Toukokuun tulleet tavarat ja muu raportti

Minun piti viettää tavaratonta toukokuuta ja siinä onnistuinkin kohtuullisen hyvin, sillä poistuneita tavaroita oli lukuisia. Vastaavasti sisääntulleita tavaroita oli vain pari.

Löysin facebookista Luhdan ulkoilutakin ilmaiseksi ja ihan naapurista. En vain osannut jättää sitä hakematta. Niinpä minulla on nyt sitten uusvanha takki syksyä odottamassa, tällä hetkellä se on tiukka, mutta oletan ja toivon sen olevan sopivan sillä kohtaa kun takkia jälleen tarvitaan.

Toinen saapunut tavara on lahjaksi saamani laukkukoriste, joka ystäväni Ievuskaisen mukaan huusi minun nimeäni hänen poiketessaan kaupassa, joten hänen oli pakko ostaa se minulle. On turha sanoakaan, että onhan se ihan mun näköinen. Nyt vain mietin, mihin sen laitan. Tiedän, että entinen minäni olisi pistänyt sen laatikkoon ja katsellut sitä joskus laatikon avatessaan. Nykyinen minäni haluaa sen käyttöön ja näkyville, silläkin riskillä, että se kuluu ja vahingoittuu. Se tuottaa minulle kuitenkin enemmän iloa käytössä kuin kaapissa - voi, Konmari, mitä olet minulle tehnyt!- ja sen voi sitten hyvin palvelleena poistaa, kun se on tullut tiensä päähän.

Tölkinklipsejä olen saanut valtavasti, mutta niitä en varsinaisesti laske saapuneiksi  ainakaan kappalemääräisesti - sovinhan jo aikaa sitten, että kierrätysaskartelumateriaalit ovat sallittuja tietyissä rajoissa eli yksi tai kaksi materiaalia kerrallaan. Nyt ovat klipsut in ja kynttilät ja munakennot out. 

Muovikasseja ei ostettu toukokuussa, ei myöskään kosmetiikkaa, kenkiä, vaatteita tai lankoja eli niiden suhteen olen tässä kuussa onnistunut varsin hyvin. Muovipussilaatikossa alkaa näkyä pienen pieni kolo, joten toivoa ehkä on, vaikka näyttää siltä, että joudunkin jossain vaiheessa käyttämään energiajakeen kuljetukseen joko jättimäisiä isoja muovikasseja tai pikkuruisia minikasseja niiden normikokoisten loppuessa. Minikokoisten kanssa roskiksella joutuu sitten käymään vähän useammin, mutta ei se mitään - roikun edelleen periaatteessani, etten osta roskapusseja enkä biojätepusseja. Valitettavasti joudun tunnustamaan myös sen, että kun asunnosta sisältä muovikassit loppuvat, jemmaa löytyy sekä vintistä että autotallista vielä ehkä parinkymmenen pussin verran, joten ihan heti ei olla pulassa, mutta käytän nyt kuitenkin nuo asunnossa olevat pussit ensin.

Ruokahävikkiä on ollut todella, todella vähän eli siitäkin asiasta voin nostaa itselleni peukkua. Minä ja vaaka ei edelleenkään olla kavereita, mutta se ei ole ihme, kun ottaa huomioon sen määrän roskaruokaa ja herkkuja, joita taas olen itseeni ahtanut. Olen kuin alkoholisti, jos otan vähän en osaa lopettaa, minun on siis paras olla kokonaan ilman - tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

Kun tavaroita on tullut vain kaksi, niin poistunut on sitten sitäkin enemmän. Plussaa siis siitäkin, mutta sitten se minun akilleenkantapääni eli kuluseuranta ja ostoksettomat päivät. Miten ihmeessä saisin niihin jotain tolkkua ja sitten toisaalta, onko sentilleen seuranta edes tarpeen, kun kuitenkin joka kuukausi palkasta jää säästöön kohtuullisesti. Olisiko minun ihan oikeasti aika antaa itselleni löysät suitset tämän suhteen ja todeta, että kun pysyn noin suunnilleen ojennuksessa käyttörahojeni kanssa, täytyykö minun edes viilata pilkkua jokaisen menon kohdalla. Varsinkin, kun kiellettyjen tavaroiden listaa ei ole tarkoitus purkaa, niin mitä minä ostaisin.

Ostoksettomuuteen olen päässyt tämän kuun aikana aika hyvin sisälle. Lankakaupat eivät aiheuta himotusta, kivijalkakirpparit lähinnä ahdistavat, tavalliseen kenkä-, vaate- tai laukkukauppaan en edes osaa ajatella meneväni, facesta löytyisi joskus jotain mielenkiintoista, mutta ne ole jo oppinut ohittamaan. Oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Entäs ne työt sitten... Niitä on tullut painettua sen verran että hirvittää. Toukokuussa ylimääräisiä työpäiviä on 9, kesäkuussa sitten jo 12. Ja nämä siis tosiaan ylimääräistä normaalin täyden työajan lisäksi!