein. Ehkä ne punaiset sitten seuraaviin.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Teoreettista raivausta

Viime ajat olen viihdyttänyt itseäni lukemalla erinnäisiä raivausoppaita tai niin ainakin Herra Kirjoitus on niitä kutsunut ja kysynyt, koska raivaan itseni tai hänet ulos tästä huushollista. On totta, että olen lukenut pienellä aikaa niin Jenni Sarraksen Tavarataidot, Ilana Aallon Paikka kaikelle kuin sen legendaarisen raivaajan pinkin pyhän kirjan eli Marie Kondon Konmarin sekä sen valkoisen jatko-osan. Lisäksi olen palautellut mieleen Rinna Saramäen Hyvän mielenvaatekaapin sisältöä.

Myönnän olevani raivauksen vastarannan kiiski, mutta ensimmäisellä lukukerralla suuren valaistumisen sijaan löysin Konmarista vain muutaman kohtuullisen ja yhden loistavan neuvon. Tämä viimeksi mainittu kuului: "Jos tämä kirja ei tuota sinulle iloa, heitä se pois". Kyllä kiitos, kiitin kirjaa sen tarjoamista silmän pyörittelyistä ja onnittelin itseäni siitä, että lainasin sen kirjastosta ostamisen sijaan. Voin siis palauttaa sen jonkun muun riesaksi. Toisella lukukerralla kirjan sisältö aukeni paremmin tai ehkä sitten vain olin paremmin vastaanottavaisella tuulella.
 
Uskoakseni minun ja Kondon näkemys erot johtuvat suurimmalta osaltaan kulttuuri-filosofisista eroista, mutta löysin kirjasta monia asioita, joita en vain voi allekirjoittaa -esimerkiksi heitä kaikki paperit pois. "Jos olet maksanut laskun, niin pistä se roskiin." En tasan tee niin, ja useamman vuoden kokemuksella voin todeta säästäneeni pitkän pennin  sillä, että minulla on ollut laskut tallella ja niitä on voinut käyttää näyttönä niin toiseen kertaan saataviaan karhuavalle laskuttajalle tilitietojen oheen, kuittina verottajalle kuin muutenkin. Kondo myös väittää myös löytäneensä kolikoita jokaisen asiakkaansa kotoa vähän sieltä ja täältä lompakon ulkopuolelta, mikä todistaa jälleen sen, että meillä eletään poikkeuselämää. Meiltä kun kolikoita löytyy vain yhdestä paikasta, jos lompakkoa ei lasketa, ja silloinkin ne ovat siellä suunnitellusti - kyseessä kun on erikoiskaksieurosten keräämiseen tarkoitettu laatikkomme. Sain myös näppylöitä ajatuksesta, että minun pitäisi heittää pois kaikki vaatteiden mukana tulevat varanapit - no way. Niille on tasan oma säilytyslaatikkonsa ja sieltä tarvittaessa kaivan sekä varanapit irroinneiden tilalle että vaihtonapit, jos jokin vaate pitää muodistaa tuolla konstilla. Mikä taas tarkoittaa sitä, että otan roskiin menevistä vaatteista napit talteen ja jemmaan ne - Kondon mukaan olen siis parantumaton hamsteri, koska en halua mennä kauppaan ostamaan nappeja silloin kuin on tarve, vaan kaivaa ne esiin omista jemmoistani. Tässä kohtaa olen selkeästi enemmän suomalaisten raivausoppaiden kannalla, koska niiden mukaan tavaran voi säästää, jos sen korvaaminen on hankalaa (täsmälleen samanlaisen napin löytäminen kaupasta on) ja jos sille on paikka, missä tavaraa säilyttää.

Huomasin muuten sellaisenkin mielenkiintoisen asian, että meillä tavarat on keskitetty hyvin pitkälle yhteen paikkaan tai korkeintaan kahteen - meiltä ei siis löydy sellaisia vähän sieltä ja täältä jemmoja kuten japanilaisista kodeista Kondon kirjoitusten perusteella tuntuu löytyvän. Liinavaatteet ovat liinavaatekaapissa, kirjat kirjahyllyssä (poikkeuksena juuri luettavana oleva kirja löytyy yleensä makuuhuoneesta yöpöydältä), kosmetiikat kylppärissä. Vaatteita on kolmessa paikassa - vaatekaapeissa makuuhuoneessa, ulkovaatteet kaapeissa eteisessä ja sesongin ulkopuoliset varastossa vintissä, mutta tätäkin järjestyä pidän tarkoituksen mukaisena ja elinympäristömme vuodenaikojen vaihtelun sanelemana. Ihan periaatteesta en halua pitää toppavaatteita esillä juhannuksena, vaikka niille usein olisikin käyttöä.

Kaikkein eniten minua Konmarissa kuitenkin tökkii tuo valtava roskiinheittäminen ja sillä retostelu - heitin niin ja niin monta jätesäkkiä tavaraa pois. Se vain aiheuttaa minulle purautuksia ja kylmänväreitä, varsinkin kun liki samaan lauseeseen liitetään sanat "jos todella tarvitset sitä, voi sen aina ostaa uudelleen". Olen kyllä lukenut, että japanilaiset ovat jätteidenlajittelun huippukansaa, mutta siitä huolimatta minusta kahden sadan jätesäkillisen pois heittämisen mainostaminen ilman asianmukaista kierrätyksestä kertomista ja varustettuna tuolla "ainahan voi ostaa uuden" - maininnalla on enemmän kertakäyttöostoskulttuuriin kannustavaa, vaikka Kondo kuinka vakuuttaa, että kerran prosessin läpi käytyään ei enää osta lisää.

No juu, pakko tunnustaa, että löysin Kondon kirjasta toisenkin hyvän kohdan - tai oikeastaan pistävän kohdan, tunnistin sisäisen hamstraajani. En sentään pääse 20 000 vanupuikon varastoon, mutta myönnän, että tiettyjä tavaroita (kuten lankaa ja huulipunia) meillä on aivan liikaa.

Vaikka olenkin kritisoinut Konmaria, myönnän, että jotain sen opeista on myös tarttunut. Huomasin näet pistäväni kierrätykseen tiettyjä tavaroita, koska ne eivät tuota minulle iloa. Myönnän, että muuten olisin hillonnut niitä vielä kaapeissani perusteluna se, että olen saanut sen silloin ja silloin henkiöltä X. Nyt päädyin kuitenkin siihen, että nämä tavarat todennäköisesti tuottavat jollekin muulle enemmän iloa ja irrotin otteeni niistä.

Toinen Konmarin tarjoama iso oivallus liittyy lauseisiin: "Me rohmuamme tavaraa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme tarpeemme. Heräteostokset, ylensyönti ja juopottelu ovat yrityksiä lievittää stressiä." Tuossapa se,  olen turvallisuushakuinen ja lievitän stressiäni hankkimalla tavaraa - tai siis olen tehnyt näin - yritän olla tekemättä enää.

Jotenkin Konmarissa tökkii myös tuo säihkyvähampaisille amerikkalaisille saarnamiehille tyypillinen, kun teet näin ja juuri näin, niin kaikki elämäsi vaikeudet on voitettu. Saat paremman työpaikan, löydät puolison, laihdut ja vaikka mitä muuta kun vain teet näin - tekstistä saa sen perinteinsen helppo-heikki vaikutelman, että vaikka olisit kuoleman kielissä, niin tämä parantaa sinut. Suomalainen peruspessimisti ei usko tuohon, vaikka myöntääkin elämän olevan mukavampaa rojuttomassa ympäristössä. Meillä ei siis ainakaan vielä täysmittaisesti Konmariteta, itse asiassa tuskin koskaankaan mennään siihen, noudatan mieluummin Tavarataitojen maltillisempia oppeja.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mää ja mun sukat

Harkitsen vakavasti blogin nimen muuttamista muotoon "mää, mun sukat ja muuten tylsä elämä", sen verran vähän mitään muuta materiaalia tuntuu blogiin taas olevan tarjolla kuin noita sukkia. Nytkin on toukokuun lopun sankareille kahdet sukat työn alla - toiset melkein valmiit ja toisetkin hyvässä vauhdissa. Alkuperäinen ajatus nimeksi oli pelkästään "mää ja mun sukat", mutta toisella lukemisella halusin kuitenkin laajentaa perspektiiviä íhan vaan yhden pienen elämän verran.

Sitten seuraavaksi päästäänkin jo vääntämään siitä, mikä on tylsää ja mikä ei, elämässä siis - enhän mä kuitenkaan käytä elämääni vaan makaamalla sängyssä (no sen kahdeksan tuntia yössä, mutta se kai kuuluu asiaan), vaan blogipuolen tylsyys johtuu pikemminkin siitä, että on paljon töitä ja muita sellaisia juttuja menossa - paljon sellaisiakin joista ei voi blogissa huudella. Muuta kuin korkeintaan maininnalla pari työkeikkaa lisää tai jotain samansuuntaista. Toisaalta olen myöskin torjunut pari sellaista työtarjousta, joihin ehkä vielä vuosi pari sitten olisin tarttunut ihan vaan sen takia, että kaikki työtilaisuudet pitää käyttää hyväksi. On siis muutakin elämää kuin se työ.

Toki sitten vielä löytyy niitä muitakin haasteita kuten tavaroita, painoa, liikuntaa ja vaikka sun mitä, jotka pitäisi mahduttaa kaiken muun oheen. Olen onnistunut pitämään yllä tavaratonta tilaa tähän asti siis siinä mielessä, että meille ei ole tullut lisää tavaroita. Tämä ostokseton kausi on jatkunut myös lankojen hankkimisen suhteen eli kunhan nuo sukat aikanaan valmistuvat ja siirtyvät muualle, niiden mukana katoaa taas pari kerää varastoistakin. Suunta on siis ihan oikea.

Muutoin elämä keskittyy työn ja sukkien ympärille ainakin siihen asti, että saan nuo kahdet sukat valmiiksi.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Säkillinen Daimia

Vaikka pääsin juuri vannomasta, etten hetkeen aikaan aloita karkkipussipuuhastelua, niin sorruin taas nielemään sanani. Serkkuni Hiiva oli tuonut reissutuliaisina kilon Daim-säkin ja oli ollut heittämässä pussia pois, mutta keksinytkin sitten, että siitähän voi tehdä pussukan. Kun hän ojensi pussia minulle ja kertoi haluavansa pussukan, en osannut sanoa ei.

Tarvikkeina ne perinteiset; Pintamateriaaliksi Daim-pussi, vetoketju, vuoriksi kangasta. Jälleen kerran kaikki on kierrätettyä, sillä vuorikangas on joskus ilmaispisteeltä mukaan napaamani lakanan pala, vetoketju on peräisin samasta lähteestä ja pussi, ne sehän oli karkkipussi.


Tämän kanssa pääsin vähän helpommalla, sillä en lähtenyt muokkaamaan tuota pussia lainkaan, pistin siihen suoraan vuorin ja vetoketjun. Kuumaliimalla liimasin vielä tuon kannakeosan pussin taakse.

Myönnettäköön, että en ole ihan täysin tyytyväinen tuohon vetoketjun istuvuuteen, mutta koska materiaali on anteeksi antamaton, niin en voinut korjata sitä. Toivottavasti kelpaa serkulleni. 

Tuon takalipareenkin olisi voinut jättää täyslevyiseksi, mutta liimasin sen aavistuksen kapeammaksi, koska alkuperäinen ajatukseni oli ommella se kiinni vetoketjun kanssa. Päädyin kuitenkin liimaamaan tuon takakappaleen tuonne taakse, koska se helpotti muutenkin haastavaa vetoketjun ompelua.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Punaista ja pumpulin pehmeää

Toinen toukokuun alun synttärisankari saa punaiset ja puuvillan pehmeät sukat.

Näissä on alku tehty 65 silmukalla, ja neulottu aina oikein neuleena 5 kerrosta, jonka jälkeen on tehty kierrot viiden silmukan välein. Sen jälkeen neule on yhdistetty ympyräksi ja kavennettu pois yksi silmukka, jää siis 64 silmukkaa eli 16 per puikko. Tämän jälkeen on tehty "valevalepalmikkoa" (oikeassa valepalmikossa pitäisi ilmeisesti olla viisi silmukkaa per kuvio, tässä on vain neljä) yksi kuvio eli neljä kerrosta seuraavan mallin mukaan. Silmukoita neljällä jaollinen määrä:
 1 kerros 2o, 2n
2 kerros 1o, lk, 1o, 2n
3 kerros 3o, 2n
4 kerros nosta 1s neulomatta, 2o, nosta neulomaton näiden kahden yli, 2n


Näiden kerrosten jälkeen sukasta on kavennettu silmukoita niin, että jäljelle jää vain 12 puikolle. Näillä silmukoilla on kudottu kaksi oikein, kaksi nurin joustinta 10 kerrosta. Sen jälkeen on taas palattu vale-valepalmikkoon 10 kuvion verran.

Tämän jälkeen tein tiimalasikantapään ja sen valmistuttua jatkoin edelleen kahdella puikolla valepalmikkoa ja pohjapuikoilla sileää.

 Lanka oli tosiaan tuollaista suttuisennäköistä, mikä johtui langassa mukana olleesta pumpulista.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Kissasukkaa synttärilahjaksi

 Jossain kohtaa olen muistaakseni tehnyt päätöksen siitä, että yritän muistaa suurinta osaa tämän vuoden synttärisankareita sukilla (tällä oikeutan lankahamstaraukseni). Olin jo kutonut kesäkuun sankarin sukat, Ievuskaisen sukat ja aloittelin toukokuun lopun sukkia, kun iski tajuntaan tieto, että olen täysin unohtanut  toukokuun alun sankarit.

Tarkoitus oli tehdä vähän erilaiset kissakuviot (piiros tuolla alinna), mutta kun tuli vähän kiire napata kuva mukaan automatkalle, niin päädyin yhteen kissankuvaan, sellaiseen perusversioon.

Näissäkin sukissa on nyt testailtu vähän kaikkea. Sukkien resorista on tehty käännettävä ja siinä on käytetty silmukoiden vaihtoa eli viisi kerrosta kaksi oikein kaksi nurin ja sitten seuraavat viisi kerrosta kaksi nurin, kaksi oikein. Periaatteessa tuo voisi toimia kuviona ihan sinälläänkin ilman mitään muita kikkailuja.

Kissakuviossa on 13 silmukkaa ja se on 18 kerrosta korkea. Koska oli kiire, niin kuvio tietty oli pipoon tarkoitettu eli ajateltu kudottavaksi alhaalta ylös päin, minä lisäsin itselleni hastetta kutomalla kuvion normaaliin sukkien kudontasuuntaan eli varresta varpaisiin. Tähän kohtaan voinkin sitten lisätä, että note to yourself: opettele uusi kuvio kotona ennen kuin yrität tehdä sitä autossa. Ei ollut ihan yksinkertaista yrittää lukea ohjetta paperilta ja pitää lankoja hanskassa autossa ja se valittettavasti näkyy työn jäljessä.
 
Resoreissa ja sukan terässä on 12 silmukkaa puikolla, kuvio-osassa 14 silmukkaa. Jotenkin tuo tasaraita tuo mieleeni Marimekon, muistaakseni heillä on tasaraitakuosia juuri tässä väriyhdistelmässä.

Värit ovat tietääkseni saajan lempivärit.